Hei! Oon 16 vuotias tyttö. Minä "kärsin" siitä kun pikkuveljeni on kuollut ja minua haukutaan joka päivä. Pikkuveljeni kuoleman päivä oli 1.3 perjantaina. Minä olen murehtinut sitä nyt todella paljon ja olen lievässä masennuksessa. Minua haukutaan usein ja itsetuntoni nyt on todella huono. Katson peiliin ja nään ruman, läskin minäni. Ja kun minua myös haukutaan huoraksi joka ei ole koskaan totta. Mutta poikaystäväni pahentaa asiaa. Hän on vihainen siitä kun viilsin itseäni ja kun olen maassa. Hän sanoi minulle että jättää minut jos en hae apua. Osaisitteko sanoa miten minä selviän kun koko ajan tulee surullisempi mieli? Mitä teen poikaystäväni kanssa? Auttakaa pliis minua. Haluaisin neuvoja tähän teiltä, kun en saa keneltäkään apua. En edes vanhemmiltani koska he haukkuvat minua eikä tue minua. En ole käynyt koulussa moneen viikkoon näitten asioitten takia. Help.
Auttakaa mua!
jassu_passu96
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koulusta saisit varmasti aikuisen apua, mitä nyt ehkä eniten tarvit. Jos et uskalla nyt heti mennä pitkän tauon jälkeen, niin voit aina soittaa koulusi terveydenhoitajalle tai koulupsykologille. Ne saattavat kuulostaa hurjalta vaihtoehdolta, mutta ovat oikeasti henkilöitä jotka auttavat kaikkia juuri esim näissäkin tilanteissa. Ja se koulupsykologi ei ole "kallonkutistaja", vaikka sillä onkin tuo psykologi-sana työnimessään. Rohkeasti vaan soitat tai käyt. Toki oma opekin varmasti voi auttaa. Koulu on aina oppilaan puolella.
Minulla on se ongelma kun en uskalla soittaa. Tämä kuuluu nololta mutta en voi tälle mitään. Olen joutunut olemaan niin paljon asioilla terveydenhoitajalla ja koulukuraattorilla ja olen haukkunut heidät päin naamaa. Ja meidän koulussa kukaan ei puutu asioihin eikä auta asioissa. :'/