On mieletöntä puhua henkisestä hyvinvoinnista ja mielenterveydestä. Ei ole mitään henkeä eikä mieltä, joka voisi olla terve tai sairas. Ihmiset ovat koneita. Kaikki koostuu aineesta. Elämä on pelkkää aivojen sähkökemiallista toimintaa. Olemme robotteja tarkoituksettomassa maailmankaikkeudessa.
Ihmiset ovat kehittyneet apinoista, jotka ovat kehittyneet alkuliejusta. Lähtökohdan ollessa näin surkea ei tilanne voi olla tämän parempi.
Ihmiset ovat kehittyneet apinoista, jotka ovat kehittyneet alkuliejusta. Lähtökohdan ollessa näin surkea ei tilanne voi olla tämän parempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koska mieltä ei ole olemassakaan, ei mieli voi olla masentunut. Sen sijaan aivokoneisto voi toimia puutteellisesti. Mutta koneiston toimintaan voi vaikuttaa sopivilla pillereillä aivan kuten auton moottorin toimintaa joskus parantaa öljyn lisääminen.
Ajattelen, olen siis olemassa?
Tietoinen mieli on tiettävästi ainoa asia joka meillä on ja sekin vajavaisten aistien varassa oleva. Kyllä mieli voi oppia vääristyneitä ajatusmalleja ja 'sairastua'. Ei se flunssa ole mutta invalidisoivaa pahimmillaan.
Jos käsitys ihmisenä olemisesta olisi itselläni noin ankea, olsisn varmasti todella masentunut ja evääni elämälle olisi vähäiset.
Uskon että Jumala on kaiken luonut: materian ja myös aineettoman todellisuuden ja olemme täällä hänen aivoituksestaan.
En voi sinua auttaa. Sinun täytyy sitten itse löytää olemassaolollesi se juju ja keino parantaa aivojesi kemia ja fysiikka, jota jaksat elää ja olla onnellinen!
Mutta aineeton mieli ei voi vaikuttaa aineesta koostuviin aivoihin. Siten mieltä ei ole olemassakaan, tai jos on, se vain seurailee tapahtumia sivusta, ja vaikka se masentuisi, ei se voi mitenkään vaikuttaa elämäämme.
Siis mielen on oltava ainetta,eli sen on oltava yhtä aivojen kanssa. Aivot koostuvat alkeishiukkasista, joiden liike määräytyy fysiikan ja kemian lakien perusteella. Siten ei ole olemassa "vääristyneitä ajatusmalleja", vapaata tahtoa eikä moraalia. Ei ole hyvää eikä pahaa: on samantekevää, oletko äiti Teresa vai jammu-setä.
Minulle kävi niin, että kun sanoin psykiatrilleni, että "me ollaan vaan kaikki elukoita jotka elää kiven päällä joka pyörii ison tulipallon ympäri, ei elämällä ole mitään tarkoitusta, ei me olla sen kummempia kuin muutkaan elukat, vähän älykkäämpiä vaan" psykaitrin vastaus oli että "tiedäthän sä, että me voidaan laittaa sut tahdonvastaiseen hoitoon?". Siihen lopetin sen psykiatrin näkemisen.
Mieli ei ole fyysinen konsepti joka voisi sairastua. Sairastuminen tarkoittaa jotain ihan muuta kuin sitä, että henkilön käytös ei miellytä yhteiskuntaa/ henkilö kärsii omasta olotilastaan. Elämä on tragedia ja kärsimys osa tätä tragediaa, en ole ikinä ymmärtänyt konseptia "mielisairaus", koko sanassa ei ole mitään järkeä.
Mitä masennus ja kova ahdistus sitten on ja miksi me näitä juttuja kutsumme?
Eli sinun mukaasi ihmisen käyttäytyminen ja ajatukset ovat ennalta määrättyjä asioita jotka tapahtuisivat aina 100% samalla tavalla jos hypoteettisesti voisi järjestää identtisen tilanteen tai nuoruuden?
"tiedäthän sä, että me voidaan laittaa sut tahdonvastaiseen hoitoon?". Siihen lopetin sen psykiatrin näkemisen.
Oikea ratkaisu mun mielestä. Ei ihmisen mielipiteet tai luovuus voi olla rangaistavaa jos se ei ketään satuta.
Elämä on sekamelska, masennus ja ahdistus ovat juuri sitä, masennusta ja ahdistusta, tunnetiloja, elämänongelmia, eivät sairauksia. Sairaus voi kohdata vain fyysistä, kuten vaikka aivoja, joita hoitaa neurologia. Mieli ei ole materiaa, se ei ole elin tai kudosta jota voidaan tarkastella objektiivisesti.
Psykiatria on turhaa. Neurologia on tarkoitettu aivosairauksille, psykiatria väittää hoitavansa aivosairauksia, vaikka on selvää, että tämä on vain ideologinen väite. YHTÄKÄÄN psykiatrista sairautta ei ole löydetty olemassaolevaksi ja jos joskus löydetään, tämä sairaus siirretään neurologian puolelle (epilepsialle kävi näin).
Yhteiskunnassa pitäisi olla jonkin sortin "auttajia" jotka auttaisivat ihmisiä ihmisten omilla ehdoilla ongelmiensa yli. Psykiatrialla on mennyt totaalisen överiksi, he tekevät fyysistä tuhoa myrkyillään mutta eivät osaa parantaa mitään.
Nyt DSM:ssä jokaikinen tunne on sairaus, JOKAIKINEN.
DSM tehdään ÄÄNESTÄMÄLLÄ, ihan käsittämätöntä ettei se ole suurempi uutinen, että muka lääketieteessä voitaisiin ÄÄNESTÄÄ sairaus olemassaolevaksi.
Niinpä, mieli ei ole elin joka voisi sairastua.
Monet asiat jotka mielämme mielensairauksi ovat asioita jotka ovat menneet pieleen ts eivät niin kuin ajattelimme.
Näin yksinkertaistaen.
"Eli sinun mukaasi ihmisen käyttäytyminen ja ajatukset ovat ennalta määrättyjä asioita jotka tapahtuisivat aina 100% samalla tavalla jos hypoteettisesti voisi järjestää identtisen tilanteen tai nuoruuden?"
Juuri tätä mieltä ovat aivotutkijat, mm. professori Haggard, joka on johtava brittiläinen neurotieteilijä, ja hän on varma asiastaan. Haggardin mukaan ihminen on kone, jolla ei ole vapaata tahtoa, eikä ihminen voi edes päättää mitä elokuvaa hän menee katsomaan. Aivojen sähkökemia tekee kaikki päätökset.