rakas. En tiedä miksi tunnen valtavaa yhteenkuuluvuutta ja himoa sinua kohtaan. Vasta pari iltaa sitten sanoin, ettei meidän olis ikinä pitäny kohdata, silti on viihdytty hyvin aina yhdessä. On tuskaa, jos ee saa edes kuulla ääntäsi jonain päivänä. Me tullaan niin eri maailmoista, minä elän turvallista ja normaalia arkea, ja yritän saada sinua taipumaan samaan muottiin. Sinä haluaisit sitä arkea minun kanssa, mutta pystytkö koskaan siihen. Toivoin niin paljon, että pystyt. Välillä usko horjuu niin helvetisti, ja kun otat minut syliisi ja suutelet, en epäile meitä hetkeäkään. Eihän tässä ole mitään järkeä. Sen näkee jos ystäväsi katseesta, mitä helvettiä minunlaiseni nainen tekee sinun seurassa? Olenko hullu vai epätoivoinen. Vaikka tiedän hyvin, että olet kertonut minusta ystävällesi paljonkin, ehkä hän kuitenkin jotain ymmärtää meistä ja tunteista. Pelkään, että jossain vaiheessa uskoni ja kärsivällisyyteni loppuu, ja jään elämään puuduttavaa mutta niin tuttua ja turvallista arkeani. En kuitenkaan pysty siihen, en voi olla ilman sinua. Olet varmaan tärkein ihminen minulle.
Nuku hyvin.
Nuku hyvin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokainen kaipaa hellyyttä ja himoa (paitsi jotkut läheisyyttä kammoksuvat seksiaddiktit) joten ei ole ihmeellistä jos ihminen haluaa/kaipaa toista ihmista tai toisen ihmisen läheisyyttä, tai on ihastunut, se on ihanaa! :) nauti.
Mutta kun tulet siihen vaiheeseen että alkaa sattumaan, kerää kimpsut ja kampsut ja lähde!Älä jää miettimään syitä, lähdet vain ja toteat ettei homma toimi enää. Muuten sua tulee sattumaan ja pahasti,tyhjän saa pyytämättäkin.Aivan samoin hän voi kärsiä noista samoista tunteista mutta jos ette pääse kynnyksen yli ja seuraavaan vaiheeseen pitää ottaa joko välimatkaa ja riski tai erota ja unohtaa.Älä satuta itseäsi, muista että uusia löytyy jos yhden kanssa ei onnistu.