Olen nuori (todella nuori), joka on ollut 4 vuotta masentunut. Ongelmani on, etten pysty olemaan niin ''itsekäs'' että hakisin apua. Itsekkäällä tarkoitan, että tiedän sen saavan perheeni hajoamaan ainakin vähän, jos joudun psykiatrille tms.
Miten saisin itseni uskomaan, että olisi parempi jos hakisin apua ? Vai onko se parempi ? En enää tiedä.
Miten saisin itseni uskomaan, että olisi parempi jos hakisin apua ? Vai onko se parempi ? En enää tiedä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On oikein hakea itselleen apua mikäli sitä uskoo tarvitsevansa. Avun hakemisessa ei ole kyse itsekkyydestä vaan rehellisyydestä itseään kohtaan. Tee lista asioista, joiden kanssa et pärjää yksin ja vie se psykologille mikäli koulussasi sellainen on. Paljon voimia sinulle jaksaa tehdä tuo. Sinun ei pidä välittää siitä mitä perheesi on siitä mieltä jos itsellesi haet apua.
Jos olet yli 16-vuotias, kykenet hoitamaan nuo asiat ilman, että kenelläkään on edes lupaa kertoa vanhemmillesi. Itse kävin monta vuotta psykologilla salaa vanhemmiltani. Toki he lopulta saivat asiasta tietää kun ylitin sen vaiheen, jossa lain mukaan vanhemmille saa kertoa (jos siis alaikäinen on vaarallinen itselleen tai muille). Silloin toki itsekin suostuin vaikkakin pitkin hampain. Aina kaikesta tiedonkulusta tulee kuitenkin tiedottaa potilaalle, eli mikään tieto ei periaatteessa liiku ilman lupaasi. Niin ja yli 18-vuotiaan hoidosta ei saa tiedottaa mitään ulkopuolelle ilman potilaan lupaa.
Niin ja itsekin päädyin psykologille lähinnä koska raahattiin sinne. Silloin en kokenut mokomaa tarvitsevani ja nyt taas en olisi tässä ilman. Maailma muuttuu.
Olen alle 16-vuotias, joten kertominen vanhemmille olisi pakollista. En vain halua, että äitini murtuu omien ongelmiensa lisäksi minunkin takiani. En tiedä, huoh.
Joskus vain tuntuu ettei minulla edes ole niin paha olla, että tarvitsisin apua, ja joskus taas löydän itseni itkemästä lattialla / viiltelemässä. Tiedän ettei se ole normaalia, ja niinä hetkinä toivoisin yli kaiken että uskaltaisin puhua jollekin. Mutta en vain pysty siihen.
Ja jos perheessä, sen heikoimmalla ja eniten huolta ja turvaa, tarvitsevalla lapsella tai nuorella on niin paha olla että totuus ei kestä pitämään sitä yhdessä, niin sen tuleekin hajota. Miksi sinun pitää alistua ja tuhota oma elämäsi jotta aikuiset saavat jatkaa pahaa. Ennen pitkää tilanne ei ole kenekään etu ja perhe voisi hajota.