Viime vuosien kosteiden kesien takia on polttoturpeennosto maassamme jäänyt tavoitteistaan. Samaan aikaan on lisääntynyt kritiikki turpeennoston vesistöille aihutuvasta kuormituksesta. Niinpä mielessäni kehittyi ajatus täydentävän turpeennostotavan kehittämisestä. Turvekerrostumat muistuttavat suuresti aumaan säilötyn AIV-rehun koostumusta. Eikö nostomenetelmää, jolla AIV-rehua irrotetaan noin kuutiometrin paloina aumasta, voisi soveltaa myös turpeennostoon? Silloin vältyttäisiin kosteiden säiden ja jopa vuodenaikavaihtelujen tuottamista nostorajoitteista.
Kiuruvedellähän on paljon kokemusta AIV-rehun irrottamisesta hydraulisella leikkurilla, kuin myös näiden leikkureiden valmistamisesta. Luulisi, että pienellä tuotekehittelyllä vastaavia paloja irtoaisi myös turvekerrostumista. Nostetut palathan voisi pinota ilmaviin aumoihin kuivumaan. Ennen lämpölaitoksiin syöttämistä ne voisi hakettaa aivan, kuten hakkuualueiden risuille ja kannoille nykyään tehdään. Loppuisi hienojakoisen turvepölyn saostuminen vesistöihin. Ehkä menetelmää on jo kokeiltukin? Jos on, niin kertokaa kokemuksistanne.
Ei tunnu kohtuulliselta, että turvesoihin sisältyvä runsas kansallisvarallisuutemme jäisi nostomenetelmissä ilmenevien ongelmien takia hyödyntämättä.
Kiuruvedellähän on paljon kokemusta AIV-rehun irrottamisesta hydraulisella leikkurilla, kuin myös näiden leikkureiden valmistamisesta. Luulisi, että pienellä tuotekehittelyllä vastaavia paloja irtoaisi myös turvekerrostumista. Nostetut palathan voisi pinota ilmaviin aumoihin kuivumaan. Ennen lämpölaitoksiin syöttämistä ne voisi hakettaa aivan, kuten hakkuualueiden risuille ja kannoille nykyään tehdään. Loppuisi hienojakoisen turvepölyn saostuminen vesistöihin. Ehkä menetelmää on jo kokeiltukin? Jos on, niin kertokaa kokemuksistanne.
Ei tunnu kohtuulliselta, että turvesoihin sisältyvä runsas kansallisvarallisuutemme jäisi nostomenetelmissä ilmenevien ongelmien takia hyödyntämättä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei kuiva isoissa lohkoissa. Toistaiseksi ei ole tiedossa kustannustehokkaampaa turvetuotantomenetelmää kuin jyrsinturve.
Eihän ne kuiva nämä hakkuualueilta nostetut kannot ja risutkaan tienvarsiläjissä, kuin osittain. Silti niitä haketetaan ja poltetaan. Onko se kostea turve sitten haketettuna konstikkaampaa polttaa kuin kostea puu?
Palaturvekin voisi olla kooltaan paljon pienempää. Tänäpäivänä vain on puute keruuvaunusta joka pystyy keräämään n.2cm halkaisijaista palaa. mm. mitä pienempi halkaisija palaturpeella on sitä nopeampaa se suhteessa kuivuu. Kuulin että nyt olisi kehitetty menetelmä joka voisi tuottaa vaikka halkaisijaltaan senttistä pallaa, jolloin tuohan kuivuisi muutamassa tunnissa, eivätkä satteen haittaisi tuotantoa. Luontoarvotkin ovat paikallaan. Tuo kuulostaisi aivan uskomattomalta kehitykseltä. Jo on aikakin kehittää uutta. Vapo ei kehitä mitään uutta, sillä heille on vain tärkeää että urakoitsijat rypevät turpeessa ja kittuuttavat näläkäpalkalla.
Sanoisin 2cm palaa pikemminkin turvepelletiksi. Sitähän on valmistettu jo vuosia muutamilla laitoksilla.
Ja tuo kalustonkehityshomma taitaa vapolla olla jo loppusuoralla.
Mikä on pelletti ja mikä briketti. Onko tekotavalla mittään tekemistä sen kanssa. Eikö palaturve voi olla kuin pientä tahansa? Voisitko vastata kun mahdollisesti tiiät?
http://www.suomisanakirja.fi/palaturve
http://www.metsavastaa.net/pelletti_jabriketti
http://www.biomas.fi/energianlahteet/pelletit_ja_briketit/
http://www.pellettikeskustelu.net/keskustelu/viewtopic.php?t=214
http://www.vapoviesti.fi/index.php?id=1186&articleId=257
http://www.pellettikeskustelu.net/keskustelu/viewtopic.php?f=11&t=3813
http://www.turveinfo.fi/palaturve-tuotetaan-lierioina-tai-nauhana
Noilta sivustoilta löytyy runsaasti tietoa niin palaturpeesta, turvepelletistä kuin puupelletistäkin.
Kiitos osoitteista "mary immaculate". Kuitenkin sanoisin että palaturve tuotetaan märästä massasta jossa ei ole mitään tekemistä puristamisen kanssa kuten on pelletissä ja briketissä. Saa korjata jos tietoni ovat vääriä. Palan ideahan sen massan käsittelyssä. Rahkaisestakin turpeesta saa melko hyvää palaa.
Niin noita kakkuja voisi pinota kuusimetrisiin kasoihin ja antaa vuoden tai kaksi kuivua. Pinnan kuivuttua paali ei kastu helposti.
Ovat kokeilleet puristaa suoraan niin kuivaa turvetta että palaisi. mutta tulokset ei ole hyviä, ja vesi tirisee niin mustana et valumat ei olisi ainakaan pienempiä. Mutta kai tarkoitus oli tehdä suoraan polttokelposta turvetta.
Oli myös kokeiluja kuumentaa alustaa jonka päälle turvetta levitetään kuivamaan.
Mutta halvin tapa on antaa auringon kuivatella sato suoraan saralla ja kerätä sitten pois. Joka tosin on sääherkkä kuten aloittaja toteaa.
Parak Omaman vastaukseen. Märkä suo on tosi märkää verrattuna puuhun.
Lisäksi palamiseen vaikuttaa koostumus. Märässä puussa on ilmatilaa lastujen välissä. turpeessa ei ilma kulje. Olisiko siinä selitys, Turve kuivaisi palaessaan vain palopinnaltaan. Puisen hakekasan läpi virtaava ilma kuivattaa puuta ennen palamista.
Haluatko kuulla uskomattoman asian? Puusepän kuivan 7% puun sahanpuru kasa ei pala kuin pinnalta juuri ilman kulkemattomuuden takia.
Uuni tarvitsee erilaiset sekoittimet että enemmän ilmaa sekottuisi hienojakoisen polttoaineen sekaan ja liika sekoittuminen voisi taas räjäyttää kattilat. siksi turve ei saa olla liian kuivaakaan taitaa vaihteluväli olla 42-47%, varsin kosteaa siis.
Olen miettinut sitä suoraan rintauksesta kuivaksi puristavaa konetta mutta ei taida onnistua, vaikka en ole tehnyt edes kenttä kokeita.
Kun Kiuruvedellä osataan valmistaa polttokattiloita, joissa pystytään polttamaan märkää puunkuorijätettä ja sahajauhoa, niin, johan on kumma, jos niissä ei saisi kosteana haketettua turvetta palamaan.
Voisi myös kuvitella, ettei "paalista" haketettu turve olisi kosteanakaan samankaltaista hienojakoista massaa, kuin on kostea jyrsinturve.
Kyllä kai se märkä turve palaa siinä missä märkä hake tai märät koivuhalotkin. Mutta miksi kuljettaa märkää turvetta suolta lämpölaitokselle kun sen voi kuivattaa ennen sitä? Puhumattakaan että sen vielä hakettaisi siellä laitoksella ensin.
Niin, ei kai tässä esiin otetun, täydentävän turpeennostomenetelmän ideana ole se, että märkää turvetta kuljetettaisiin polttolaitosten vaiheille haketettavaksi. Ympärivuotisen noston ideanahan olisi lähinnä se, että rehuleikkurin kaltainen turvepaalin irroitin kiinnitettäisiin vaikkapa järeän kaivinkoneen puomiin. Sillä sitten irrotettaisiin turvekerrostumista paaleja pieniin kasoihin, mihin koneen puomi kultakin paikaltaan yltää, aivan kuten monitoimikone metsätöissä toimii. Metsätraktori ajaisi sitten paalit ja läjittäisi ne sopivan ilmavasti korkeisiin pinoihin. Kuivumisen jälkeen meneteltäisiin, kuten hakkuualueilta kerättyjen risujen kanssa menetellään, ja ehkäpä jopa samaa, haketta kaukolämpölaitoksiin toimittavaa kalustoa hyödyntäen.
Kun nimimerkki ”airfoil” mainitsi, että poltettavan turpeen kosteuden pitää olla jotain 42-47 % luokkaa, niin sitä lähentelevän tason saavuttaminen paaleina kuivattaen ei tunnu kovinkaan utopistiselta tavoitteelta. Puhumattakaan sellaisesta kuivuustasosta, jonka puitteissa polttaminen nässä Kiuruvedellä kehitetyissä polttokattiloissa onnistuisi.
Tämä tulee helepommaksi, ja kalustokin on kehitetty jo vuosia sitten;
http://www.vapo.fi/tuotteet-ja-palvelut/yritykset-ja-kunnat/energiaturve/palaturve
Turvetuotantoa tulee vähentää tai lopettaa kokonaan,kaikki hukkuu saisseen kohta
No, ainakin tätä ”rehuleikkuriin” perustuvaa turpeennostomenetelmää voisi hyödyntää paljon puuta sisältävien turvekerrostumien nostamiseen. Varsinkin ojankaivajat tietävät, että monet turvesuot kätkevät pinnan alle lähes yhtä paljon suuren lämpöarvon siältäviä kantoja ja juurikoita, kuin itse turvetta. Hiekkapohjaisilla soilla nämä kannot ja juurakot ovat vieläpä tervaa sisältäviä.
Näinä aikoinahan monet ensimmäisinä ojitetut suot tulevat päätehakkuuvaiheeseen. Metsänomistaja voisi lisätä myyntitulojaan myymällä risujen ja kaivinkoneilla irroitettujen pintakantojen lisäksi myös pinnan alle jäävän puisen turvekerroken metrin, puolentoista paksuudelta. Tilalta kuin tilalta löytyy tällaisia turvealueita. Puunsekainen turvehake palaisi hyvin ja tuottaisi jyrsinturvetta enemmän lämpöä.
Suosittelen lämpimästi tekemään ensin markkinatutkimuksen.
Niin, kyllä kai se Kiuruvedelläkin maa- ja metsätalouden ohessa tämä turvetuotannon kehittäminen olisi niitä varmimmin verotuloja tuottavia yritystoiminnan osa-alueita. Kiuruveden alueellahan on runsaasti turvesoita; ollen niin turvetuotantoon kuin sen jälkeiseen viljelykäyttöön helposti hyödynnettävissä. Sijaitseehan varsinkin pohjoispitäjällä Pyhäjärven rajalta Näläntöjärven eteläpuolitse aina Vieremän rajalle saakka ulottuva yhtenäinen ojitusalue.
Olisi suurta tuhlausta jättää nämä 70-luvun ojituksilla luonnontilaisuutensa menettäneet, hieskoivua ja parin tukin mäntyä kasvavat turvekerrostumat vähitellen maatumisen kautta omia aikojaan ”palamaan”. Niistähän kehittyisi muutaman sadan vuoden maatumisen aikana vain kerros niukkaravinteista humusta. Siksi olisi viisaampaa antaa turpeen palamisen tapahtua lämpölaitoksen kattilassa. Poistetun turvekerroksen jäljeltä, ravinteikkaan savikerroksen päältä paljastuisi kerros jo valmiiksi maatunutta, viljelykäyttöön soveltuvaa multaa.
Toisen maailmansodan jälkeen on maapallon väkiluku kolminkertaistunut. Lisääntyneen väestömäärän ruokkimiseksi tarvitaan jatkuvasti lisää maataloustuotteita ja tuotantoalueita. Maataloudessa on siksi käynnissä sama ilmiö kuin kaivosteollisuudessa, eli että parhaat tuotantoalueet on jo otettu käyttöön ja tuotantoa voi laajentaa vain niukempaa tulosta tuottaville maaperille. Kiuruveden pellonraivausinnostuksessa ollaan vasta hyvällä alulla tämän kehityskulun vaatimuksiin vastattaessa.
Näiden suoalueiden varaan voisi kehittää Kiuruveden yritystoimintaa elvyttävän tulevaisuusvision: Nostettaisiin vaikkapa tällä ”rehuleikkurilla” turvekerrokset tulevien (tai jo raivattujen) peltoalueiden päältä suuriin aumoihin ja myytäisiin hyvällä hinnalla kaukolämpöyrittäjille polttoaineeksi. Jäljelle jäävät, valmiiksi raivatut suotasangot taas ovat nykyajan suurille maatalouskoneille ensiluokkaisia viljelyalueita. Pianpa niiden vaiheille rakennetuissa navetoissa märehtisi satapäisia liha- tai lypsykarjoja, ja aitauksissa vaeltelisi vaikkapa biisonilaumoja ympärivuotisessa ulkolaidunnuksessa.
Ei se turve kuiva missään julumetun suurissa möykyissä, kyllä se on tavalla tai toisella hienonnettava jja leviteltävä ja annettava auringon hoitaa kuivatushommat.
Tuo on kyllä totta että iso osa pohjoispitäjästä joutaisi turvetuotantoon ja sitten maatalouskäyttöön. Ruuantuotantoalueista voi tulla vielä iso kilakka tulevaisuuvessa ja kuten tunnettua, jolla jalaka kapsaa sen suu napsaa.
Niin, ei kai se turve paalissa ainakaan kovin nopeasti kuiva. Minulle vain tuli mieleen, että niitähän olisi vara pitää niissä korkeissa pinoissa vaikka kymmenenkin vuotta. Se kai sen homman ideana olisi, että pitäisi päästä eroon näistä nykyisistä turvetuotannon ongelmista ja varsinkin märkien kesien jälkeisestä tarjonnan niukkuudesta. Nytkin monet lämpölaitokset polttavat ulkomailta tuotua kivihiiltä, kun turve on loppunut.
Jos tätä paalina irrottamista saisi kehiteltyä, niin silloinhan ukko kuin ukko voisi nostaa omilta mailtaan turvetta pitkin vuotta joutoaikoinaan pinopihin kuivamaan. Pinojen päälle voisi vetäistä sen saman kosteutta kestävän paperin, joka näiden risukasojen päälle nykyään laitetaan. Eikä tällainen turpeennosto tarvitseisi kummaisia ympäristölupia. Ja jos ei menisi kaupaksi, niin työntäisi paalit hakkurin läpi ja polttaisi omassa lämpökattilassaan. Kiuruvetisethän voisivat lämmittää valtavilla turvevaroillaan vaikka kasvihuoneita ja alkaa kasvattaa niissä ympärivuotisesti etelän hedelmiä.
Tuon keskustelun avaajan kanssa olen samaa mieltä, että jotain tämän turvetuotannon kehittämiseksi pitäisi tehdä. Suomen turvevaroihin sanotaan olevan sitoutunut yhtä paljon energiaa, kuin Norjan öljyvaroihin pumppauksen lähtötilanteessa. Eiväthän norjalaisetkaan luopuneet näiden rikkauksien hyödyntämisestä tuotanto-ongelmien, tai yllä leijuvan ympäristökatastrofiuhan takia. Mutta Suomessa on vallalla kehitys, jossa yksi jos toinen vaikuttaja yrittää keksiä tuotantoesteitä, jotta turvevarantomme jäisivät omia aikojaan kompostoitumaan.
Ei me kiuruvetiset lähdetä tähän hömpötykseen mukaan, vaan otetaan turvevarat tehokkaaseen hyötykäyttöön. Sen seurauksena Kiuruvedelle alkaa kerääntyä rahaa ja työpaikkoja. Eivätkä monet hyvät huumorimiehet ja lupsakat naiset enää liukene näihin Etelä-Suomen kuivakiskoisiin tajaamineen tyhjänpäiväistä tosikkoelämää viettämään.
Tuli mieleen PELLETTI. Prikettiä turpeesta on tehty grillaajille, mut suuremman mittaluokan priketti tuotanto vois olla yksi mahdollisuus. Laitteita näyttäs olevan, tuon alhaalla olevan mainoksen mukaan valmiina. Kuka uskalikko rupee ottamaan asioista enemmän selvää, miten hommat toimis Kiuruveellä.
Kyllähän turpeesta on tehty pellettiäkin jo vuosia. Semmoisen tehtaan pystyynpolkaisu taitaisi vaan olla aika kallis savotta yksityiselle.
Jotakin uutta pitäis korjuumenetelmiin kiireellä kehittää, sillä sateiseksi kesä tälläkin kertaa osittautui. Ensi talvena joudutaan taas polttamaan tuontikivihiiltä ja oma energiavaranto makaa käyttämättömänä lumen alla.
Paras lääke tähän olisi että saataisiin turvetuotantoon uusia soita. Niillä tuottaminen onnistuu sateisenakin kesänä paremmin koska ne kuivuvat nopeammin kuin vanhat metritolkulla ympäröivää maastoa alempana ja savikkojen päällä olevat sarat.
Ja loppuuntuotetut alueet joko maatalouskäyttöön tai uudestaan soistumaan.
Sateisen kesän oon minäkin kokenut taas kerran. tuotan kuitenkin vain n.2-5000 mottia palaa kesässä. Vihjeiden mukaan olisi tulossa tähän kokoluokkaan palaturpeen tuotantoon järjestyelmä joka ei ole altis sateille. ja kuulemma vaatiin vain yhden miehen ja vanhan kaivinkoneen hommiin. olisi myös ympäristöystävällinenki. sopisi maatalouden sivu hommaksi. jään kuulolle mitä tuleman pitää. Kokeissa on tuotettu jo kolmekuukautta ja vielä on kaksi jäljellä.
Tätä jäämme odottamaan mielenkiinnolla.
Ja palaturpeen tuottamisen haastehan on saada se pala kuivamaan ja pysymään sitten "palana" käyttäjälle (lämpölaitokselle) asti.
"Vihjeiden mukaan olisi tulossa tähän kokoluokkaan palaturpeen tuotantoon järjestyelmä joka ei ole altis sateille..."
Jotain tällaista tarvitaan, ettei mittava kansallisvarallisuutemme jäisi hyödyntämättä.
Olisihan se merkittävä uudistus, jos keksittäisiin tuotantomenetelmä, jota voisi harjoittaa vuoden ympäri. Ajatelkaapa, kuinka paljon siitä Kiuruvedellekin syntyisi koneyrittäjille työpaikkoja.
Kyllä turvetta voi tuottaa vaikka olisikin pakkasia. Pala ei kuitenkaan kutistu pakkasilla kuivattaessa, siis jää ns. kevyeksi. Kuivuuhan ne lakanatkin talvell. Jos vihje-puhheisiin voi luottaa niin mahtaa olla helppoa palan tuottaminen ensi suvvena. Tuo edellinen "turvetuottaja" ainakin tuntuisi olevan optimisti. Tällä leveydellä kun neva on jäässä toukokuun loppuun, niin palanteko viivästyy ja kesä jää hyvin lyhyeksi. Josko uusisysteemi toisi alun toukokuulle ja jatkuisi elo-syyskuulle. Sittenhän täälläkin voisi ellää. Tuskin ideat kuitenkaan vapolta tulevat, ovat vain urakoitsijoiden piiskureita.
" Pala ei kuitenkaan kutistu pakkasilla kuivattaessa, siis jää ns. kevyeksi."
Minä kylläkin tarkoitin talvituotannon osalta lähinnä tätä paaleina nostamista. Niitähän voisi pinota kuivumaan ja hakettaa sitten, kun ovat tapeeksi kuivuneet. Ja kun ylijäämää alkaa kertyä, on niiden paalien kuivumista vara odottaa vaikka vuosikymmenen.
Tuntuu nurinkuriselta, että tässä turvetuotannossa ollaan jumiuduttu pelkästään näihin poutajaksoja edellyttäviin korjuumenetelmiin. Tätähän voisi verrata menettelyyn, jossa hakkuualueiden kannot ja risut korjattaisiin hakettamalla niitä putajaksoina pieninä erinä kentälle kuivumaan, ja sitten haketta korjattaisiin se mikä ehdittäisiin.
Kysyisin "bro turve" nimimerkiltä. Tiiätkö jonkinverran tai et yhtään palaturpeen tuotannosta.Jos tarkoitat paaleilla turvetta, niin ollaan hakoteillä. Taasen keinokuivaamalla ei tule tiliä.
"Tiiätkö jonkinverran tai et yhtään palaturpeen tuotannosta"
Tiijän minä sen verran, että ei niitäkään voi ilman kesäisiä poutajaksoja nostaa. Viime vuosina näitä korjuukelejä vain on ollut liian vähän, jotta kysyntään oltaisiin voitu vastata.
Näillä paaleilla minä tarkoita aloittajan esittämää menettelyä, jossa turve nostettaisiin säistä riippumatta suurina paloina ja läjitettäisiin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen se sitten haketettaisiin poltettavaan karkeuteen.
Enpä tosin tästä paaleina nostamisesta tiedä senkään vertaa, kuin paloina nostamisesta. Jospa sitä joku kokeilisi, kun itellä ei ole vehkeitä.
Luin Urakointi Uutisista uudesta keksinnöstä, kehitetty pohjanmaalla. Sama kaveri näyttäisi olevan joka aikoinaan toi markkinoille -80 luvulla Turve-Unsan. Unsan keruuvaunu on maan parhaita, kerään itsekin sillä vuosittain palani. Nyt mietin rinnalle tätä uutta menetelmää. Vain yksi käsittelykerta ja kuiva palaturve on lavalla, TUOTA PITÄÄ OIKEIN MIETTIÄ. Olisiko jo aika lopettaa turhan työn tekeminen vanhoilla menetelmillä. Kommentoikaa, mennään vaikka porukkaan josko laitteiden hintaakin saataisiin alas. En tiiä hinnasta, mutta ajattelen näin.
ja vielä kun kehitellään tuota palahommaa siten, ettei tule päästöjä vesiin, niin ollaan jo oikeaan suuntaan menossa !
"ja vielä kun kehitellään tuota palahommaa siten, ettei tule päästöjä vesiin, niin ollaan jo oikeaan suuntaan menossa ! "
Tämä on miehen puhetta. Eihän meidän kiuruvetistenkään kannata lahottaa turvevarojamme hyödyntämättöminä tällaisen pikkujutun, kuin nostomenetelmissä ilmenneiden ongelmien takia.
Nyt vain ensi talven aikana kaikki ideanikkarit kehittelemään uusia ympäristöystävällisia turpeen nostomenetelmiä.
Ei niitä oo olemassa.
"Ei niitä oo olemassa."
Jos ympäristöystävällisiä turpeennostomenetelmiä ei ole olemassaa, niitä voidaan kehittää. Eihän siinä ole muusta kyse, kuin että turveliete ei pääse sekoittumaan valumavesiin ja sellaisen menetelmän kehittäminen ei ole ylivoimainen haaste.
Kannattaako turpeentuotannossa ylipäätään panostaa ympäristöystävällisiin tuotantomenetelmiin kun poltettaessa sitä hiilidioksidia kumminkin syntyy ja sehän se turpeen kyseessäollen on suurimmaksi luokiteltu ympäristöhaitta?
"kun poltettaessa sitä hiilidioksidia kumminkin syntyy "
Tottahan se on, mutta turve on kotimainen erergia, sen nosto työllistää ja poltto parantaa vaihtotasetta.
Se huonompi vaihtoehto eli ulkomaisen kivihiilen poltto on kovassa kasvussa turvepulan takia.
Miten siinä uusien tuotantomenetelmien kehittelyssä on edistytty?
Jos nimimerkki "Airfoil" satut lukemaan, niin kerropa keksijämiehenä välituloksia.