Kaksi erossa rähjääntynyttä tapasi toisensa viime vuoden loppupuolella, ja lapsi sai alkunsa tästä pikaromanssista. Minulla päättyi lapseton avioliitto viime vuonna, toisella osapuolella on 2 lapsen yhteishuoltajuus. Asumme tällä hetkellä eri maissa, ja luultavasti pääsemme tapaamaan vasta 2 kk ennen laskettua aikaa. Olemme molemmat Suomen kansalaisia.
Kaipaisin sekä miesten että naisten mielipiteitä mahdollisista toimintatavoista tässä tilanteessa. Lapsen isä ei ole vielä muodostanut mielipidettään, mutta luulen että minulla on enemmän varaa joustaa. Tällaisia ajatuksia tuli:
1) Minusta tulee yksinhuoltaja, ja lapsen isyyttä ei selvitetä.
2) Minusta tulee yksinhuoltaja, lapsen isyys viranomaisten tiedossa. Ilmeisesti isällä ei olisi juuri vaikutusvaltaa lapsen asioista päättämiseen, mutta velvollisuus osallistua kustannuksiin. Ei kuulosta oikein reilulta?
3) Yhteishuoltajuus. Tällöin lapsen isällä olisi oikeuksiakin. Edellyttää sitä, että hänellä olisi sekä kiinnostusta että aikaa kolmanteen lapseen.
4) Voisimme yrittää parisuhdetta, jos sen suuntaisia tunteita on. Ei olisi pakko asua yhdessä, jos uusperhekuviot & hänen exänsä ovat liian vaikeita.
Kiitos vastauksista :)
Kaipaisin sekä miesten että naisten mielipiteitä mahdollisista toimintatavoista tässä tilanteessa. Lapsen isä ei ole vielä muodostanut mielipidettään, mutta luulen että minulla on enemmän varaa joustaa. Tällaisia ajatuksia tuli:
1) Minusta tulee yksinhuoltaja, ja lapsen isyyttä ei selvitetä.
2) Minusta tulee yksinhuoltaja, lapsen isyys viranomaisten tiedossa. Ilmeisesti isällä ei olisi juuri vaikutusvaltaa lapsen asioista päättämiseen, mutta velvollisuus osallistua kustannuksiin. Ei kuulosta oikein reilulta?
3) Yhteishuoltajuus. Tällöin lapsen isällä olisi oikeuksiakin. Edellyttää sitä, että hänellä olisi sekä kiinnostusta että aikaa kolmanteen lapseen.
4) Voisimme yrittää parisuhdetta, jos sen suuntaisia tunteita on. Ei olisi pakko asua yhdessä, jos uusperhekuviot & hänen exänsä ovat liian vaikeita.
Kiitos vastauksista :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaihtoehto 1. on hyvä.
Se ei pois sulje sitä että jos kaikki sitten kääntyykin hyväksi, ja viihdytte yhdessä, voit sitä sitten muutta vuosienkin kuluttua.
Älä pidä kiirettä. Anna itsellesi aikaa.
Viahtoehto 2. Molempien vanhemipen kuuluu elättää lasta, se on reilua ja LAPSELLA on siihen oikeus. Koska lapsen isä on tiedossa niin miksi isyyttä ei tunnustettaisi? Edelleen; LAPSELLA on oikeus vanhempiinsa. Yksinhuolto tässä tapauksessa perusteltua mielestäni sen vuoksi, että jos asutaan eri maissa jne on järkevää, ettei sinun tarvitse joka asiaan (esim passi, pankkitili jne) pyytää toisen vanhemman suostumusta. Ihan jo asioiden sujumisen kannalta. Ei huoltajuusmuoto kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi oikeuksia. Esim tapaamissopimus ei ole sidottu huoltajuusmuotoon. Ja kysehän ei ole niinkään vanhempien oikeuksista, vaan velvollisuuksista sekä LAPSEN oikeuksista.
On myös olemassa jaettu huoltosopimus, jossa asiat joihin etävanhemmalla on päätäntä valtaa. Eli yhteishuollossa asioita voi eritellä myös niin, että osaan asioista on yhteishuolto ja osaan lähivanhemmalla on suurin päätäntävalta. Ja nuo tiedot menevät myös maistraattiin. Mitä yhdessä sovitaan ja mitä erikseen.
Lakipykälä jossa yhteishuollossa puhutaan mainitsee, kuitenkin sen. Että jos toinen vanhempi on välimatkan, sairauden tai muun syyn perusteella estynyt päätöksen tekoon voi toinen vanhemmista tehdä päätöksen yksin.