Ruukinmatruunan eilinen päivän mietelmä pani Keskiäksyn miettimään sanan "suvaitsevaisuus" sisältöä. Miksi tähän termiin on nykyään latautunut niin paljon poliittista "dynamiittiä" ja se aiheuttaa niin paljon polemiikkia?
Suvaita-sana sinänsä on ihan vanhaa suomenkieltä. Jonka sanakirjamerkitys on tälläinen:
suvaita:
sietää, sallia, hyväksyä. esim. Suvaita toisin ajattelevia. Ei suvainnut ketään lähellään. Hänen suvaittiin pitää pikku erikoisuutensa.
iron. viitsiä, pitää sopivana. esim. Suvaitsisitko nostaa takapuolesi tuoliltani. Ei suvainnut edes vastata.
Ongelmaksi on tullut se että julkisessa keskustelussa suvaitseminen ja suvaitsevaisuus on nykyään ennekaikkea poliittinen termi, jonka merkitys on peräisin jostain kansainvälisistä sylttytehtaista. Siis käännös sanasta tolerance. Ja nimenomaan sen "poliittisesta" merkityksestä.
Toki myös toleranssi on tunnettu suomenkielessä aikaisemminkin. Sitä on käytetty mm. tekniikan parissa tarkoittamaan esim. teknisen laitteen tai sen osan tuotannossa olevaa suurinta sallittua poikkeamaa tai vaihteluväliä. (Vanha neukkuvitsihän esimerkiksi kuului että "suuri maa, suuret toleranssit") Lääketieteessä toleranssi taas merkitsi lääkkeen sietokykyä.
Mutta nykyään tolerace (ja siten myös suvaitsevaisuus) tarkoittaa myös jotain ihan muuta. Esim Urban Dictionary kertoo sille myös seuraavan merkityksen:
3) Tolerance (liberal): What the majority should have towards minorities, but not vice versa
Selvyyden vuoksi on mainittava että Amerikassa termi' "liberaali" merkitsee suurinpiirtein samaa kuin täällä Euroopassa jälkimarxilainen punavihreys. Ja tuossa siis sanotaan että suvaitsevaisuus on sitä mitä enemmistön on osoitettava vähemmistöjä kohtaan, mutta sen ei toki tarvitse toimia toisinpäin.
Niinpä nykyisen keskustelun suurin ongelma tuleekin siitä, että käytettävän termin sisällöstä vallitsee melkoinen epätietoisuus ja jopa erimielisyys. Moraaliselle paremmistolle "suvaitsevaisuus" merkitsee tiettyjen vähemmistöjen kritiikitöntä ihailua, fanittamista ja jalustalle nostamista. (Ja myös tuo kaksois-standardi toimii, eli näiden ihailun kohteiden ei tarvitse osoittaa minkäänlaista suvaitsevaisuutta ketään muuta kohtaan) Kaiken huipuksi he ovat vaatimassa
tälle omalle määrittelemälleen suvaitsevaisuudesta suorastaan lain voimaa ja velvoitetta.
Meille tavallisille hallintoalamaisille suvaitsevaisuus taas merkitsee nimenomaan sitä sietämistä. Siis joko sitä että ko. asialla ei edes ole suurtakaan henkilökohtaista merkitystä tai ettei sinänsä välttämättä edes pidä jostain asiasta, mutta silti sietää sitä, koska se sietäminen on pienimmän riesan tie.
Keskiäksyn oma mielipide asiaan on se, että ainoa mitä valtiovalta voi oikeasti lakeihin ja asetuksiin vedoten vaatia on nimenomaan tuo sietäminen. Ketään ei voi oikeasti pakottaa fanittamaan tai tykkäämään asioista, aatteista, ilmiöistä tai edes kansanryhmistä. Jos sellaista ruvetaan virkavallan toimesta vaatimaan, niin sitten ei enää ole kysymys vapaasta ja demokraattisesta maasta, vaan mieleen tulee jonkinsortin sosialismi. Joko Stalinistinen, Hitleriläinen tai Maolainen versio.
Jos joku tuon tulkintani kiistää, niin silloin teen "suvaitsevaistot" ja vetoan Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin pyhiin teksteihin. Tarkemmin sanottuna UNESCOn yleiskokouksen 1995 hyväksymään julistukseen suvaitsevaisuuden periaatteista:
"Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan...Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille"
Suvaita-sana sinänsä on ihan vanhaa suomenkieltä. Jonka sanakirjamerkitys on tälläinen:
suvaita:
sietää, sallia, hyväksyä. esim. Suvaita toisin ajattelevia. Ei suvainnut ketään lähellään. Hänen suvaittiin pitää pikku erikoisuutensa.
iron. viitsiä, pitää sopivana. esim. Suvaitsisitko nostaa takapuolesi tuoliltani. Ei suvainnut edes vastata.
Ongelmaksi on tullut se että julkisessa keskustelussa suvaitseminen ja suvaitsevaisuus on nykyään ennekaikkea poliittinen termi, jonka merkitys on peräisin jostain kansainvälisistä sylttytehtaista. Siis käännös sanasta tolerance. Ja nimenomaan sen "poliittisesta" merkityksestä.
Toki myös toleranssi on tunnettu suomenkielessä aikaisemminkin. Sitä on käytetty mm. tekniikan parissa tarkoittamaan esim. teknisen laitteen tai sen osan tuotannossa olevaa suurinta sallittua poikkeamaa tai vaihteluväliä. (Vanha neukkuvitsihän esimerkiksi kuului että "suuri maa, suuret toleranssit") Lääketieteessä toleranssi taas merkitsi lääkkeen sietokykyä.
Mutta nykyään tolerace (ja siten myös suvaitsevaisuus) tarkoittaa myös jotain ihan muuta. Esim Urban Dictionary kertoo sille myös seuraavan merkityksen:
3) Tolerance (liberal): What the majority should have towards minorities, but not vice versa
Selvyyden vuoksi on mainittava että Amerikassa termi' "liberaali" merkitsee suurinpiirtein samaa kuin täällä Euroopassa jälkimarxilainen punavihreys. Ja tuossa siis sanotaan että suvaitsevaisuus on sitä mitä enemmistön on osoitettava vähemmistöjä kohtaan, mutta sen ei toki tarvitse toimia toisinpäin.
Niinpä nykyisen keskustelun suurin ongelma tuleekin siitä, että käytettävän termin sisällöstä vallitsee melkoinen epätietoisuus ja jopa erimielisyys. Moraaliselle paremmistolle "suvaitsevaisuus" merkitsee tiettyjen vähemmistöjen kritiikitöntä ihailua, fanittamista ja jalustalle nostamista. (Ja myös tuo kaksois-standardi toimii, eli näiden ihailun kohteiden ei tarvitse osoittaa minkäänlaista suvaitsevaisuutta ketään muuta kohtaan) Kaiken huipuksi he ovat vaatimassa
tälle omalle määrittelemälleen suvaitsevaisuudesta suorastaan lain voimaa ja velvoitetta.
Meille tavallisille hallintoalamaisille suvaitsevaisuus taas merkitsee nimenomaan sitä sietämistä. Siis joko sitä että ko. asialla ei edes ole suurtakaan henkilökohtaista merkitystä tai ettei sinänsä välttämättä edes pidä jostain asiasta, mutta silti sietää sitä, koska se sietäminen on pienimmän riesan tie.
Keskiäksyn oma mielipide asiaan on se, että ainoa mitä valtiovalta voi oikeasti lakeihin ja asetuksiin vedoten vaatia on nimenomaan tuo sietäminen. Ketään ei voi oikeasti pakottaa fanittamaan tai tykkäämään asioista, aatteista, ilmiöistä tai edes kansanryhmistä. Jos sellaista ruvetaan virkavallan toimesta vaatimaan, niin sitten ei enää ole kysymys vapaasta ja demokraattisesta maasta, vaan mieleen tulee jonkinsortin sosialismi. Joko Stalinistinen, Hitleriläinen tai Maolainen versio.
Jos joku tuon tulkintani kiistää, niin silloin teen "suvaitsevaistot" ja vetoan Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin pyhiin teksteihin. Tarkemmin sanottuna UNESCOn yleiskokouksen 1995 hyväksymään julistukseen suvaitsevaisuuden periaatteista:
"Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan...Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan jaksa tuollaista lukea. Kaikki ovat erivärisiä ja kokoisia. Suvaitse nyt siinä sitten!