Olen katsonut sarjaa ja huomasin että siinähän on narsisti kyseessä... Alku jaksoista sitä ei vielä ymmärrä mutta vähitellen se vaan summautuu
Kyse on siis telkkariohjelmasta
Kyse on siis telkkariohjelmasta
asunto 21
mir88
13159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on pelkkä viihdesarja. Olet itse skitso jos alat nähdä tv:ssä liikaa asioita ja merkityksiä.
Oletko kuullut näyttelemisestä?
Narsisti näyttelee ja narsistia voi näytellä.
Ei se nyt ihan niin mene, etteikö viihdesarassa henkilöhahmoa olisi voitu kirjoittaa narsistiseksi... Normaalit ihmiset on aika tylsää katsottavaa...
Itse en ole kyseistä sarjaa katsonut, mutta monissa sarjoissa henkilöhahmot perustuu oikeisin luonteisiin.
Roseanne sarjassa Roseannen äiti on narsisti (hänestä ei käytetty tätä termiä, mutta hänen käytöksensä käsittääkseni perustui oikean ihmisen käytökseen).
Tämä roolihenkilön käytös tulee paremmin näkyviin jatkokausissa kun sarja alkoi ottaa enemmän kantaa perheiden pahoinvointiin. (viimeinen kausi oli sitten jotain ihan muuta kun tuottajat ja käsikirjoittajat vaihtuivat ja sarjalla vaan yritettiin tehdä tulosta, koska se oli rahasampo... roolihenkilöidenkin todenperäisyys hävisi ja mielikuvitus astui kehiin lottovoittoineen jne.)
Käsittääkseni tästä henkilöhahmosta, on tehty yliopistotasoisia tutkimuksia.
Roseanne löytyy YouTubesta (ei suomennettuna) ja sieltä voi käydä katsomassa, millä lailla käyttäytyy vanhempi narsisti nainen (kyse on näyttelemisestä, mutta näyttelysuoritus on hyvä) Sarjassa on onnistuttu hyvin myös kuvaamaan narsismin seuraukset seuraavaan ja kolmanteen polveen asti.
Roseannen sisko on LR sekoilija ja Roseanne tunneköyhä.
Loistava sarja, joka käsittelee todella kipeitä aiheita huumorin avulla.
(lukuunottamatta siis sarjan loppupuolen kautta).
Chloe on toisia manipuloiva, eikä näe syytä selittää tekojaan ja jos selittää syy on aina jonkun toisen. käyttää seksiä ja muita ihmisiä kaupankäynnin välineenä.
June hyvin herkkä ja taipuvainen lämmin henkilö. Hän alkaa ihannoida kämppistään ja huomaa,että hänen seuransa on lähes huumaavaa, mutta vaativa
Se mitä se vander geek edustaa en tiedä vielä, mutta jos joku hämäisi tässä sarjassa olisi että yleisesti näyttelijää pidettäisiin narsistisena ei niinkään tätä Chloeta
Hö, kyseessähän on saippuasarja-komedia. Miksi sitä pitäisi täällä vatvoa?
Miksi ei?
Ei se ole mikään pikkujuttu, kun esitetään narsistisia henkilöitä "normaaleina" ihmistyyppeinä. Meillä on paljon, todella paljon ihmisiä, jotka ei oikeasti tiedä, mikä on normaalia ja miten paljon pitää joustaa esim. parisuhteen takia. Meillä on ihmisiä, jotka pitävät äitiään vain "vähän omanlaisenaan" ja ihmettelevät, miksi joutuvat popsimaan masennuslääkkeitä.
Mä ainakin katson nyt uudessaa valossa sitä sarjaa. Ihminen oppii tunteista juuri saippuasarjoista. Mikään tv:orja mä en ole, voin elää vuoden ilman telkkariakin. Olen niin tehnyt kerran.
Tyttärelleni luen satua oikeanlaatuisesta ystävyydestä ja siitä miten suhtautua erilaisiin ihmisiin.
No sen kyllä huomaa yleisesti, että tunteet on opeteltu saippuasarjoista. Tv:n sarjoista kaikki ongelmat matkitaan kopiotarkasti omaan elämään ja ihmissuhdeongelmia tehtaillaan tahallaan, koska pitää saada draamaa kuten tv:n eilisessä jaksossakin oli.
Narsistin mieluisin puheenaihe on hänen ympärillään olevat vaikeat ihmissuhteet. Niistä tuo jaksaa yrittää ikuista keskustelua, eikä raukka tajua niitä itsestään juhtuviksi. Mutta kun telkkarissakin.....
"Ihminen oppii tunteista juuri saippuasarjoista"
Noh...tuosta en osaa sanoa mitään...
mutta ajattelisin, että saippuasarjojen maailmassa tunteiden osalta...en välttämättä pitäisi oppia hyvänä...
kun niissä kuitenkin tunteita näytellään...eivät ne ole aitoja...
että mielestäni ihminen oppii tunteista parhaiten...kun on itselleen rehellinen...
kun kuuntelee omaa sisintään...niitä aitoja tunteita...ja osaa tunnistaa niitä...
Niitä kuuntelemalla voi löytää pohjaa oman elämänsä ja omien valintojensa tueksi...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset
Mutta en sinällään paheksu saippuasarjojen katsomista ja henkilöhahmojenkaan tunteiden pohtimista...
kunhan ymmärtää...etteivät ne ole aitoja...eikä siten sovellettavissa reality elämässä itseen/toisiin ihmisiin...
että esim. rakkaus on jotain sellaista mitä teevee sarjoissa esitetään/näytellään...
Saduista lapsi oppii myös... miksei tv:stä. Vahingollista on tietenkin jos oikeita kokemuksia ei ole ollenkaan... Syrjäytyminen uhkaa...
Tunteiden oppiminen on tärkeää ja se että ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Mikään psykologi minä en ole mutta olen ollut luennolla jossa käsiteltiin sitä miten nykynuoriso ei tunne tunteita... Sitten niitä täytyy alkaa opetella. Esim. joku tönäsee miltä se tuntuu no pahalta jne.... kukkaset ja halaus no hyvältä.
pitäisi opetella tunnistamaan millainen ystävyys on vahingollista ja millainen ystävyys on oikeanlaista..
jos tunnistaisi hyvän ystävän osaisi myöhemmässä elämässä, valita miehensäkin oikein.? sitä minä toivon tyttärelleni.
Miten paljon tunteita lapselta jää oppimatta jos äiti ei ikinä hymyile tai edes suutu ja kerro miksi suuttui.
Monissa saippuasarjoissa tunteita puidaan hyvin paljon. En mainosta sarjaa mutta alan katsoa sitä sillä silmällä että näkisin miten sarjan kiltti tyttö ratkaisee ystävyyssuhde asiansa
"Sitten niitä täytyy alkaa opetella. Esim. joku tönäsee miltä se tuntuu no pahalta jne.... kukkaset ja halaus no hyvältä."
"sitä minä toivon tyttärelleni."
Niin aiemmin laiitamassani linkissä on paljon hyvää asiaa...koko osion otsikolla... tunteet avaaminen vie aina uusille ja uusille sivuille...
Kaiketi positiiviset tunteet on helpommin tunnistettavissa ja hyväksyttävissä...vaikeampaa on ns. haastavien tunteiden tunnistaminen/kohtaaminen/hyväksyminen...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/tunneluettelo...
löytyy myös osio missä käsitellään tunnetaitojen kehitystä...johon perusta toki lasketaan lapsuudessa...
Valitettavasti vaan...aina se lapsuus ei mene ihan sillä tavalla putkeen...että olisi mahdollisuus ilmaista kaikkia tunteitaan vapaasti...
joten osan joutuu ehkä piilottamaan ja tai päättelemään toisen reaktiosta, että jotkut tunteet ovat jopa vääränlaisia tai peräti kiellettyjä...josta voi päätellä, että olen vääränlainen, en kelpaa jne...
Että lapsiin liittyen...voisin ajatella, että jos lapsi pääsääntöisesti saa ilmaista tunteitaan vapaasti ja kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin hän on...
Niin sillä luodaan hyvä pohja/itsetunto myöhempää elämää varten...
siis itsetunnon opiskelu yhtä helppoa kuin sukeltaminen? Hyvä, sitten voin yrittää... Ajattelinkin kokeilla tuota talon "rakennusta"
"siis itsetunnon opiskelu yhtä helppoa kuin sukeltaminen? Hyvä, sitten voin yrittää.."
Noh...yrittänytä ei laiteta...ja helppoa se ei ole...
Mutta mitä tulee tunteissin...josta tämä keskustelu lähti...niitäkin voi oppia tunnistamaan...kunhan kuuntelee itseeän avoimin rehellisen korvin...
Millaisia tunteita on taustalla...silloin kun on paha olo...
Entä silloin kun on hyvä olo...
Eräs opettelemisen arvoinen asia on myös kyky olla läsnä siinä kulloisessakin hetkessä...
ei eilisessä, ei huomisessa, vaan elää voimme vain päivän kerrallaan...jonka senkin voi pilkkoa pienempiin osiin...
Noh...aina toki se "vanha aatami" nostaa esiin päätään...huomaa toistavansa vanhoja kuvioita...
mutta edelleen...niihin vanhoihin kuvioihin ei tarvitse enää juuttua...vaan voi valita uudelleen ja tietoisesti muuttaa ajatuksiaan...jopa tunnetilojaan...
Vähitellen uudet opitut ajatusmallit tulevat enenivissä määrin osaksi "uutta" elämää...mikä sekään ei tarkoita pelkkää positiivisuutta...
on myös lupa olla välillä surullinen, epäonnistua, mokata, olla typerä, tietämätön, valita väärin jne...
kunhan tietää, ettei niihinkään oloihin/virheisiin tarvitse jäädä..aina on mahdollisuus alkaa alusta...joka ikinen hetki tuo mukananan uuden valinnan mahdollisuuden...
kuullosta kliseiseltä, mutta totta se on...niinkauan kuin elämme...