On saapunut maaliskuu. Kissojen kiihkeä aika.
Miten kotona, mouruttaako?
Miten kotona, mouruttaako?
Joko aloitatte mouruamisen?
Karvat pystyssä uros
986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kohtahan sitä pääseekin taas kuuntelemaan oikeiden isojen kissojen kiimahuutoja.
Siinä kyllä selkäpiitä karmii kun Ilvekset kiimassaan sähisevät ja kutsuhuutojaan lähettelee, tuossa vastapäisessä saaressa, missä ne on viihtyneet jo vuosia. Se huuto kaikuu pienessä pakkasyössä kilometrien päähän.
Monena yönä olen Kutuluodon terassilla kuutamoa katsellut ja kuunnellut jylhää lemmenkaipuun ilmaisua.
Joulun aikoihin, jäiden ollessa heikkoja upposi laiturimme lähistölle salmeen 4 täysikokoista peuraa, jään pettäessä niiden alla, hukkuen siihen.
Raatoja ei päästy hakemaan pois, ennen kun loppiaisen tienoilla, koska jää oli niin heikkoa, ettei se kantanut mitään vempelettä, mutta ei ollut enää veneilläkään asiaa vesille.
Laiturilta katselin kun Ilves, kettu, viisi Merikotkaa ja "sata" Korppia, Varista, Närheä ja muita pienempiä Kotkalintuja ja Haukkoja pitivät ruokaisaa sessiotaan jäällä, jään päälle jäätyneiden peurojen yläosilla herkutellen, ihmisistä välittämättä.
Monen sorttista sitä tuolla luonnossa sattuu ja tapahtuu.
turhaan mourutaan ei kukaan kuule kuitenkaa,
vanhat homekorvat ei kelpaa kellekkää vaikka kuinka mouruaisvat ,
karvatki kapin syömät,
sutturaiset räähkät,
ei ole kollia h karvoihin katsominen kun kutsuhuuto kajahtaa.
mikä se oli se vanha sanonta kuinka kiima ajaa ohitse kaiken.
Tässä on onnekkaan Sam -kissulin kuvia ja tarinansa, kulmakarvoineen ;))
http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2013030116733729_hu.shtml
Kotona tilanne hallinnassa...
Olipa mainion näköinen kisuli, tosiaan vähän huolestunut ilme. Pituutta melkoisen mahtavasti, niin kuin ihanilla, venyvillä mirreillä on tapana, kun roikottaa.
Jos olisi vielä pyöreät rillit, olisi ihan proffan näköinen.
Mutta se olisi jo kiusaamista, jos ei tapahtuisi vain kuvan otto hetken.
Kyllä meidänkin lemmikillä oli kuvissa joskus vaikkapa tupsumyssy päässään, talvikuvissa, vanhat mummon klasitkin.
Komee kisuli. "Kotona tilanne hallinnassa" tarkoittanee.. Ei vielä kisulia...,)
Melkein lukemattomia keväitä kun on mourunnut, alkaa mourumisetkin jo tasaantua.
Pieni tyytyväinen kurina kainalossa riittää.
Kukankin sain, hyrisin hyvin.
Taikinoidakin voisin, jos viitsisin.
Tämän täytyy olla miehen kirjoittama...tai toiveikkaan naisen?
Minun on vaikea kuvitella 60 mouruamassa.Oikeasti, olen ehkä vanhanaikainen tai jotain, mutta aloittaja tuntuu minusta teiniltä.
Sitten ihmettelen, miksi teini kirjoittaa 60 palstalle.
Olsiisko täällä omistajan palkkaamia jutun nostattajia? Jos, niin aika huono tilannearvio? Tai totaalinen ..sokeus?
Iso Aukusti/ Johan jutun murjasit. Ettäkö meistä kuuskymppisillä ei olisi enää tarvetta noihin maaliskuun puuhiin. Kattia kans. Nythän se vasta alkaakin.
Kummasti se kevätaurinko pistää silmiä siristämään ja haistelemaan tuulen suuntaan, josko siellä naapurin emännän pannu olis kuumana.
Tuskinpa oikealta mieheltä se mouruikä menee koskaan ohi.
Koipi raapaisee vielä tannerta tömäkästi, kun kretonki heilahtaa.
Siksipä meikäkin saa yhä useammin iltarukouksessaan pyytää taivaan taatolta, jotta vie nyt minulta ne halutkin, kun kerran veit kyvynkin.