Syömisen vaikeus

..että ehkä tyttäresi kokee olevansa lihava, uskomatonta, mutta jo tuossa iässä tytöt voivat alkaa laihduttamaan.
Mahdollisesti koulussa on joku huomauttanut masusta?
Herkut on kyllä paikallaan silloin tällöin, mutta vain silloin kuin on kunnon ruokaa syöty.

Ruokailu tilanne kannattaa hoitaa mahdollisimman luontevasti ja esim. jokainen ottaa lautaselleen itse ruokansa, niin ei tule kränää siitä, että antaja laittoi liian paljon tai liian vähän.
Myös lapset kannattaa ottaa mukaan valmistamaan ruokaa, sillä itse tehty on parmpaa :)

Myöskaan ei kannata maanitella, pakottaa lahjoa tms. syömään sillä tuon ikäinen saattaa sitten ihan uhmallakin olla syömättä.
Useat lapset koittavat juuri rajojaan ruokailun yhteydessä.

Jollei tytär syö, niin älä virka mitään, kun tytär huomaa ettei se ruokailu olekaan niin "suuri juttu" saattaa kenkkuilu unohtua ja ruoka taas maistua.

Lapsi ei kuole, jos hän ei hetkeen syö, mutta vitamiinia voi varoix antaa ettei anemia tms. iske.

Herkkupäivä kannattaa olla vain ja ainoastaan kerran viikossa ja sekin vasta kunnon ruuan jälkeen.

Meillä tokaluokkalainen keksi että ei enään syö lihaa. Ajateltiin että se menee ohi, mutta nyt sitä on jatkunut jo pari vuotta. Puoliväkisin saa syötettyä pieniä määriä jauhelihakastiketta ja vastaavia ruokia. Muuten syö kyllä hyvin, mutta tuon lihan kanssa pelleilee.

Meillä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat hoikkia - lähes laihoja.
Ruokailu ei silti ole koskaan ollut mikään ongelma. Määrät joita he syövät eivät ole suuria, mutta herkut ja makeat välipalat eivät kuulu jokapäiväiseen elämään.

Jos tyttö on normaalikokoinen tai jopa hieman vatsakas ei kyse ole syömisen vaikeudesta vaan siitä mitä lapsen annetaan syödä.

Meillä on pyritty syömään mahdollisimman monenlaista ruokaa ja jokaisen ruoan yhteydessä myös salaattia. Hedelmät ja leivät ovat meillä tarpeen vaatiessa välipaloina.
Joskus jos päivällä ei ruoka ole maittanut, niin viimeistään iltaruoka maistuu senkin edestä. Ei varmaan maistuisi jos saisi syödä makeita välipaloja ruokailujen välissä.
Herkut pois, niin alkaa ruoka maistua - varmasti!

Minusta on hienoa että et sivuuta lapsesi "ongelmaa" -jos näin voi loukkaamatta sanoa - vaan otat asiat vakavasti.

Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Omatekemä ruoka on aina parempaa, ja jo tekovaiheessa tuoksuja haistellessa tulee nälkä. Ja jos kaikki on pahaa, se ei ainakaan ihan itse tehtyihin ruokiin päde. :)

Kokeile myös lasten valintoja, vaikka kerran viikossa jokainen lapsi saa valita mitä syödään. Tai anna vaihtoehtoja, laitetaanko lihapullien kanssa spagettia vai makaronia? Tänään syödään keittoa, laitettaisiinko makkaraa, kalaa vai mitä haluaisitte? Ja

Varmaankin on kuullut koulusta tai jostain (sukulaiselta?) jotain masustaan, onko olemassa jokin hellyttelynimi joka antaisi edes kaukaisesti vaikuttaa lapsen olevan pyöreä? Isäni kutsui minua vuosikausia pikku pullakseen, joskus jopa pikku pullerokseen, ja siitä sain oivan syyn olla dieetillä kymmenen vuotta. Muista joskus kehua lastasi kuinka hän on normaali tai jopa hoikka. Siro on hyvä sana, mutta jos patistat urheilemaan tai kutsut laihaksi ruoka-annoksen edessä saadaksesi hänet syömään, hän ymmärtää että "valehtelet" jotta saisit hänet syömään.

Herkut pois, jollei normaali ruoka maistu. Vasta sitten kun syö kunnon ruokaa, saa namia. :)

Paljon onnea ja tsemppiä, kyllä se siitä!