Osaako joku kirjailijanalku selittää,

Epäiletkö olevasi? Kerro jollekin, penää apua. Masennuksesta voi parantua, olen nähnyt niin tapahtuvan.

Mä taas kysyisin, että mikä saa sut kyseleen masennuksen perään? Ootko kuullut puhuttavan niin paljon masennuksen oireista - muka ihan kansantauti - että nyt sulla on alkanut soida kellot, että hei oliskos mullakin masennus? Jos googletat niin löydät varmaan pitkän listan masennuksen oireita. Jos niistä joku määrä täyttyy niin sit ne varmaan sanoo, että sulla on masennus, vaikka ei sulla kuitenkaan välttämättä ole masennusta.

Siis minkälaiset asiat - jospa kutsutaan oireiksi - sulla oikein on? Jospa sä ootkin joku taiteilija / kirjailijapersoona, jolla on jotain luomisen tuskaa ja sit sulla ei taidot riitä tekemään sitä sun kirjaa ja sä olet TURHAUTUNUT ja sit sulla alkaa keittää ja sä vaivut "masennukseen" sinne sun kuoppaan? Kun mä olin muinoin eräässä taidekoulussa - siis siellä piti maalata ja saada aikaan öljyvärtauluja ja ihmisten kuvia - niin moni nuori näytti olevan ihan allapäin. Siellä oli paljon sohvia (ostettu jostain kierrätyspaikasta varmaan) ja sen sijaan, että olisivat piirtäneet ja maalanneet sitä alastonmallia, joka siellä seisoi paikallaan koko aamupäivän, niin nämä porukat löhösivät niillä sohvilla nyrpeän näköisinä. Siis joku olisi voinut tulla sanomaa, että koko porukka kärsiin kamalasta masennuksesta. Mutta minäpä sanoisin, että ainakin osaa vaivasi suoraan sanoen laiskamato. Olisivat voineet harjoitella sen kalliin mallin piirtämistä, mutta nämä valitsivat löhöilyn. Olisko sitten ollut niin, että tajusivat itse, että ei ole tarpeeksi lahjoja tähän puuhaan ja olivat turhautuneita kiukuissaan (tai mitä sanaa nyt käyttäisi, vaikka v-ti), että ei niitä lahjoja ollut tarpeeksi. Siis turhautuneitakin saattoivat olla. Mutta noista ongelmista ei pääse millään muulla kun sillä, että tekee niitä taiteilijan harjoituksia eli piirtää / maalaa tai kirjoittaa. Sit vähitellen kyllä selkiää, mikä on oikea oma tilanne ja oman homman nimi. Jos ei parissa vuodessa lähde mitään kehitystä tulemaan, niin kait sitä jotenkin tuntee, että tää on nyt väärä homma ja joutuu johonkin kuoppaan ja pimeyteen. Jos joku saa siitä sitten aikaseksi diagnoosin masennus, niin mun mielestäni se on kyllä pieleen mennyt diagnoosi. Se juttu on siinä, että taaskin voisi syyttää yhteiskuntaa.

Jatkuu...

Ja tää yhteiskunta ja maailma kun on ihan sekaisin!

Sehän on niin, että sellaiselle ihmiselle pitäisi avautua jotain muuta tekemistä ja jotakin missä sais tuntea itsensä tarpeelliseksi. Mutta tässä p-a yhteiskunnassa porukat pannaan oppilaitoksiin ja sillä niistä muka leivotaan kaiken maailman ammattilaisia. Mutta jos siellä koulutuksessa tulee jotenkin tiensä päähän, niin minnes sitten menee ja kuka auttaa? Ja sit on vielä nekin, jotka eivät saa töitä tai eivät pysty itseään noilla hommilla - ainakaan millään taiteenalan töillä - itseään elättään. Sit se on niin, että jotkut väittää, että ne kaikista lahjakkaimmat eivät edes pääse sisälle, niitä ei oteta, koska niille ei ole just mitään opettamista. Paneppas vielä toi sana just sulkuihin tai poista kokonaan! Sit sanotaan, että vain pieni prosentti pystyis itsensä elättään ja onks ne sitten niitä, jotka eivät koskaan päässeet sisälle vai onks ne niitä, joille ei mitään vois opettaa? Ainakin se on niin, että jos sulla on peiperit jostain muka hienosta oppilaitoksesta, niin sulle aukeaa jotkut apurahamarkkinat sun muut sellaiset. Mä en tiedä näistä yhtään mitään, mutta voihan se olla näin. Mutta oikeasti kait taide syntyy jossain marginaalissa, missä koetellaan rajoja. Myyvän taiteen luominen on vähän eri juttu. Markkinointi?

Jollekin työttömälle sanottiin, että mee taidekouluun ja sit kun se toteutti sen ja olikin hyvä, niin vedettiin herneet nenään ja hermostuttiin. Teosten tekeminen (ei kutsuta nyt taiteeksi), joilla ei voi itseään elättää ei ole työ vaan harrastus. Harrastus maksaa. Työ tuo elantoon rahaa. Öljyvärejä kukaan ei osta jollain toimeentulotuella tai työkkärikorvauksella. Pane pillit pussiin, koska jos maalaat ja olet tyttömänä, niin ethän sä olekaan työtön eikä sulla ole oikeutta nostaa työkkärikorvausta. Jos olet sairas, niin et voi maalata, koska sit sulla ei ole oikeutta sairasrahoihin, koska ei sairas voi luoda mitään. Mutta jollain työkkärikorvauksella ei mitään öljyvärejä ostella. Ihan pattitilanne nyky-yhteiskunnassa. Hyvä ei siis voi maalata. Jäljelle jää lyijykynäpiirtäminen A4 paperille ja kirjoittaminen. Ryhdy siis kirjailijaksi vaikka oikeasti olisit maalari. Tai ryhdy laulamaan - sekin on ilmaista. Siis tarttee valita jotakin jota osaa tai voi harjoitella ja mikä ei maksa mitään. Siinä nykytaiteilijan baana. Ja sit vielä sanotaan, että vasta tulevaisuus tulee kertomaan, että kuka täällä on ollut taiteilija.

Ja sit joku sanoi, että tulevaisuuden taiteiljat yhdistää kaikki taiteen lajit teoksiinsa. No eikös se alkaisi olla jotain oopperaa ja filmiä sitten tai mikä ihmeen taiteenlaji yhdistää kaikki? Ooperassa olis sit se arkkitehtuuri (lavasteet) ja musiikkikin. No kukas semmoisia tekee, jos ei ole rahoittajaa ja rahoittajan taidat saada joko joillakin ihmesuhteilla tai sitten sillä, että sulla on jotkut peiperit jostain kunnon oppilaitoksesta. Siis joku porukka on koko ajan ja kaiken ulkopuolella. Sinäkö?

Tässä vähän sulle ajatuksia joihin mä olen baanallani törmännyt, vaikka ei mulla mitään baanaa ole ollut, josta mitään voisi edes puhua - mä oon ihan autodikakti lapsesta lähtien enkä oo koskaan edes harrastanut mitään saati sitten käynyt mitään mainittavia kouluja, jossa näitä juttuja (tai mitään muutakaan olis opetettu). Niin ja sit vielä se, että sun tarttis "edustaa" jotain porukkaa. Ketä sä siis edustaisit? Suomalaisiako?

Jos aiot taiteilijaksi / kirjailijaksi, niin kaikkea tämmöistä sun tarttis kait selvittää jotenkin itsellesi ennen kuin olet voimakas, mutta apua et saa mistään (älä edes odota) ja ilman rahaa joudut oleen. Jos tämmöisiä asioita jotenkin alkaa liikkua alitajunnassa ja tuntuu olevansa jossain kuopassa, niin kyll mä panisin lääkärin syytteeseen väärästä diagnoosista, jos se menee kirjoittaan sulle, että sulla on joku mt-ongelma, vaikka masennus tai vielä pahempi joku pipo päässä tai oot joutunut johonkin tilaan. Jos sä oot luonut jotain hienoa ja olet sen jälkimainingeissa, niin ei se mikään masennus ole, vaan kukaan ei voi olla jossain luomisen tilassa jatkuvasti koskaan relaksaamatta. Vähintään kunnon kännit tarttetaan siinä vaiheessa. Tiput sitten sinne tyhjyyden tilaan ja tarttee taas alkaa ladata akkuja. Se on se sama kierto kun mistä on aikaisemmin puhuttu, että p-aa kertyy ja tarttee tyhjentää joinakin väliaikoina. Ei ole parempaa vertausta kuin toi pissa-kakka ulostus. Tarttee tyhjentään vaikka olis mitä p-aa tulossa ja sit alkaa taas ladata.

Jatkuu...

Ja jos paljon tekee, niin laatu nousee ja sen lisäksi myös määrä. Siinä sitten ollaan helisemässä noiden omien tuotosten massojen takia. Mitä teet jollain jättikasalla jotain töitä, jos ei valmistu kirja tai näyttely? Kenellä köyhällä on mitään mahdollisuuksia varastoida mitään? Ja kun paljon teet, niin olisi omituista, jos siellä ei missään olis mitään kultamurua joukossa. Eli teet paljon p-aa ja joukosta löytyy sitten jotain pikku aarteitakin. Jos et mitään tuota, niin ei voi mitään kultamuruja löytyä vai voisko. No se on sitten ihan tsägä ja osoittaa, että sulla olisi lahjoja, jos vain viitsisit tehdä töitä ja ottaa esille sisäisen taiteilijasi. Siis MISSÄ SÄ OOT TÄLLÄ KARTALLA JA NYT? Tuu veke sieltä sun kuopastasi ja ryhdy hommiin - ei sulla ole mitään masennusta eikä sulla ole mitään oikeutta olla surkeana jossain kun Taivaanisä on antanut sulle jotain lahjakkuutta. Lähinnä sulla olisi joku velvollisuus tehdä jotain sillä sun lahjakkuudellasi, mutta mitä - siinä yksi lisäkysymys. Tää internetti on mainio P-AHUUSI ja VARASTO kun tänne voi tehdä harjoitelmia anonyymisti ja kaikki varastoituu tänne ja kukaan ei tiedä, että ne on sun harjoitelmia jne jne... EIKÄ MAKSA MITÄÄN. Se on sitä pissa-kakkaamista palstoille, sorry vaan. Ja tietysti sä varastoit itsellesi jonnekin ainakin melkein kaikki tekstit, mitkä kirjoitat, vai annatko mennä ihan Kankkulan kaivoo? Ei silläkään oo väliä, vai onks sulle? Tee niin kuin tykkäät - jotkut tykkää jälkeenpäin katsella ja lueskella omia juttujaan. Mä en, mä oksennan lähinnä... Mulle tuli jo kakskymppisenä selväksi, että mä en "anna mitään" kun ei mullekaan anneta mitään. Ihan selvä sotatilanne! Sit mä luin tosta yhdestä taidekirjasta, joka mulla on jäljellä, että taiteilija ei ole vain se, joka tuottaa, vaan sellainen jolla ON KYKY, vaikka siis ei mitään ikinä tekisikään. Tolle lauseelle perustan sit jotain ja sille, mitä Modigliani olisi sanonut, että vain taiteilijat ja aateliset voivat olla köyhiä. Tohon mä uskon. Niillä on jonkunlainen sisäinen maailma, jonka vuosi mikään ei rutiköyhänäkään oo ihan pimeetä ja harmaata ja aina jostain joku sisäinen aurinko paistaa, vaikka olisi kuinka kuopassa. Ihan sama kun yksi sanoi, että taitelijat elävät jatkuvasti jotenkin korotetussa mielentilassa verrattuna "taviksiin" (ketä ne sit on, millä eri porukat vois tunnistaa???) P-le, jos tommoisille joku dorka idiootti kirjoittaa diagnoosin, että masentunut tai joku muu mt-ongelma. Ja jos saa vielä Kelan rahoja, niin se on kuulkaa petos ja kavallus ja kaikkea muuta vielä kaupan päälliseksi.

Pankaa kunnon duuniin ne, joista ei ole taitelijoiksi, se ei ole mikään pelle-ammatti, johon voi unelmoimalla päästä. Sinne päästään lahjoilla ja kovalla duunilla ILMAN PALKKAA. Ja on hyvin epäselvää, mikä on kirjailija- ja taiteilijaplanttojen tilanne nyky-yhteiskunnassa. Ja keinotkin millä tulla tuottavaksi taiteilijaksi / kirjailijaksi on keksittävä ihan ite - eli koko itsensä kouluttaminen eli kehittäminen. Ja se kestää koko elämän. Taiteilija ei luo yksittäisiä taideteoksia, vaan hänen koko elämänsä on prosessi, joka ei ikinä valmistu. Ja ehkä kuolinhetkellään joku taiteilija on sanonut, että nyt mä osaan maalata. Ja joku, ainakin Munch, kuulema pelkäsi kuolevansa millä hetkellä tahansa, mutta elikin pitkän elämän. Ja VanGoch olisi tarvinnut korvan soimiseen jotain antibioottia... ja on niitäkin, jotka ovat syöneet maalinsa, kun ne on niin syötävän hyviä... on tainnut olla kova nälkä, mutta maalaus on kuitenkin ollut nälän lievittämistäkin tärkeämpää... Voithan säkin lähteä sille linjalle, että otat ihan julkisesti jonkun hullun paperit joltakin tommoiselta nykylekurilta. Mitä väliä?

Onks toi PastaPissis joku tyypillinen suomalainen syrjäytynyt, vai? Tommossiiks ne suomalaiset syrjäytyneet sit onkin? Siis täh?

Masennus, kaikkihan tietää mitä on masennus, mutta oikea masennus on sitä, että on esim. 60 prosenttia ajasta siinä tilassa. En ole tietysti mikään psykologian tai lääketieteen ammattilainen, mutta olen entinen masentunut. Itse asiassa olen jatkuvasti masentunut, mutta nykyään en ota sitä vakavasti. Masennukseen kuuluu kyllä sekin, että ei tiedä olevansa masentunut, maailma on vaan täynnä ylipääsemättömiä esteitä. Ja loppupeleissä masennusta on eri asteista ja jotakuta voidaan sanoa masentuneeksi, vaikka hän oikeastaan on vaan henkisesti romu, jolla ei ole itsetuntoa, sen nyt luulisi masentavankin.