Monta vuotta siinä meni myöntää ääneen, että hän särki sydämeni. Ylpeys on tiukassa. Ylpeys olla myöntämättä, että on haavoittuvainen, että toisella saattaa olla niin paljon valtaa.
Muistoissa on yhä teräslasireuna, joka toisinaan viiltää jos niitä varomattomasti käsittelee. Enää en toivo elämältä muuta kuin sen, että vielä joskus osaisin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Muistoissa on yhä teräslasireuna, joka toisinaan viiltää jos niitä varomattomasti käsittelee. Enää en toivo elämältä muuta kuin sen, että vielä joskus osaisin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaipaatko yhä häntä, vai jotain muuta menettämääsi?
Pidän kirjoituksistasi. Kirjoitat rehellisesti ja kauniisti yhtä aikaa. Ymmärrän kuitenkin mikä tekstiä synnyttää ja siksi sanon, etten iloitse täällä olostasi.
Yksi ja sama mies on ollut tämän hulluuden taustalla, mutta kaipaus - se nykyään tulee ja menee kuin unet, joissa toisinaan kohtaan hänet. Aika ja etäisyys ottavat veronsa, enkä voisi enää kirjoittaa yhtä suloisia säkeitä kuten kerran aiemmin.
Haluan murtautua todellisuuteen. Kokea kaiken sen, jonka olen tähän asti elänyt vain paperilla - sillä niin sitova on rakkaus, että se leikkaa sinut erilleen maailmasta ja minä kadotin itseni rivien väliin. Mutta en enää halua elää tätä tarinaa.
Ehkäpä olisi korkea aika kohdata hänet elävässä elämässä?
Voisi auttaa sinua eteenpäin tunteittesi kanssa jos kohtaatte ja puhutte tunteistanne.
ei se ole mikään ratkaisu vaan se että turpiin tulee silloin tällöin
silloin tällöin yksi jos toinenkin osoittautuu myös itselle sopimattomaksi tai muuten jättää kylmäksi ja tunteet yksipuolisia
Taidan olla saavuttanut pisteen, jossa haluan aloittaa puhtaalta pöydältä jonkun toisen kanssa kuin yrittää eheyttää mennyttä. Ajoitus ei ollut koskaan kohdillaan, tuli tehtyä erehdyksiä, virheitä. En jaksa enää katsoa menneisyyteen ja mikäli tilanne ei näytä koskaan häntä haittaava... Niin ehkä silloin minunkin on parasta vain sopeutua ja selviytyä. Evoluutiota, rakkaani, evoluutiota.
http://youtu.be/cPQcnjlwtE4