Kaikkihan alkoi noin vuosi sitten kun vanhemmat erosivat, äiti muutti pois kotoa ja veli lähti myöhemmin äitin mukaan. Välit veljemme kanssa meinaavat jo olla melko surkeat ja monet kerrat ollaan kyllä huudettu toisillemme kurkku suorana pienen käsirysyn kera. Noh, kesä meni sitten ihan hyvin siihen asti kun eräs tyttö astui elämääni. Pitkästä aikaa tuntui siltä että tästä voisi tulla onnistunut parisuhde mutta se loppuikin sitten ihan alkumetreille ja taas masennun. Eräs naispuolinen kaveri oli minulla tukena kyllä tämän jälkeen ja sain luotua häneen hyvän ystävyyssuhteen ja täyden luottamuksen. Sitten huomasin kuinka minulla alkoi olemaan tunteita häntä kohtaan, en voinut oikein kertoa siitä koska hän seurusteli silloin. Joulun alla hän erosi enkä pystynyt enää pitämään tunteita ja ajatuksia vain sisälläni ja kerroin tälle tytölle että mitä tunnen. Vastaukseksi sain että kun ollaan oltu niin pitkään hyviä kavereita niin hän ei pystyisi pitämään minua poikaystävänä. Hän sitten löysi itselleen toisen kumppanin ja siitä alkoi meikäläisen alamäki. Vaikka tämän tytön ja hänen uuden miehensä suhde ei kestänytkään kovin kauan niin en silti viitsinyt mitään yrittää. Myöhemmin alkoi olemaan semmonen olo että jospa sillä olis mieli muuttunut parissa kuukaudessa, keräsin sitten vähän rohkeutta ja kysyin että pystyisikö hän seurustelemaan. Vastaus oli edelleen kieltävä ja nyt sitä ollaan tässä pisteessä että kaikki toivo on mennyttä ja koko ajan on paha olla. En ole ketään ennen sillä tavalla rakastanut mutta siitäkään ei tullut mitään. Monesti mietin että mitä sitä nyt tekee elämällään, itsetuhoisia ajatuksia on silloin tällöin esiintynyt mutta aikeita ei ole ollut. En mikään kauhean uskovainen ihminen ole, mutta olen silti miettinyt että miksi olen ansainnut tämmöstä pahaa. Elämäniloa ei ole juurikaan esiintynyt viimeisen 2-3kk aikana, ei tässä taida auttaa kuin jotenkin koittaa tuskailla tämän läpi ja yrittää saada ajatuksia muualle. En nyt tiedä että minkälaisia vastauksia odotan tähän, mutta kunhan nyt sain tämän kerrottua.
Ps. Jos joku tuttu eksyy lukemaan tätä ja tunnistaa minut niin jos et sanoisi nimiä sitten
Ps. Jos joku tuttu eksyy lukemaan tätä ja tunnistaa minut niin jos et sanoisi nimiä sitten
Vastaukset 2
Vanhimmat
Naiset ei valitettavasti halua henkisesti heikkoja miehiä. Itse olen myös sen joutunut toteamaan. Naisilta ei saa kun paskaa niskaansa. Rakkaus niitä kohtaan on täysin hukkaan heitettyjä tunteita. Ne on biologisia elukoita jotka janoaa vaan voimaa ja valtaa miehistä.
Olet nuori ihminen ja perheen hajoaminen on ollut kova koettlemus. Lisäksi olet kokemassa ensimmäisiä sydäsuruja. Oikeastaan tuo naispuolinen ystävä on rehellinen sanoesssaan ettei voi alkaa seurustelemaan ilman miehen ja naisen välistä rakkauden tunnetta. Ystävyys on eri asia kuin rakkaus ja sitä ei vain synny kaikkien välille.
Keslity nyt vain opiskeluun ja nuorten harrastuksiin ja tee surutyö rauhassa. Kyllä sinä vielä tapaat henkilön jonka kanssa kolahtaa molemminpuolisesti.
Ei nuo mentykset ole rangaistuksia sinulle. Voit rukoilla johdatusta elämääsi. Sinulle on tärkää että voit jonkun luotettavan ihmisen kanssa jakaa tunteitasi. Vältä pakenemista päihteisiin. Et kyllä sellaisesta edes maininnut.