Tammikuu meni täysin ilman viinaa, mutta helmikuussa palasin lähes tuttuihin uomiin. Nyt olisi aika taas skarpata. Kuun teema on kunnon kohottaminen ja kilojen pudottaminen. Tässä ehtii vielä muotoutua kesäksi lähes ihmisen näköiseksi.
Kuka tulee mukaan?
Kuka tulee mukaan?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Meikä ei kutsuisi itseään alkoholistiksi, jos pystyy olemaan ilman alkoholia kauemmin, kuin kaksi päivää.
Kokonainen kuukausi ilman ööliä?! Mahdotonta.
Sä olet siis ehdollistanut elimistösi vaatimaan ööliä. Itse olen käyttänyt lähinnä ahdistuksen lieventämiseen. Tarvittava määrä on ihan järjetön ja sittenkin tulee vaan turtunut ja pöhnäinen olo. Lisäksi lähes kaikki ansiotyön ulkopuolella olevat työt tulee lykättyä. Juominen vaan lisää väsymystä.
Kevät on hienoa aikaa, kun lumi sulaa ja luonto herää. Jospa tässä selviäisi ilman päihteitä.
Ahdistuksen lieventämiseen ja masennukseen minäkin käytän alkoholia. Noin 3 vuodessa siihen kehittyy fyysinen riippuvuus, jos määrät ovat sitä, mitä meikäläisellä.
Todennäköisesti kuolisin, jos olisin esim. 4 päivää juomatta, ilman rauhoittavia.
Jos mulla olisi noin paha, niin varmaan kokeilisin pahimpaan vaiheeseen ilokaasua kermavaahdolla. Nyt ei vielä tarvitse, enkä mä mikään "leipuri" muutenkaan ole. Hakeutuisit vieroitukseen.
A-klinikalla ajoivat minut seinää vasten ja kuulemma 4 viikon vieroitusjakso on meikäläisen tapauksessa pakollinen.
En mennyt sinne enää. Alkoholin lopettaminen vaatii oman tahdon. Mulla sitä ei ole.
Nimenomaan vaatii oman tahdon, eli motivaation. Kun laskee alkoholin käytön plussat ja miinukset yhteen, niin miinuksen puolelle jää ihan hitosti, ja ne plussatkin ovat vääristyneen mielen aikaansaannoksia.
En kestä laitoksessa asumista edes kahta päivää. Miten kestäisin neljä viikkoa?
Olisiko tuo nyt niin paha? Täysihoito ja kaikki.
Kyllä se kännissä tuntuu ihan kivalta ajatukselta.
Voithan sä mainita, että sulla on laitoskammo, niin osaavat ottaa sen huomioon. Ota läppäri mukaan, niin mikäs siellä ollessa.
Hei dorka, just tollaset laitokset ja ihme "vertaistuet" puoliksi pakotetttuna pitää ainakin puolet jengistä poissa niistä. Ihmiset ON erilaisia. Jotkut ahdistuu yksin, toiset toisten seurassa. Ja just, kun muuta ei oikein ole tarjolla. Sen päälle uskovaisten kerhoillat jatkohoidoksi. Rupeaa siinä vitutukseen ryyppäämään raittiimpikin mies.
Kaikki ihmiset voidaan kylmästi jakaa introvertteihin, ja extrovertteihin. Itse olen isokalloinen introvertti ja tulen hulluksi laitoksissa. On kokemusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti
Kutsuuko sun läheiset sua alkoholistiksi?
Mikä sua on ahdistanu?
Haloo, pääsiäiseen asti vaan! Juuri sopiva rupeama. Miltä kuulostaa? Siinä on meidän "paasto".
Herää kysymys mitä kesän jälkeen jos sä itsesi kesäksi kuntoon laitat? Tulee syksy ja pitkä talvi, alkaa taas tenuilu ja velttoilu? Sun idea on hyvä, mutta vaatii kyllä totaalista elämäntapojen muutosta, ei tee keholle hyvää tuollainen jojoilu elämäntavoissa. Kokonaisvaltaiseen ittensä ja elämäntapojensa muutokseen ei ihminen ole koskaan liian vanha. Paljonkos sulla on ikää?
Ikää on yli 40 (mies) ja toisenlaisesta elämäntavasta on kokemuksia yli 10 vuotta sitten. Kevyempänä sitä jaksaisi noudattaa paremmin taas. Nimenomaan mua motivoi syksy, kun se on parasta aikaa vuodesta.
Tuli vähän kaunisteltua, jopa. Onhan tuosta noin 15 vuotta, kun vielä urheilin. Silloinkin alkoholi oli jo astunut kuvaan, viikottaisena.
Ai, no mä sua hieman nuorempi. Mulla bailaaminen ryöstääntyi hieman käsistä, mutta nyt olen tässä yrittänyt itselleni selittää, että totaalinen elämäntapojen muutos on ainoa oikea tapa=) Ja eiköhän tämä tästä ala kirkastua kun on motivaatiota ja hyvä syy. Tsemppiä, älä luovuta!=)
Haaste on heitetty, juopot! Jos on vaikeaa, niin kannattaa tosiaan miettiä alkoholinkäyttöään!
Jos täytyy miettiä alkoholinkäyttöään niin silloin todellakin on ongelma.
Niin, moni havahtuu miettimään turhan myöhään, kun muka ei ole ollut ongelmaa. Se on itsepetosta.
Joo mut toi on upeeta kun pystyy myöntämään ongelmansa. Mulla alko oli suunnilleen saman ajan ongelma kuin sulla, nyt olen ollu 13kk ilman. Pari eka kuukautta oli tosi vaikeita mut nyt ei enää. Nyt vaan on miettiny miten paljon se mua muutti. Näin jälkikäteen kun aattelen, niin mulla alkon kanssa läträäminen vei pirusti hyvää mut sillon vaan en tajunnu sitä. Mun silmät alkoi aukeemaan kun naiskaveri latas suoraan ja lähti kävelemään. Turha sitä on takasin oottaa kun on löytäny uuden mut sen opin kyllä, että alkon takia ei enää ihmissuhteet kärsi. Ja tulihan sitä työpaikastakin yks varotus.
Mukana olen.
Huomasin, että ketju on naulattu kärkeen ja arvelinkin, että se on sinun tekojasi.
Kiva, että välillä ilmoittelet itsestäsi. Raittiina tänään.
Muuten kyllä mutta lauantaina on pakko vetää perseet.
Minä aion viettää maistittoman maaliskuun, hutikattoman huhtikuun ja tenuttamattoman toukokuun.
3 kuukautta raittiina tekee hyvää.
Nyt olen ollut kuivilla liki 2 viikkoa.
Joo nappeja popsimalla aivan yhtä sekaisin kuin ennenkin
Hyvä alku ja uusi mahdollisuus sulla vielä.
En ole syönyt mitään nappeja moniin kuukausiin.
Pikkulauantai, hyvä päivä juoda laatikollinen keskiolutta. Lähdenkin tästä Alepaan.
Usein AA- saarnaajat saarnaavat – usko tulee uskosta, toiselta uskovalta ihmiseltä.
Näinkin on sitähän on lähetystyö, tienraavaammista, mutta mitä sillä Paavali ja UT halusi sanoa.
Pitää muistaa, että mm Heprealaiskirje, sekä myös Galatalaiskirje kirjoitettiin uskoville juutalaiselle ja Heidän tietoa lisätään siitä, että nasaretilainen on lupus, Messias.
Tämän uskosta uskoon pohja kuitenkin löytyy Habakukin kirjasta, 2 luvusta.
Käännös -38 kertoo sen hieman lyhyesti; - Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Taas -92 jo hieman paremmalla asiantuntemuksella; Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.
Kysymyksessä on siis pelastus vanhurskaana, mutta ei sen mukaan, mitä ihmiset luulee, vaan Jumalan silmissä oleva vanhurskaus.
Mutta miten uskosta uskoon liittyy tähän, sillä juuri tätä jaetta käytettiin uskontunnustuksena entisaikaan.
Uskoksi sanaa käytettiin hyvin harvoin AA:ssä. Se käytännössä tarkoitti ”antautumista” Jumalalle.
Hepreaksi tämä sana on ”emunach” joka tarkoittaa sellaista ”uskoa” ( Jota kristinusko todellisuudessa onkin) joka rikkoontuu, kun ihminen lopettaa uskomisen.
Eli näin tuli käsite Habakukilla, kun Hän pelkäsi Jumalan vihaa hajottaa koko Israel, vaikka siellä oli myös vanhurskaita.
Jumalahan oli luvannut, että säästää uskovat (emunach, eli uskomassa olevat) heidän uskonsa perusteella.
Eli heidän piti USKOA, että USKO Jumalaan vanhurskauttaa. Se siis ei tullut toiselta ihmiseltä, vaan itseltä uskoa ja luottaa uskoon prosessina, joka pelastaa.
Sitten tuo Haban – ”vanhurskas saa elää” taas tarkoittaa hepreaksi tässä asiayhteydessä – selviytyä tulevasta tuomiosta.
Tästä Pave kirjoittaa Room 1;17. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."
Eli tässä täyttyy monta asiaa,
-saa elää vaikka tuomio on tulossa,
-uskomalla omaan uskoon,
-vaikka olisikin kuollut, niin Kristuksessa elää aina
Hyvä on tietää kirjoitukset, että voi elää uskossa uskoon.
Vastasin, kun eräs ihminen kysyi minulta tätä, uskosta uskoon, mistä se tulee?
Vastaus on AA
Mielenterveyshäiriöisillä, varsinkin skitsofreenikoilla, uskonnolliset harhat ovat yleisiä. Harhainen ihminen itse uskoo kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa, lukemaansa todeksi.
kaljat haettu ja nyt alkaa maistelu.
Olenpa sitten maaliskuun ilman, viinanhimoon kuntosalia niin että hiki roiskuu.
Mukana ollaan! Flunssa tuli edellisestä ryyppyreissusta. Jospa se olisi ekana taa maltaaton maaliskuu ja perään vaikka huurteeton huhtikuu.. 2kk viimeks juomatta ja nyt taas alussa. 3,5kk enkka. Pakko jatkaa raittiutta päivä kerrallaan. Tais alkoholittomasta oluesta alkaa.. Sitten pari isoa yhtenä päivänä sitten toisena kuusi ja sitten se 2,5-3 promillea. Nyt viisi päivää takana juomattomuutta. Mokailua ja hölmöilyä..
Tsemppiä ja voimia!
Niinkuin laulussa sanotaan olin naamaltani kuin punatulkku ja kavereiden mielestä täysi mulkku. Ei se ihan niin mene, mutta melkein.. Irwinin kappaleesta. Niin no nyt oon itseni mielestä täysi mulkku ja 'ihan valmis'. Raittiutta kesti se 17pv. Huoltoasemalla jonottelin auton pesua. Sain ennen sitä kassalla päähän piston, että ostan kolme olutta. Niin siinä mua edellä autopesulassa oli joku, niin aattelin ottaa yhden oluen. Mietin miksi helvetissä olin ostamasa. Mietin ottaisko vai ei, siis taistelin vastaan ja annoin periksi. Siinä pesulan takapihalla naukkailin kylmää olutta. Se maistui hyvältä ja raikkaalta. Joku toinen autoilija liittyi jonoon. Piilotin tölkin, mutta siemailin sitä vaivihkaa. Sitten pääsin pesulaan, tölkissä oli olutta ja hörpin sitä kun pesuri jynssäsi autoa. Pidin laskua, että yksi ei haittaa ajamista ja poliisit hyväksyy sen reilun kaksi olutta.
Olin siis asioita hoitelemassa. Kissanhiekkaa yms.. Niin se yksi muuttui kuuteen pinttiin ja litraan väkevään viiniin. Kun saavuin asioilta, niin ei kun auto parkkiin ja kittaamaan kaljaa. Pari pinttiä jäi ja vähäsen viinistä kun saavuin kotiin. Niin parempi on juoda parkkipaikalla, niin ei muija kaada "kallisarvoista" juomaa lavuaariin.
Sain taas kuulla ero uhkailua ja sitä 'nalkutusta'.. Niin no hyvää tässä on se, etten lähtenyt ulos. Se on kuin laittaisi revolveriin luodin ja pyöräyttää pesää.. Asettaa aseen ohimolle ja painaa liipaisinta.
Sopivalla vauhdillahan ne pintit meni parista neljään huikkaan. Niin sen opetuksen tai muistutuksen sain, että yksi johtaa aina toiseen ja päättyy kun sammuu tai blackoutissa tipahtaa jokeen. Onneksi virkosin ja pääsin sieltä pois. Housut piti potkia jaloista pois. Sen verran kova imu oli pohjaan. Hörpin henkeen vettä ja näin kun katu valot siintyi veden alle. Virta yritti vetää mua pois rannasta, mutta jostain oksan karahkasta sain kiinni ja revittyä itseni ylös. Oli 'hauskaa' kävellä ilman housuja puistossa. Oli helvetin kylmä kun oli lokakuu. ja tietty ne avaimet siellä joessa.
Poliisit oli hakeneet mut vieraasta asunnosta. Olin rikkonut harjalla oven sivuikkunan paskaksi ja avannut niin oven. Olin kellahtanut nuoren parin sohvalle ja vetänyt viltin korville. Oli kuulemma asunnon emäntä säikähtänyt kun yli satakiloinen mörkö makaa litimärkänä heidän sohvalla.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Sovittelulla selvitttiin. Poliisia nauratti tilanne kun kertoi mulle mitä oli tapahtunut. Empä mä kyllä muista tapauksesta kun pätkiä. En miten olin jokeen joutunut, Puistossa muistin käveleeni. Harjalla olin rikkonut lasin, nähnyt jotain kenkiä lattiialla.
On raskaimpia tarinoita ja kevyempiä. Nykyään puolison kärsimys saa mut miettimään itsensä tappamista. Lupaan käsi sydämellä, että en enää koskaan juo. Niin no muutama viikko maksimissaan kolme kuukaautta niin korkki narahtaa. Nytkin lupaan itselleni ja hänelle etten koskaan juo.
Tuo joki episodi tapahtui noin neljä vuotta sitten. Eipä se mun viinan himoa ole saanut tyrehtymään.
Pahinta on nähdä kun oma rakas puoliso kärsii. Se on kaikkein pahinta. Tän yhdessä olonkin aikana on tapahtunut vaikka mitä. Varmaan himpun vajaa 100% muista naisista olisi jättänyt mut aikoja sitten. Niitä tapauksia en kerro - ainakaan nyt. Ehkä AA:ssa, jos mä sinne jaksan mennä. Kärsin vakavasta masennusta ja sosiaalifobioista, niin on vaikeaa mennä välillä minnekään. No suhteen aikana jouduin hoitamaan vaikeita asioita eri virastoista. Piti pari olutta ottaa, että sai asiat hoidettua. Yleensä se auttoi tilanteessa, ettei jännittänyt. Sen jälkeen marssin lähimpään kapakkaan. Aattelin aina että se ne pari olutta auttaa ja sitten menen kotiin. Nyt on pillereitä ja antabusta. Antabusta sain hommattua vajaan promillen kännissä. Kerran yritin 2,5, mutta eivät antaneet antabusta ja diapameha. Mutta tossa 0,7 hiprakassa sain antabusta. Psykiatrilta sain sitten rauhoittavia. Tää oli vuosi sitten keväällä. Niitä vaikeita asioita oli paljon, niin riippuvuus paheni semmoseksi, että olin valmis katkolle. En halunnut ja antabukset auttoi. Vaikka niiden kanssa join myös. Nyt otan sen verran paljon, että ne toimii kohdallani. 6-8 tabua veressä suurin piirtein estää juomisen mulla. Siis en vedä kerralla naamaan vaan otan neljä kahtena päivänä peräkkäin. Antabus haihtuu elimistöstä kahdessa viikossa, niin viikon päästä voi ottaa neljä sitten. Tuun uneliaaksi ja jotenkin käyn hitaalla jos syön joka päivä sen yhden.
Mutta joo toi antabus pelasti mut viime keväällä ja olinkin 3,5kk juomatta. Sitten on ollut noita pikkusia retkahduksia. Siis yhdestä päivästä viikkoon kestäneet.
Nyt kun viinan höyryt on haihtunut, niin eikun antabusta naamariin. Ehkä kolkuttelemaan aa:n ovea ja kun muutan muijan riesaksi pysyvästi tänne pk-seudulle, niin a-klinikalle.
Tsemppiä vaan, Mulla toi ryyppääminen aiheutti sen, että laihduin yli kymmenen kiloo. Kun oli joka päivä kännissä ei muistanut syödä, eikä ollut sitten enää nälkäkään. Parin kuukauden 'putki.
Sellaista viinipullo tai kaksi illassa, aamulla ajokunnossa kuitenkin.
Eli ei mitään oikeeta dokaamista, mutta onneks oon saanu jotenkin aisoihin.
Sentään välipäiviä ilman juomistakin on
Hyviä tarinoita näillä päihdepalstoilla. Tuollaiset välikommentit, kun tuo oli löylykauhan ahteriin tunkeminen, on justiinsa juoppojen ja sekavien mörinöitä. Siitä aktista on tuskin terveellä puute.
On mukavaa lukea onnistumisesta kertovia juttuja. Mulla on alkoholismi-niminen riippuvuus.
Mulla on menossa monesko, en muista, mones yritys lopettaa kokonaan viinaksien käyttö. Olen muutenkin ongelmainen ja joutunut lääkettä syömään muihin oireisiin.
Miksi en onnistu katkaisemaan riippuvuussuhdetta muutamaan ihmiseen ja saamaan riippuvuutta mm. aa:han. Kun olen riippuvuuusluonne. Nämä ihmiset ei tajua alkoholismista ja muista ongelmista, johtuu omista ongelmistaan, joita heillä on. Näitä ihmisiä olen pitänyt tärkeinä, jota ovatkin, mutta samalla huomaan voimakasta pahaa oloa, joka aiheutuu riippuuvuuudesta näihin ihmisiin.
Pystyn olemaan juomatta vaikka 7kk, mutta sitten sama pa..ka alkaa vaivata. Viinalla nimittäin koetan korjata turhautunutta oloa, ulkopuolista-erakko-oloa ja jotenkin sellaista tunnetta, että en kuulu mihinkään enkä kellekään. Siis en koe läheiseksi ketään ihmistä ja samalla mietin, että kyllä mussa on paha vika, kun en kelpaa mihinkään ja kellekään.
En ole ulospäin suuntautunut ollut vuosikausiin. Nämä baarikeikat, joita tapahtuu harvoin, on vaan sellaista laastarointia, että tuntisi eläneensä edes yhen illan. Epäilen sitä, että olen tosi sairas ja siitä tulee katkera olo ja siitä itsesyytökset ja kelpaamattomuuden tunne. Sen jälkeen kun lähtee dokaamaan, niin kyllä spuge olotila tulee ja mielessä on jo juomisen aikana, että saa..na olen sekaisin, kun ei mikään auta. Olen ulkoisesti ihan normaali ja hyvännäköinen ja näytän ns.terveeltä.
Kun täältä lukiessa näkee ihmisten kertomuksia "onnistuneesta ratkaisusta", tulee tässäkin sellainen ulkopuolinen olo ja kaikki pilkka, mitä täällä näkee, on itsellä tunteena myös. Lähtee mielessään mukaan siihen, vaikka tiedän, että viina on suuri ongelma.
Kysyn itseltäni ja täällä joku vastaa, tai ei vastaa, enkö ole ollut vielä tarpeeksi "pohjalla", kun kirjoitan ja selitän?
Jos alkoholiongelma olisi yksinkertainen ratkaista, niin eikö suurin osa viinaa käyttävistä jo raitistuisi, vaikka siinä vaiheessa kun joku lekuri tai tuttu kauhistelisi ja varottelisi? Sen verran olen oppinut, jos tuo sana sopii minun suuhuni, että se joka sanoo, että se riittää kun sanoo : et nyt loppu viinan läträäminen. Ei ole mulla onnistunut, pysyvästi ainakaan.
Sellainen vielä, että onko se itsepetosta tyypillisimmillään, kun tietää jonkun vetävän hurjat määrät ja usein, ja vakuuttuu, ettei mulla ole mitään ongelmaa?
Joudun välttelemään tilaisuuksia, joissa läträtään. Tekemään tietoisen päätöksen, ketä aioin tavata, jotta seuraani ei halua kukaan bilettäjä tai kaljakuski. Jatkuuko tämä kiristävä olotila loppuelämän? Saisin käyttää rauhoittavia, mutta en ole koskenutkaan noihin pillereihin. Niistäkin tulee pöhnä. Alkoholi antaa ehkä tilapäisen rauhan miettimiseltä. Sen kestävät riehakkaan iloiset tunnelmat tai rentous unohtuvat seuraavana aamuna, kun on kymmenkertaisesti hirveämpi morkkis, mitä ikinä tulee jos vaikka ajattelen omalla kohdalla karkkilastin syömistä tai shoppailukohtausta. Näin jonkun tekstin, jossa sanoi joku, että alko-ongelmainen voi päästä viinasta eroon paikassa, jossa sitä ei saa mistään kurkkuunsa kaadettua tai selvittämällä nuppinsa viiraamisen toteamalla, mulle ei sovi viina, olen juoppo ja kuolen tai taannun tästä ennen kuolemaani katuojan asukiksi. Näin se on, mutta vaikeaa on.
Yksi varteenotettava keino on mennä selvinpäin baariin ja ottaa antabusta. Juoda alkoholitonta olutta. Jos on sosiaalisten tilanteiden pelkoon voi niitä diapameja ja oxamineja voi kokeilla. Koukkuun voi jäädä, mutta käyttää tilanteen mukaan.
Antabus on hyvä lääke ja estää juomisen. Sen käytön kanssa voi sydän pysähtyä, niin ei kannata kokeilla. Kesto sillä on se kaksi viikkoa. Sopivaa ensiapua, jos ryhmät ja a-klinikalla käynti pelottaa. Tosin noilla rauhoittavilla pystyy kyllä madaltaa kynnystä menemästä noihin juttuihin.
Annoin vähän vihjeitä, en tiedä onko apua. Yksityiseltä lääkäriasemalta saa helposti nappuloita ja antabusta. Saa varmasti terveyskeskuksesta.
Joo, tutulta kuulostaa.
Itselläni on vähän niinkuin kolikon kaksi puolta. Silloin kun olen selvinpäin, niin olen täysin straight. Ei tupakkaa, ei lääkekitä, ei mitään. Terveellistä ruokaa ja liikuntaa yms. hyviä harrastuksia.
Sitten kun astuu korkin päälle, niin voi mennä useampi päivä, niin että ne tuntuvat ikäänkuin yhteen sulautuneelta yhdeltä ja samalta pitkältä päivältä. Ja monesti on asioita mennyt ihan päin percettä ja morkkis ja krapula kestänyt päiväkausia. Kamalaa. Ei enää ikinä. Niin sitä on aina ajatellut. Vaan... Eipä ollut viimeksikään tarkoitus ottaa kun muutama olut yhtenä iltana ja sen jälkeen palata normaaliin arkeen. No, ei se onnistunut. Miksei? Niin. Ajatusmaailma muuttuu. Ryyppyluolassa sitä kuvittelee jurripäissään, että tämähän on sitä elämää jota haluan viettää. No, niin sitä varmaan viettäisi edelleenkin, jos ei olisi rahat loppuneet. Onneksi loppui! Jos ei nimittäin olisi rahasta kiinni, en tiedä missä nyt olisin.
Nyt olen neljättä viikkoa raittiina.
Joo, pystyn samaistumaan tuohon, että spugeillessa sitä tuntee vähän niinkuin eläneensä. Selvinpäin vaan kärvistelee yksinään jossain kolossa eikä pahemmin ole sosiaalisia kontakteja. Ystäviä ja kavereita(raittiitakin) kyllä olisi, mutta kun itse ei osaa olla sosiaalinen selvinpäin. Jopa puhelimeen on vaikea vastata.
Nää ongelmathan ei johdu alkoholista, vaan juontaa lapsuudesta. Alkoholi tuli teini-iässä lääkkeeksi, mutta 10 vuoden läträämisen jälkeen muodostunut ongelmaksi.
Olen itsekin hakenut ammttiapua. Sinusta en ole varma. Luuulisin, että olet. Siis tämä ed.kirjoittajalle.
Missä sulla on tapana käydä viettämässä vapaa-aikaa? Käyt varmaan töissä, vai käytkö?
Sulla on hyvä tilannne, jos oot ollut 4vkoa selvänä. Mieti jos olisit juonut viinaa 4vkoa. Miksi sulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Mulla on myös. Tuntuu, että tämän ikäisenä ei ole kavereiden saaminen niin helppoa, kuin se oli nuorena. Aivan nuorena en käyttänyt viinaa yhtään.
Oon ollut raitistuneiden alkkisten kanssa jonkin verran ja kyllä niiltä oppii joitain asioita. Pitäisi olla avoimempi, ei mennä minnekään koloon lurkkimaan. Itse kai sitä tuomitsee vähän kaiken kanssa pahimmin itsensä. Raittiitkin ihmiset on hyvää seuraa. Monia mukavia tuttuja on kuvioissa.
Naisalkkikset on olleet "varsinaisia tapauksia." Monet heistä alkoholismi muuuttaa kamaliksi, toisin kun miehet. On helpompi pärjätä miesten kanssa. Joitain poikkeuksia ja tosi mukavia naisia, jotka on kehittäneet luonnettaan ja muuttuneet raitistumisen myötä, olen tavannut.
Alkoholi toimii lääkkeenä jossain sen käyttövaiheessa. Tai se on niin katala aine, että alkaa käyttäessään uskoa siten. Se on niin tavallista, että jokainen sitä toisinaan käyttää ja minä ainakin itselleni oon noin ylimalkaisesti sitä perustellut ja lukuisin muin syin.
Aina saa sen morkkiksen ja jälkipyykitkin on pestävä.
Ei mulla ole miljoonia fyrkkaa laittaa henk.koht. vartijan tai sosiaalineuvojan pestaamiseenn, joka seuraa ja vahtii joka paikassa, missä pitää. Omat olotilat ja mielialat pitäisi olla hallinassa. Jostain se on alettava. Siitä ekasta selvästä päivästä.
Kun pettyy itseensä tarpeeksi usein, alkaa ehkä tietoisesti uskomaan omaan kykenemättömyyteen ja tonkimaan sitä paskakasaa, jota jokaisessa on. Sieltä ne pulpahtavat ne syyt taas lähteä korjailemaan oloa, kun niin vaikeeta. Kaikissa ihmisissä on vikoja. Itse luuulee tai uskoo, että voi, kun tuolla on mukavaa ja kivaa. Eikä aina voi olla mukavaa, kenelläkään.
Toivottavasti sä pysyt oikealla raiteella, kun olet noin nuori. Ollaan vaan eteenpäinkin oikealla tavalla huolissamme omista viinan juomisista.
Minä ainakin välttelen kaikkia porukoita, ketkä voisivat sysätä juomisen uudelleen ongelmakäytöksi. En siis ota mitään.
No kun 10 vuotta hakattiin ja haukuttiin joka päivä, niin siinä tuli pikkasen ns. ihmisaraksi. Oli sitten yks kaveri jonka kanssa alettiin viikonloppusin ottamaan olutta 17 vuotiaina ja siitä se sitten lähti. Muuttui rohkeaksi, puheliaaksi, iloiseksi ja itsevarmaksi.
Mulle sanottiin yhessä kuntoutuspaikassa, että en varmana oikein voi tuntea itseäni, kun olen ollut koko aikuiselämäni kännissä. No, onhan mulla ollut välillä kuukausien selviä kausiakin, mutta ei ne oo mua parantaneet. Ja oon ollu vertaistuissa ja kuntoutuksissa yms. Tuttua on AA.t ja A-klinikat yms. Kaikki on tuttua.
Joo-o.
Oon kyllä tavallaan ihan tyytyväinen. Mietin, että jos on tarpeeks kauan selvinpäin, niin kait sitä oppii sosiaalisemmaksi vähän niin kuin väkisinkin. Jos ois esim. vuoden ilman huikkaa.
Hyvä että oot tyytyväinen, jotenkin. Vaikkei olisi hakattu kun yhden kerran, se on liikaa. Kyllä sinä tuut selviämään. Tunnnet itseäsi varmasti, kun tiedät nytkin, että sun tulee olla selvänä. Aloita siitä. Muutkin aloittaa jostain selvittämisen elämänsä vaikeuksien kanssa. Myös minä.
Hyvä, että oot ollut vertaistuissa, kuntoutuksissa. Vaikkei tämä kannustus lohduttaisi yhtään enmpää, kun sekunnin tai minuutin, niin koeta muistaa. Ei se helppoa ole mullakaan muistaa, selvänä, muiden kannustusta ja hyvyyttä. Sitä on ja se on rehellistä. Hyvää en usko löytäväni itsekään, mutta ajoittain usko ns. herää. Vaikka hetkeksi. Muilla ihmisillä on muita ongelmia, kuin sulla, mulla ja alkoholisteilla yleensä. Varmasti on. Niillä on jotain muita vaikeuksia.
Mietin itsekin, että nyt jos/kun lopetan juomisen ja sekoilut, niin pamahtaa aika äkkiä jotenkin "onnellisempi" olo. Hel..tti, kun se ei mennyt eikä menekään noin. Ja kun tuntee onnea tai hyvää mieltä, se siivittää onnistumisiin ja vähintään hyviin ja mainittaviin "menestymisiin.". Ei se mene niin. Minä luulen, että mulla se menestyminenkin nk.käsitteenä on kieroutunut. Mitä se on? Miksi pitää menestyä? Jokainen on mikä on ja se mitä sanoit, on tärkeää että on tyytyväinen. Mutta tyytyy vain siihen mikä saa oman olon hyväksi ja oman elämän sellaiseksi, että kehtaa katsoa muita ja itseä, sellaisena kuin on.
Tämmöinen on teoriaa. Käytännössä elämällä täällä voi todeta, että näinhän se menee ja meni.
Jos sulla on terveys kunnossa, niin eikö miehet pidä yleensä urheilusta ja jostain erilaisista peleistä? Vaikuttaako hölmöltä, mutta esim. uimahalleissa on mukavaa pistäytyä. Moni kokee sellaisen ympäristön vapaammaksi ja siellä käy eri-ikäistä porukkaa. Näin oon kuullut. Kirjojen lainaus on ilmaista. Siellä saa vissiin vaan supista, mutta siellä näkee ihmisiä, jotka on tavallaan syventyneitä omiin juttuihin, mutta on siellä kirjastoissa puuhuvia ja eläviä ihmisiä silti.
Mulle sanoi yks ystävä aikoinaan, joka oli huolestunut voinnistani hiukkasen, että: lähe meiän mukkaan, et jou'u hukkaan. Kannattaa lähteä oikeaan seuraan mukkaan.
Tsemppiä!
Kiitti ja tsemppia sinulle myös.
Onhan mulla harrastuksia ja sekin just motivoi selvistelyyn, kun kännissä ei voi tosiaan tehdä muuta kun kännätä. Koska se ei ole ollut mitään kevyttä kurkunkostuttelua...
Eiköhän olla tänään ilman huikkaa, vai mitä, Maroolofi ?
Kyllä ollaan ilman! Teetä olen tässä nautiskellut.
Terveisiä kymmenen kilometrin kävelylenkiltä susikoiran kanssa. Tuli vuosi sitten hankittua tuollainen penikka ja on se sellainen kaveri, että osaltaan auttaa pitään korkkia kiinni, tai ainakin löysemmällä.
Viina on ollut ongelma mulle 90-luvun alusta. Kaksi naissuhdetta loppui juuri sen vuoksi, kipeimmältä tuntuu ero lasteni äidistä. Pitkään se sieti ja uskoi, mutta lopulta halusi eron.
Yksi suhde oli alkoholistinaisen kanssa ja se päättyi naisen itsemurhaan...
Kolme vuotta sitten tapasin nykyisen naiseni ja viime kesänä mun kaljoittelu alkoi riittää hänellekin. Pantiin eron ykkönen vireille. Mutta kun kolme kuukautta tuumailtiin asioita tahoillamme päätettiin palata saman katon alle. Uusin eväin ja sopimuksin.
Edellyttää multa tiettyä ryhtiä alkohoilin suhteen. Ei esim. salajuopottelua, piilopulloja. Muijakin ottaa ihan mielellään viikoloppuisin, muttei käsitä/siedä, että mä joisin päivisin hänen ollessan työssä. Ite oon eläkkeellä, viinanpa takia tietenkin..
Ikinä musta ei tuu absolutistia, mutta kun uudelleen yhteen palattua sovittiin, että viikonloppuna molemmat voi ottaa oman tarpeen mukaan... Vaikuttaa reiliulta. Aika paska olen, jos en tuohon pysty.
Kerran viikossa vaikka naamat, ei ole alkoholismia. Tsemppiä kuitenkin niillekin,jotka yrittää ihan raittiina elää.
Kieltäydyin tänään puolipäivätotista ettei vaan mene tavaksi. Viluisuuteen aspiriinia ja kaupan mustaviinimarjamehua. Minua sanotaan tuurijuopoksi kun toti tahtoo jäädä päälle. Kyllä siitä eroonkin pääsee jos tahtoo.
Useampia vuosia kun oot tissutellut niin eipä tuo yks kuukausi vielä mitään vaikuta. Ehkä muutaman kilon saat nestepöhöö pois, mutta kyllä vuosikausien satunnainenkin tissuttelu on jättänyt jälkensä ulkokuoreen pysyvästi, esim.ihon väriin, silmiin ym. Sitä ei vaan itte huomaa kun itteensä joka päivä kattelee eikä sitä vieraat ilkee tulla sulle sanomaan. Ja ne tutut kaverit ei taas sano kun niillä ittellään sama homma. Kandeis ehkä kokonaan muuttaa elämäntavat ja palata aikaan joka oli ennen ennenku alotit tissuttelun. Tuolla et saa itessäs tapahtuneita vahinkoja poistumaan mut pystyt pysäyttämään niitten pahemmaks kehittymisen.
Tässä sitä ollaan jo viidettä viikkoa raittiina. Just ajattelinkin palata siihen aikaan, mikä oli 15 vuotta sitten. Silloin sitä nautti elämästä ilman mitään päihteitä.
Viisi viikkoa ihan ilman alkoholia? Mahtavaa!
iiiiiiiihhhhhhaaaaannnnnnaaaaaaa
niiinnkkö ?
Kahelit uskovaiset ei osaa edes kappalejakoa.
Olen jo monasti yrittänyt saada tipattoman tavaksi, mutta vielä en siihen ole päässyt. Pahimmillaan on mennyt runsas pullo valkoviiniä joka päivä parin vuoden ajan. Sitten olin pari vuotta täysin raittiina kunnes tuli taas muutaman kuukauden juomakausi.
Töistä en ole ollut muutamaa satunnaista päivää enempää poissa juomisen takia ja muutoinkin elämä soljuu rauhallisesti. Mutta erakoitunut olen. Tissuttelen viinit kotona. Aloitan töistä tullessa n. klo 17.00 ja yleensä pullo on tyhjä klo 21.00, jolloin menen nukkumaan. Joskus menee vielä lasillinen seuraavastakin pullosta.
Katsoin tiliotteelta, että viimeksi olen käynyt Alkossa 13.3. eli nykyinen raittiuteni on alkanut maaliskuun puolivälissä. Pyrkimyksenäni on päästä alkoholista kokonaan eroon. Minulle se ei enää ole nautintoaine. En edes pidä sen mausta. Lienenkö koskaan pitänyt.
Vuosien saatossa olen tullu huomaamaan, että jokainen lopettaminen on aina entistä vaikeampaa ja siksi pelkoni repsahtamiseen on kasvanut. Olen myös huomannut, että repsahtaessa määrät nousevat nykyään nopeammin entisiin mittoihin kuin aikaisemmin. Toleranssi ei katoakaan edes parin vuoden jäähyllä.
Masennuksen hetkillä tulee ajatuksia, että miksi ihmeessä viitsin edes yrittää, mutta aina kun olen jaksanut yön yli raittiina, aamulla on ollut ilo herätä. En ole ikinä ollut vieroituksessa enkä missään keskustelukerhossa alkoholismini takia. En ole uskaltanut lääkäreille asiasta puhua eikä siitä ole ollut juttua kaveriporukoissakaan. Siksi tunnen välillä olevani niin yksin tämän asian kanssa. En kuitenkaan ole vielä valmis julkiseen keskusteluun. Häpeän liikaa. Mutta olen kyllä kolunut paljon kirjoituksia erilaisista hoitomuodoista ja -paikoista. Kirjoittelen joskus täällä. Se helpottaa. Siitä kiitos teille - kanssakärsijäni :)