Ujo jatkis

mmmm.. kuulosti ihanalta, jatka itse tuota ja äkkiä, jooko? ;)

naisten välistä,ihan hyvä,mut..SE tunne ja liian pitkään..ei mitään ;;;ps.salaa,hierontaa,auringon..ottoa ja kertoimia PALJON..

Hämmennyin vähän, mutta sitten vastasin suudelmaan intohimoisesti. Pian melkein söimme toisemme, lopetimme, hän alkoi riisumaan minua, ja koska minulla ei ollut rintsikoita, D-kupin rintani pullahtivat hänen eteensä. Tunsin punastuvani, mutta samalla kostuvani. En tiennyt mitä tehdä, joten en tehnyt mitään, ja pian olinkin alasti. Aloin riisumaan häntä, ja hän auttoi minua vähän, ja pian hänkin oli alasti. Menimme 69 asentoon, ja nuolimme toistemme kiimaisia pilluja. Työnsin kerralla koko käteni hänen pilluunsa, ja hän laukesi samantien. Hänen orgasminsa voimasta laukesin itsekin, ja makasimme sängylläni tyydytettyinä ja tyytyväisinä.

Heh... muuttui vähän tyyli tossa jonkun kirjoittamassa jatko-osassa... :D Kerkisin kirjoittaa tähän oman jatkon, laitan sen tähän kumminkin, yhtä ujoa edelleen, en millään pääse "asiaan". Yksi ongelma on se, että mielestäni hyväkin juttu latistuu noiden pillu - ja vittu - sanojen käyttöön. Kuulostaa niin brutaalilta... miten asiaa voisi kiertää?

ps. Kiitos kaikille ihanasta palautteesta - pelotti laittaa tätä tänne, kun oon nähnyt miten montaa on mollattu täällä...

*******************************************

Pelästyneenä painoin pääni alas, ja samassa tunsin ystäväni täyteläiset huulet niskassani. Hän suukotteli hellästi niskaani ja korviani, ja työnsi samalla punertavia kutrejani sivummalle. Hänen suunsa tuntui kostealta ja pehmeältä, ja kutitti miellyttävästi. Tunsin hänen lämpönsä itseäni vasten... ja samassa aloin itkeä. Itkin kaikkia niitä yksinäisiä vuosia, jolloin olin kaivannut toisen ihmisen rakastavaa kosketusta ja lämpöä itseäni vasten. Sen jälkeen kun ex - poikaystäväni, jonka kanssa suhteeni rajoittui muutemaan känniseen suudelmaan, raiskasi minut, olin vetäytynyt niin kauas kaikista muista kuin mahdollista, kovertanut pienen tyhjiön ympärilleni, jottei kukaan enää koskaan satuttaisi minua. Siitä lähtien olin pelännyt ihmisen kosketusta. Ja tämä, tämä kaikki oli niin puhdasta ja kaunista, etten yksinkertaisesti ketänyt enää. Miksei näin ollut käynyt jo vuosia sitten?

Ystäväni kietoi hellästi kätensä ympärilleni ja tyynnytteli minua kuin pientä lasta. Painauduin lujasti hänen syliinsä, ja annoin kaikkien itkemättömien itkujen purkautua ulos haavoittuneesta sielustani. "Sara", kuiskasin ääni yhä väristen. "Niin?", hän kuiskasi korvaani ja pyyhki samalla toisella kädellä kyyneleitäni. "Minä rakastan sinua", kuiskasin pakahtuneena siitä käsittämättömästä ilon tunteesta, joka tulvahti sisälleni. "Niin mäkin, kulta pieni. Mä oon aina rakastanu sua." - Saran äänestä tulvahti hänen oma ilonsa, oli kuin onnellisuutemme olisivat kietoutuneet toistensa ympärille ja hyväilleet toisiaan. Nauroimme molemmat ääneen ja katsoimme toisiamme kyyneleet silmissä.