ikiuneen missä oot mun.Ei jaksa tätä tylsää todellisuutta.Pitäisi jahdata jotain unelmia ja haaveita jotka loppupeleissä ovat täysin merkityksettömiä,jos ei ole rakkautta.
tahdon vaipua
m->n
6248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin se on. Ilman rakkautta ei ole mitään...
kannattaa lähteä toteuttamaan toivettaan oikeassa elämässä eikä palstalla.Tie Rakkauteen elämässä avautuu kun tiedustelee sitä mielitietyltään jos sellainen on olemassa.
Surullinen sielu rauhoittuu,
kun se löytää kaltaisensa.
Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen
tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa.
Sydämet, joita suru yhdistää,
eivät eroa onnen hurmassa.
-Kahlil Gibran-
*****************
Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämmeesi
ja huomaat, että ainoastaan se,
mikä tuottaa sinulle surua, antaa myös iloa.
Kun olet murheellinen, katsele taaskin sydämmeesi
ja huomaat,että tosiaankin itket sitä,
mikä on on tuottanut sinulle iloa.
-Kahlil Gibran-
Totta on vain se mikä on ankeaa, työtä ja rasitusta. Onnen hetket viivähtävät hetken, jos sitäkään. Ei saa puhua ikiunesta, et saa siellä rakkaintasi, et saa siellä mitään. Elämä on vittumainen juttu jossa on tarkoitus vain pysyä hengissä.
Ikiuni olisi tosiaan välillä helpotus. Ei tämä elämä tästä muutu suuntaan eikä toiseen. Vaikka syö ahdistukseen lääkkeitä, niin ei se mihinkään katoa. Ei jaksa aina edes puhua ihmisille, sitä vain pakenee kotiin omaan rauhaan. Jotkut päivät luisuvat omalla painollaan ja voi olla jotakin positiivistakin elämässä.
Mut sit, kun iskee taas se ahdistus ja oikein tuskanen olo (hikoiluttaa) on paniikkia, eikä oikein kiinnostais liikkua ihmisten ilmoilla, niin silloin on taas toinen ääni kellossa, että tämmöstäkö tämä elämä on vanhaksi asti ja sitäkö pitää vaan sietää.
olen känyt läpi helvetin, sen kaikki syöverit, ne mustimmatkin kohdat elämästä, mutta elossa olen. Sairastuin, en psyykkisesti, vaan fyysinen sairaus oli ottaa minut mukaansa, en antanut periksi, enkä antaisi vieläkään, jatkaisin taistelua, mutta onnekseni tässä vaiheessa elämääni olen voittaja.
Kyllä sinä jaksat, olet vahva omana itsenäsi, vaikka tuskaahan se välillä voi tuottaa.