Onko muilla ollut samoja fiiliksiä gradun/opparin haastattelujen suhteen? Mun siis pitää gradua varten haastatella noin 10 yrittäjää tietyltä alalta. En itse ois ikinä valinnut aihetta, jota varten tarvii joitakin haastatella, tai ainakaan yrittäjiä, mutta teen gradun toimeksiantona, niin on nyt vähän niin kuin pakko. Tai siis en enää tässä vaiheessa viitti peruakaan ja vaihtaa aihetta :D
Mutta siis, on jotenkin mielettömän ahdistavaa alkaa anelemaan tuntemattomilta haastattelua, varsinkin kun kyseessä on aikaavievä teemahaastattelu, ja suurin osa näistä yrittäjistä melko kiireisiä. Oon nyt jo melkein kaikkien kanssa ollut yhteydessä, ja jopa neljä haastattelua olenkin saanut jo sovittua. Mutta sitten tuossa kymmenen joukossa oli niitäkin, jotka olivat puhelimessa jo kauhean kireän kuuloisia, ja rivien välistä pystyi lukemaan, että haastatteluun suostuminen oli heille ihan pakkopullaa ja ajanhaaskausta. Näistä kiireisistäkin siis jo osa alustavasti suostui, osalle pitää vielä soitella myöhemmin, kun eivät osanneet vielä sanoa koska ehtisivät. Kuitenkin vain yksi sanoi jo heti, että ei ehdi missään välissä.
Osa oli toki erittäin mukavan kuuloisia, ja olivat jopa kiinnostuneita aiheestani ja suostuivat mielellään, mutta sitten juuri ahdistaa nyt näitten kiireellisimpien aikaa tuhlata. Varmaan menen sitä haastatteluakin tekemään silleen anteeksi pyydellen, että "anteeksi kun nyt vien aikaanne, anteeksi kauheasti..." etc :D Voisin tietysti näiden tiettyjen tilalle pyytää joitakin muita, mutta juuri nämä tietyt yrittäjät olisivat mielenkiintoisia gradun kannalta.
Tulipa nyt hieman sekava teksti, sori, toivottavasti joku kuitenkin tajusi pointtini :D Eli miten te muut haastatteluja tehneet olette selvinneet vastaavasta tilanteesta, oliko haastateltavia helppo saada suostumaan, ja suhtautuivatko he haastateltavaan jotenkin nuivasti etc.
Mutta siis, on jotenkin mielettömän ahdistavaa alkaa anelemaan tuntemattomilta haastattelua, varsinkin kun kyseessä on aikaavievä teemahaastattelu, ja suurin osa näistä yrittäjistä melko kiireisiä. Oon nyt jo melkein kaikkien kanssa ollut yhteydessä, ja jopa neljä haastattelua olenkin saanut jo sovittua. Mutta sitten tuossa kymmenen joukossa oli niitäkin, jotka olivat puhelimessa jo kauhean kireän kuuloisia, ja rivien välistä pystyi lukemaan, että haastatteluun suostuminen oli heille ihan pakkopullaa ja ajanhaaskausta. Näistä kiireisistäkin siis jo osa alustavasti suostui, osalle pitää vielä soitella myöhemmin, kun eivät osanneet vielä sanoa koska ehtisivät. Kuitenkin vain yksi sanoi jo heti, että ei ehdi missään välissä.
Osa oli toki erittäin mukavan kuuloisia, ja olivat jopa kiinnostuneita aiheestani ja suostuivat mielellään, mutta sitten juuri ahdistaa nyt näitten kiireellisimpien aikaa tuhlata. Varmaan menen sitä haastatteluakin tekemään silleen anteeksi pyydellen, että "anteeksi kun nyt vien aikaanne, anteeksi kauheasti..." etc :D Voisin tietysti näiden tiettyjen tilalle pyytää joitakin muita, mutta juuri nämä tietyt yrittäjät olisivat mielenkiintoisia gradun kannalta.
Tulipa nyt hieman sekava teksti, sori, toivottavasti joku kuitenkin tajusi pointtini :D Eli miten te muut haastatteluja tehneet olette selvinneet vastaavasta tilanteesta, oliko haastateltavia helppo saada suostumaan, ja suhtautuivatko he haastateltavaan jotenkin nuivasti etc.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valehtele koko materiaali. Itse tekaisin parisenkymmentä haastattelua ja hyvin meni: laudatur napsahti.
Toivottavasti jäät jonain päivänä kiinni ja toivottavasti putoat silloin mahdollisimman korkealta.
Sellaista se vain on. Siksi kannattaankin miettiä haastattelukysymykset erittäin hyvin, ja tietenkin luvata kommentoitu haastatteluyhteenveto kaikille siihen osallistuneille.