Mitä sinä tunnet puolisosi lasta kohtaan? Olemme n.30v pariskunta.Me ollaan asuttu yhdessä reilu 2 vuotta. Avomiehelläni on 5 vuotias tytär, joka on meillä joka toinen vkl ja joskus iltaisin viikolla ja noin puolet mieheni lomista. Itselläni ei ole lapsia vielä, mutta harkinnassa kyllä. naimisiin menosta on puhuttu ja kovasti haluaisin, mutten ole miehestä ihan varma. Suhteemme alussa tulin todella hyvin toimeen miehen tyttären kanssa ja aina innoissani odotin miehen kanssa tyttöä meille. Mies on hirveän lapsirakas ja jaksaa kyllä touhuta enemmän kuin minä lasten kanssa. Ongelmaksi on tullut se etten enää odota ollenkaan tyttöä meille.
Olen alkanut stressaan ennen hänen tuloaan ja saan kovan päänsäryn tai mikreeninkin useimmilla kerroilla kun hän on meillä. Tyttö on kovin itsekäs,äänekäs ja touhukas. Koko ajan pitää tehdä yhdessä jotain ja isänsä tekee parhaansa, että tytär viihtyy meillä. Tyttö saa yleensä isältään kaikessa tahtonsa läpi ja isänsä hemmottelee ja lellii aivan liikaa. Minä olen se joka pitää kuria ja kieltää asioita. Tyttö kyllä pitää minusta,tulee syliin sohvalle, kainaloon, halii.. mutta tunne ei enää oikein ole molemmin puoleinen. Kovasti tunnen välillä syyllisyyttä omista tunteistani, joita en tietenkään haluaisi näyttää lapselle enkä isälleen. Pelkään myös miten tyttö reagoi, jos ja kun meille tulee ensi vuonna oma yhteinen lapsi. Kun tyttö vaatii nytkin kaiken huomion, eikä isänsä ole aina päivän aikana huomaavinaankaan minua. Jos lapsi tulee, jäänkö sen kanssa kahdestaan? Rakastaako mieheni yhteistä lasta yhtä paljon kuin ensimmäistään? Miten jaksan vauvan hoidon kun miehen lapsi tulee meille "riehumaan"? Yksinäisyys iskee ja ulkopuolinen olikin, kun en tunne kuuluvani heidän perheeseensä... Miten muilla? Miten olette selvinneet ja jaksaneet??
Olen alkanut stressaan ennen hänen tuloaan ja saan kovan päänsäryn tai mikreeninkin useimmilla kerroilla kun hän on meillä. Tyttö on kovin itsekäs,äänekäs ja touhukas. Koko ajan pitää tehdä yhdessä jotain ja isänsä tekee parhaansa, että tytär viihtyy meillä. Tyttö saa yleensä isältään kaikessa tahtonsa läpi ja isänsä hemmottelee ja lellii aivan liikaa. Minä olen se joka pitää kuria ja kieltää asioita. Tyttö kyllä pitää minusta,tulee syliin sohvalle, kainaloon, halii.. mutta tunne ei enää oikein ole molemmin puoleinen. Kovasti tunnen välillä syyllisyyttä omista tunteistani, joita en tietenkään haluaisi näyttää lapselle enkä isälleen. Pelkään myös miten tyttö reagoi, jos ja kun meille tulee ensi vuonna oma yhteinen lapsi. Kun tyttö vaatii nytkin kaiken huomion, eikä isänsä ole aina päivän aikana huomaavinaankaan minua. Jos lapsi tulee, jäänkö sen kanssa kahdestaan? Rakastaako mieheni yhteistä lasta yhtä paljon kuin ensimmäistään? Miten jaksan vauvan hoidon kun miehen lapsi tulee meille "riehumaan"? Yksinäisyys iskee ja ulkopuolinen olikin, kun en tunne kuuluvani heidän perheeseensä... Miten muilla? Miten olette selvinneet ja jaksaneet??
Vastaukset 1
Vanhimmat
a) Sinä et ole ulkopuolinen "omassa perheessäsi" jonka muodostatte miehesi kanssa. " Heidän perhettä" ei eron vuoksi ole olemassakaan, jos puolisot on tuomittu avioeroon.
Älä turhaa stressaa 5-vuotiaan vuoksi, normaali lapsi, ei hänen äitinsä tule hänen mukanaan, eikä hän edusta äitiään, vaan on oma pieni yksilönsä, jonka voit aivan hyvin sulkea syliisi. ( Puhun kokemuksesta, koska olen saman käynyt läpi.)
Kysyt, mitä tunnen puolisoni lasta kohtaan. Hän on herttainen, nyt jo iso tyttö. Hänellä on oma äiti, uusia sisaruksia ja omat serkkunsa. Minä olen hänen isänsä vaimo ja tämän kodin "emäntä." Meillä on 2 lasta mieheni kanssa.Äidin tunteita ja vastuuta koen omia lapsiani kohtaan, mieheni tytärtä kohtaan koen ystävällisyyttä, mutta tiedostan koko ajan, että lapsen "äiti-rakkaus, kuuluu hänen äidilleen.
b.) Mieheni mielestä asioissa ei ole mitään ongelmia. Hän rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
c.) Kaikista mieleesi nousevista peloista kannattaa keskustella, niin eivät hallitse liikaa ajatuksiasi. Älä ole mustasukkainen miehesi lapselle. Miehen ja naisen välinen rakkaus on erilaista, kuin rakkaus lapseen. Ei ne sulje toisiaan pois.
d.) Olet hyvässä lapsentekoiässä ja pelkosi ovat kaikille samassa tilanteessa oleville tuttuja koskien noita "tunnejuttuja." Ota rohkeampi asenne, et ole mikään sivustaseuraaja omassa elämässäsi, vaan ole iloisesti ja varmalla mielellä omalla paikallasi.
Älä vain pohdi miehesi ex:ää, hän ei todellakaan kuulu elämääsi. Rakennahan ihana perhe teille kaikille !