Sain yhtenä päivänä niinkin typerän ajatuksen että halusin antaa hyvän kiertää.
Tarjosin täällä että voisin omakohtaisesti jeesata hieman jotain paniikkihäiriöistä ja antaa tarvittavaa tukea sekä "tuputtaa" omia menetelmiäni joilla paranin.
Yhteiskunta ei tue paniikkihäiriöisiä juuri mitenkään. Lääkärit tuputtaa nappeja, VASTA KUN olet tosissasi kokeillut itsemurhaa tai vastaavaa yhteiskunta alkaa antamaan jotain muutakin tukea kuin lääkkeet. Tässäkin tapauksessa hoitoon kuuluu useimmiten lääkkeet, yhteiskunta ei tarjoa lääkkeetöntä hoitomuotoa ennenkuin olet paranemis prosessin paremmalla puolella. Yksityissektori joka on vielä kalliimpi on sitten eri asia.
Omakohtaisesti koin vahvasti että turvallinen henkilö joka ymmärtää (psykiatrien tai lääkäreiden kanssa voi puhua vain marginaalisen määrän, tunnin viikossa/kuukaudessa tms)on ehkä kaikkein tärkein tuossa tilanteessa. Ja olisin tuon tuen tarjonnut jollekkin jolla sitä ei ole. Lisäksi olisin tarjonnut keinoja joilla itse paranin, ilman lääkkeitä. Voi minua pahuuden lähettilästä mitä meninkään lupaamaan.
Herkässä tilassa olevaa ihmistä jolla on psyykkisiä ongelmia ei saisi neuvoa eikä sekoittaa kukaan joka ei tiedä mitä tekee. Sitähän ei kukaan tiedä minkälainen minä olen, turvallinen tuki vai täys kaistapää. Väittäisin että minulta olisi saanut parempaa tukea kuin yhdeltäkään lääkäriltä, psykiatreilta toki saa varmasti parempaa tukea. Mutta minultapa olisi saanut tuota apua vastiikkeettomasti ja aidolla auttamisen halulla ja omakohtaisella kokemuksella.
Kannattaa modet miettiä mitkä voi olla seuraukset tällä yhdellä henkilöllä jolta jäi nyt vertaistuki muine apuineen saamatta. Harvalla on ketään joka ymmärtää tai kenen niskaan haluaa/kehtaa kantaa tuon taakan. Ja yksin tuo lasti on turhan raskas kantaa.
Olkaa rohkeita, älkää alistuko tolle typerälle vaivalle, kyllä se elämä vielä hymyilee jonain kauniina päivänä teille ilman minunkin apua! :)
Tarjosin täällä että voisin omakohtaisesti jeesata hieman jotain paniikkihäiriöistä ja antaa tarvittavaa tukea sekä "tuputtaa" omia menetelmiäni joilla paranin.
Yhteiskunta ei tue paniikkihäiriöisiä juuri mitenkään. Lääkärit tuputtaa nappeja, VASTA KUN olet tosissasi kokeillut itsemurhaa tai vastaavaa yhteiskunta alkaa antamaan jotain muutakin tukea kuin lääkkeet. Tässäkin tapauksessa hoitoon kuuluu useimmiten lääkkeet, yhteiskunta ei tarjoa lääkkeetöntä hoitomuotoa ennenkuin olet paranemis prosessin paremmalla puolella. Yksityissektori joka on vielä kalliimpi on sitten eri asia.
Omakohtaisesti koin vahvasti että turvallinen henkilö joka ymmärtää (psykiatrien tai lääkäreiden kanssa voi puhua vain marginaalisen määrän, tunnin viikossa/kuukaudessa tms)on ehkä kaikkein tärkein tuossa tilanteessa. Ja olisin tuon tuen tarjonnut jollekkin jolla sitä ei ole. Lisäksi olisin tarjonnut keinoja joilla itse paranin, ilman lääkkeitä. Voi minua pahuuden lähettilästä mitä meninkään lupaamaan.
Herkässä tilassa olevaa ihmistä jolla on psyykkisiä ongelmia ei saisi neuvoa eikä sekoittaa kukaan joka ei tiedä mitä tekee. Sitähän ei kukaan tiedä minkälainen minä olen, turvallinen tuki vai täys kaistapää. Väittäisin että minulta olisi saanut parempaa tukea kuin yhdeltäkään lääkäriltä, psykiatreilta toki saa varmasti parempaa tukea. Mutta minultapa olisi saanut tuota apua vastiikkeettomasti ja aidolla auttamisen halulla ja omakohtaisella kokemuksella.
Kannattaa modet miettiä mitkä voi olla seuraukset tällä yhdellä henkilöllä jolta jäi nyt vertaistuki muine apuineen saamatta. Harvalla on ketään joka ymmärtää tai kenen niskaan haluaa/kehtaa kantaa tuon taakan. Ja yksin tuo lasti on turhan raskas kantaa.
Olkaa rohkeita, älkää alistuko tolle typerälle vaivalle, kyllä se elämä vielä hymyilee jonain kauniina päivänä teille ilman minunkin apua! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin siis vielä selvennyksiä siis että viestini oli poistettu, koska ilmeisesti täällä ei saa muita auttaa. En vaan ymmärrä miksi tälläinen palsta edes on jos maallikot kuitenkin tekstimuodossa saa auttaa mutta ei kasvotusten...
"Väittäisin että minulta olisi saanut parempaa tukea kuin yhdeltäkään lääkäriltä, psykiatreilta toki saa varmasti parempaa tukea. " Niin, lääkärihän se psykiatrikin on......"hieman" ristiriitainen tuo lauseesi....
Sairastan, edelleenkin, paniikkihäiriötä ja olen kyllä saanut alusta saakka siihen psykoterapiaa.