Minua on syytetty siitä että olen sairastunut vahvuuteen , olisiko niin että useaman narsistin jälkeen uhristakin vähitellen tulee narsisti?
Esimerkiksi se että luotamus toiseen sukupuoleen on mennyt , senhän asiantakia narsistikin tekee tempujaan ja haluaa kontroloida toisen tekemisiä koko ajan.
Samoin se että uskaltaako enää rakastua? päästää toista lähelle?
Narsistihan ei uskalla rakastua, vaan käytää muita vaan välineenä.
Pystyisikö sitä enää huomioimaan toista kun on tunne että on "Tyhjä"
Tuntuu vaan siltä että rakkautta on olemassa mutta ei enää minua varten, paljon on liikkeelä rikkinäisiä ihmisiä minä yksi heistä.
Onneksi sitä en ole huomanut itsesäni että olisin kateelinen toisten onnesta yleensäkään että olisin kateelinen muille.
Esimerkiksi se että luotamus toiseen sukupuoleen on mennyt , senhän asiantakia narsistikin tekee tempujaan ja haluaa kontroloida toisen tekemisiä koko ajan.
Samoin se että uskaltaako enää rakastua? päästää toista lähelle?
Narsistihan ei uskalla rakastua, vaan käytää muita vaan välineenä.
Pystyisikö sitä enää huomioimaan toista kun on tunne että on "Tyhjä"
Tuntuu vaan siltä että rakkautta on olemassa mutta ei enää minua varten, paljon on liikkeelä rikkinäisiä ihmisiä minä yksi heistä.
Onneksi sitä en ole huomanut itsesäni että olisin kateelinen toisten onnesta yleensäkään että olisin kateelinen muille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt. Mutta olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että olen vain oppinut suojelemaan itseäni, kun en kovin helpolla luota uusiin ihmisiin ja ne jo olemassaolleetkin ihmiset, jotka ovat luottamukseni rikkoneet, ovat lentäneet ulos elämästäni samantien (useat heistä ovat exä-narskuni nk. hovia). Ympärilläni on suojamuuri, jonka yli on vaikea päästä syvempien tunteiden tarkoituksessa. Minä suojelen itseäni, että en enää koskaan joutuisi kokemaan sitä helvettiä, missä olen narsistiexäni vuoksi elänyt. Minä suojelen itseäni, koska kukaan muu ei sitä minun puolestani voi tehdä.
Jotenkin vain uskon, että en enää tule rakastumaan koskaan yhteenkään mieheen. Rakastan kyllä yhä monia ihmisiä, lapsiani, joitakin sukulaisiani ja ystäviäni. Kenellekään en ole kateellinen enkä katkera. Iloitsen minulle tärkeiden ihmisten onnesta ja menestyksestä ja lohdutan ja autan heitä murheen ja vaikeuksien keskellä tarvittaessa.
Rikkinäinen olen varmaankin, tuskin koskaan täysin eheydynkään enää kaiken jälkeen, mitä olen kokenut, mutta olen saanut elämäni ja asiani järjestykseen ja olen onnellinen. Vahvakin olen. Ja mikä positiivisinta: enää ei pienet arjen vastoinkäymiset tunnu miltään, enkä valita pikkuasioista, kun kokemusplakkarissa on eletty yhteiselämä narsistin kanssa, siitä eroaminen ja siitä kaikesta selviäminen. Niin, kaikiesta voi selvitä, jopa narsistista.
Juuri näin. Päästyäni eroon exnarskustani päätin, että parisuhteeseen en enää ryhdy. Kehenkään en uskalla luottaa ja minäkin olen exän ysätävät, joista tuli minunkin ystäviä, jättänyt. Olen keskittynyt omaan elämääni ja vapaaehtoistyöhön, mikä onkin työni ja lastenlapseni lisäksi täyttänyt elämäni. Tunnen tällä hetkellä eläväni tosi hyvää ja tasapainosita elämää. Mökillä yksin puuhastellessa ja marjastaessa ym, se vasta on elämää. Ns. vahat hyvät ystäväni, jotka exnarskuni yritti karkoittaa, olen saanut takaisin. Olin aikaisemminkin tasapainoinen, mutta nyt olen hänen jälkeensä myös paljon vahvempi.
Niin onhan sitä vahvempi mutta yksinäisempi pohjimiltaan. On minulakin lapset ja heihin hyvät välit ja mielenkiintoinen työ , harrastuksiakin on mutta koen asian niin että en ole asiaa voittanut ennenkuin pystyn luotamaan toiseen sukupuoleen. Täytyy vaan kasata itsensä .
ex löytää uhria uhrin perään...
Itsellä ei ole ollut suhdetta hänen jälkeensä, enkä edes tiedä tuleeko.
Pieni itsekäs ele toiselta ja olen ihan varpaillani.
Yksin ollessa on hyvä olla, tavallaan turvallista...
Aika näyttää uskallanko enää koskaan avata sydäntäni kenellekään naiselle.
Selibaatti on ihan ok ja ei sekään ole hullumpaa elää itseään varten. Minulla on ystävättäriä, joiden kanssa tehdä "pariskuntajuttuja" kuten käydä leffassa, syömässä jne. Siis ihan ystävyyspohjalla.
Itse sain avun Jumalalta kun elämä romahti ja varmaan juuri se usko auttaa siinä, ettei ole pakko olla jonkun kanssa ja elää jollekin ihmiselle.
Ei yksinolossa oikeastaan mitään vikaa ole. Pääasia, että on sinut itsensä kanssa.