Ilman sua

olo on tyhjä. Niin tyhjä, että sattuu ja tuntuu kuin mua revittäisi moneen eri suuntaan ja jäljelle jää vain ahdistus.

On päiviä, jolloin mä olen tyytyväinen itseeni ja siihen, että työnsin sut pois elämästäni. Mun oli pakko. Koin oloni niin satutetuksi ja loukatuksi, etten halunnut jäädä ottamaan selvää miten paljon enemmän pohjalle voisin vajota.
Sitten taas on näitä päiviä, kun riittää että ihan pieni asiakin hyppää silmille ja yhteiset muistot palautuu mieleen. Kurkkua ja rintakehää puristava ikävä iskee. Haluan lähellesi. Haluan kuulla äänesi ja etenkin naurusi. Välillä mietin haluatko säkin, kunnes taas tulee huonompi päivä, muistan miksi tässä ollaan ja vakuutan itselleni että olen ollut sulle koko ajan yhdentekevä. Mikään ei sitä muuta.

Sekavaa ja hölmöä purkaa tällaiselle palstalle, mutta ainakin voin mennä nukkumaan edes vähän kevyemmin mielin kun on saanut purkaa näitä ajatuksia johonkin.

n>m