Läheisrriippuvuutta äärimmillään?

Pelko voi valitettavasti joskus lamaannuttaa ihmistä. Puhumisen kieltäminen on väkivaltaisen vallankäytön väline eikä ihme jos ahdistaa. Se on väkivaltaa siinä kuin muukin.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, ettet enää tilannetta näe vaihtoehtona.

Sinun on opeteltava puhumaan. Mieti itse ensin tämä: mitä pahempaa sinulle voisi sattua, kuin jatkaa tuossa. Läheisiin ja ystäviin kontakteja ja avoimesti tuo esille kokemuksiasi. Kerro pelostasi jollekulle. Ota selvää turvakodista.

Sinun on vain otettava härkää sarvista ja puhua kumppanille tilanteesta: kuinka se ahdistaa, mikä tuntuu pahalle, minkä haluat muuttuvan, mitä haluat tehdä jne. Sinulla on oikeus puhua. Jos hän ei kykene kuuntelemaan, ei silloin ole mitään yhteistäkään ja äijä voi lähteä kälppimään. Hän ei yksin voi laatia yhteisen elämän sääntöjä. Jos hänellä on mahdollisuuksia muutoshalukkuuteen, tehkää se ulkopuolisen avun turvin, esim pari-perheterapiassa tai muussa vastaavassa. Joka tapauksessa, tarvitset itse ammatillista näkökulmaa, vaikkei kumppani siihen suostukaan. Mutta sinä voit vaatia tätä suhteen jatkumisen edellytyksenä. Ja eristäytymisen loppuminen on toinen. Jos kumppani käyttää aggressiivista valtaa, uhkailua tai muuta (vaikkei sisällä fyysistä väkivaltaa) älä suostu neuvottelemaan silloin mistään. Keskustelu, neuvottelu tai yhteydenpito jatkuu vasta silloin kun hän on rauhoittunut.

Ystävien, läheisten ja turvaverkostojen avulla voit lähteä, jos tilanne edellyttää sitä. Ala katsella myös työpaikkoja (joka tapauksessa)

Lapsista vielä: et halua kumppaniasi isäksi. Kun miettii tilannetta, niin miksi lapsia pitäisi hankkiakaan onnettomaan kotiin? Et itsekään ole henkisesti vahvoilla, niin olisiko vastuun kantaminen pienistä kovinkaan järkevää? Mieti näitä vastauksia, jos kumppanisi yrittää painostaa sinua.

Puhumaan oppii kyllä, mutta se vaatii rohkeutta ja aikaa. Mielestäni se loppupeleissä on kannattavaa.

Lempeydellä ek.

Itse olen mies, mutta tarinasi on tuttu ja vaikka yksityiskohdat ovat vähän erilaiset, niin pääpiirteittäin tuo oli elämääni. Ensimmäinen puolisoni oli LR, niin kuin minäkin. Sitoutuminen tapahtui jo ensimmäisenä iltana ja mitään muuta ei saanut olla kuin toisemme. En halunnut olla hänen kanssaan, mutta en pystynyt päästämään irtikään. Hän ei pystynyt täyttämään yhtään sitä fantasiakuvaa täydellisestä puolisosta. Sitten tapasin naisen, joka osasi kertoa olevansa täydellinen ja vastasi kuvaa täydellisestä puolisosta. Vanha vaihtui uuteen ja sain elää elämää suurempaa rakkaustarinaa. En ihastunut häneen, vaan ne oli puhtaasti ne jutut (jotka oli siis oikeasti puhdasta valhetta) jotka vetivät ja mahdollistivat turvatun mielikuvitusmaaiman. Uskoin ne valheet epäilemättä, koska halusin uskoa. Teot ja puheet oli täysin ristiriidassa, näin hänen itsekkyytensä, mutta hän aina selitti sen parhainpäin...

Ongelmani on sitä luokkaa, että vaatii useiden vuosien terapian.

Sinun kannattaa lähteä tuen hakemisesta itsellesi, tule vaikka johonkin LR vertaistukiryhmääntutustumaan.

LR:n "rakkaus" ei ole aikuisen rakkautta vaan riippuvuutta. Koska se itsetunto on tosi vähäinen tai olematon ja hyväksytyksi tuleminen elämän tarkoitus, niin puolisoksi tuleva tuskin koskaan on se, mitä henkilö itse oikeasti haluaa. Esim LR -mies hakee tanssimaan sitä rumaa tyttöä, koska ei kehtaa hakea sitä kauniimpaa. Jos tämä ruma tyttö sitten on kiinnostunut, niin siihen isketään kiinni, vaikka sisus huutaa ei.

LR ei ole oikeastaan hakemassa puolisoa vaan äitiä/isää jolta saa ostaa hyväksyntää. Koska LR on ulkoaohjatuva, niin muiden mielipiteellä on suuri painoarvo. Jos puoliso paljastuu kiltiksi, eikä pysty vastaamaan esim. Alustavan vanhemman osaa niin tälläinen suhde tulee päättymään, ellei LR sattumalta pääsisi avun piiriiin. Suhde, jossa hän ei saa kokea huonommuutta, ei ole häntä varten (alitajunnan tasolla).

Terapia auttaa hyvin usein, mutta siihen täytyy sitoutua ja olla mahdollisimman rehellinen. LR:llä on tosi hyvä hoitovaste, koska potilas on sisäistänyt sen syyn olevan itsessään jo ennen terapian alkua... Ja joo, se ihastuminen terapeuttiin on hyvin yleistä.

LR:n suurimmaksi ongelmaksi koen (olen itse ollut tosi vaikea tapaus ja uskoakseni kaikilla ei ole se yhtä pahana) sen ulkoa ohjautuvuuden. Olet unohtanut itsesi kokonaan, kun et arvosta itseäsi ollenkaan. Tavallaan olet blokannut omat mielipiteesi, halusi, tarpeesi, sillä pidät itseäsi arvottomana ja arvottoman ihmisen mielipiteillä ei ole väliä.

Minulla ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä, kuka minä olen, mitä minä haluan, mistä minä tykkään, mitkä on minun arvoni... Kaikki oli tullut ulkoapäin.
LR on mestarivalehtelija, hän valehtelee ihan jatkuvalla syötöllä itselleen.

Ei minun vartaloni ollut minun vaan sen toisen, ei minun palkkani ollut minun vaan sen toisen, ei minun perintöni ollut minun vaan sen toisen... Luulin onnellisuuden olevan sama asia kuin se tunne kun saa hyvän mielen kun antaa toiselle jotain tai kun saavuttaa jotain (vasta terapiassa löysin ihan mielettömät tunteet: onnellisuuden ja rakkauden). Elämäni tarkoitus oli saada hyväksyntää mahdollisimman monelta ihmiseltä.
Koska olin ulkoa ohjatuva ja eri puolilta tuli ristiriitaisia arvoja yms. niin käytökseni oli todella sekavaa. Niistä "arvoista" piti valita oikeat ja ne välillä vaihtui perustelujen muuttuessa.

Minun oli sisäisesti ihan mieletön paha olo, jota purin puolisooni (jota en pystynyt arvostamaan ja jonka kanssa en olisi oikeasti halunnut olla) ja hetken kuluttua yritin hyvittää puheeni. Tosi rankka syyllistäminen, mitätöinti, haukkuminen ja heti perään ihan älyttömiä lahjoja, anteeksi pyytelyä, nöyryyttä.

Olin täysin sokea todella paljolle, koska elin jatkuvassa valheessa.

Se sokeus valehtelulle, hyväksikäytölle, alistamiselle. Se tekee narsistista ja LR:stä niin kestävän parin (tehden samalla LR:n elämästä puhdasta helvettiä, jota hän ei näe, mutta alitajunta näkee ja oireilee).

Itse olen vasta nyt pystynyt tekemään inventtaariota. Minulla meni käytännössä kaikki omaisuus, mitä minulla oli ennen häntä. Kaikki hankinnat laitettiin hänen nimiinsä, kaikki rahat meni hänen kauttaan (yllätys yllätys hänellä oli salainen tili, mikä paljastui vasta erotilanteessa) kun tarvitsimme jotain, niin se olin minä joka otti lisää töitä sen varten. Tein todella paljon hänen töitään (hänellä oli ammatti, joka mahdollisti tämän) että meillä olisi enemmän yhteistä aikaa, että hänellä olisi vapaa aikaa, että hänellä olisi aikaa nähdä kavereita...

Minä olin kotona kun en ollut töissä ja tosi harvoin sain nukuttua kuuttakaan tuntia, sillä muuten ei olisi saanut tehtyä kaikkea. Minun ystävät, sukulaiset katosivat ja lopulta minulla ei ollut kuin hän. Hän tapasi työkavereitaan (oikeita ystäviä hänellä ei ollut ja ihmettelin tätä), kävi kavereittensa kanssa ulkomaan matkoilla jne. Silloin en epäillyt (koska olimme niin rakastuneita) mutta nyt tiedän hänen pettäneen minua suhteemme alkumetreiltä asti. Hän on jopa laittanut minut käymään sukupuolitautien poliklinikalla testeissä kun hänelle tuli oireita (pidin sitä käyntiä tosi hölmönä, sillä se ei ollut "mahdollista", mutta kun toinen epäili, niin miksen todistaisi epäilyjä vääräksi).
Edes silloin kun sain puhtaat paperit ja hän itse meni "varmuuden vuoksi" niin en epäillyt mitään.

Kaikki rahat käytettiin käytännössä häneen ja hänen haaveiden toteuttamiseen. Minulla on oikeasti päiviä kun olen ollut nälissäni töissä kun rahat on olleet tiukilla ja samaan aikaan toinen pitää oikeutenaan käydä ravintolassa tapaamassa "ystäviään" ja kehua mitä kaikkea hienoa heillä on siellä ollut. Pari kaunista valhetta ja sekin oli OK.

fyysinen terveys meni osittain kun tein jatkuvasti pitkää päivää vuodesta toiseen.

Lopulta kun hänellä oli toinen (jota siedin melkein vuoden, kun hän aina perusteli sen hyvin ja valehteli) niin sain haettua eroa.

sitten terapiaan ja oikeaan elämään.

Taitaa olla niin että LRn. ja narsistin ero on vain siinä että LR ymärtää hakeutua hoitoon mutta narsisti ei.
Parisuhteessa käytös kumpania kohtaan on samalaista

Jälki voi olla ihan samaa, mutta eroja on.
-LR ei (yleensä koskaan) syyllisty fyysiseen väkivaltaa, mutta narsisti syyllistyy. Sinäkään et löisi äitiäsi, mutta pöytää voisit lätkäistä, jos pöytä temppuilisi.
- LR:stä ei tahdo millään päästä eroon, mutta Narsisti lähtee kerrasta.
- LR uhrautuu puolisonsa takia (ja itse asiassa kaikkien muidenkin), mutta narsisti ei uhraudu kenenkään takia.

Yhtä kaikki, molemmat tekee parisuhteessa tuhoa, koska eivät ole tässä maailmassa. Toinen luulee tekevänsä hyvää ja toinen ei näe muita kuin itsensä.

Kahdesta pahasta narsisti on merkittävästi pahempi, mutta terveen ihmisen ei pitäisi lähteä suhteeseen kummankaan kanssa.

Iso juttu on tietysti se, että LR pystytään yleensä kohtuullisesti hoitamaan murtuman jälkeen, mutta narsistia ei pystytä.

Itse voisin sanoa parantuvana läheisriippuvaisena, että LR:n tai narsistin (perustuu lukemaani) elämä ei ole ihmisarvoista elämää ja voin sanoa käsi sydämellä, että mielummin kuolisin kuin palaisin vanhaan maailmaani.

Minun älykkyysosamääräni on tilastollisesti korkeahko, joka varmaan liittyy siihen, että olen joutunut selviämään mielenterveysongelmaisen äitini kasvatuksessa, oppia lukemaan häntä ja tulkitsemaan... Itse koen tuon resurssin tulleen tunnepuolelta ja epäilen, että en ole tunnepuolella samanlainen kuin ns. normaali ihminen. Voi varmaan arvata, että vaihtaisin miettimättä "älykkyyden" täyteen tunneskaalaan.

Näillä on kuitenkin pakko mennä.