suolaista ja makeaa

Jos on vähääkään nälkäinen, tuntuu luontevalta ottaa ensin suolaista, koska makea nautittuna tyhjään mahaan tuntuu aika ällöltä.

Kaikille ei ehkä suolainen maistu ollenkaan kahvin kanssa, joten he käyvät suoraan makean kimppuun.

Itse olen oppinut (tai ainakin niin olen asian aina mieltänyt), että täytekakkua otetaan vasta ihan viimeiseksi.
Täytekkku on yleensä näyttävin pöydän anneista, ja sen on tarkoitus (tai ainakin olisi suotavaa) koristaa kahvipöytää mahdollisimman pitkään kokonaisena.

Mutta jos nyt jostain syystä joku haluaa aloittaa kahvittelun juurikin täytekakulla, niin sitä otetaan (ainakin ensin) vain pieni pala, että varmasti muutkin kahvittelijat tulevat aikanaan saamaan osansa.

Eikä missään tapauksessa pikkuleipiäkään ahmita koko asettia tyhjäksi!
En salli edes lapsien ottaa montaa pikkuleipää!

Niin, asia riippuu myös tilaisuuden luonteesta ja juhlan tarkoituksesta. Häissähän vihkipari aloittaa täytekakun leikkaamisen sitten kun se hetki koittaa.
Kuinka on? Olisiko syntymäpäivänä/rippijuhlissa/lakkiaisissa jne. sankarin itsensä aloitettava kakku tai olisiko joukossa joku muu siihen tehtävään valittu tai arvoltaan korkea henkilö (mummo, vaari, äiti, isä, pressa, piispa, pappi:-) sopiva kakun aloittaja? Isäntäväki varmaan on mielissään jos kakku säilyy koskemattomana heidän harkitsemaansa ajankohtaan saakka, eikä joku jurpo ole jo rääpinyt sitä.
Tierä häntä, mut ei oikein kuulosta mukavalta aloittajan miehen touhu paitsi jos on kyseessä ihan tavallinen kahvittelu oman perheen kesken ja emäntä tuputtaa kakkua ja leipää jokaiselle solkenaan.

pahalla, mutta kyllä on miehellä omituiset pöytätavat.