Tajuan toiveajattelustani huolimatta missä mennään. Et ei tää ole hälle ollut mitään. Sit hän kysyy mitä mulle kuuluu. Huh. Itken ja ikävöin sinua, ainoaa jota koskaan rakastan. Vihaan elämääni. Vedän masennuslääkkeitä että edes jaksaisin elää. Ei. Siis kaikki on ok, ei kai tässä erityistä. Ihan hyvää kuuluu.
valehtelen
kauan rakastanut
31822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
jaksamisia sinne, toivotan rauhallisia ja vapauttavia unia
Voisit kyl joskus sanoakin sen....
meillä kaikilla, sinulla myös, on tuttuja joita haluis kuulla, tuiki tuntemattomat on vain tuntemattomia.
vieraalta, miksi et häneltä itseltään ?
millään mitä sanoin, kerroin, puhuin ... ei ollut koskaan sulle mitään merkitystä.
koskaan et mihinkään vastannut sanallakaan.
mut mä olin vaan mä.
pelkkää ilmaa.
muille voi puhua ja vastailla.
Silloin jos toivoo noin pitää itsekin osata puhua juuri tuolle tietylle ihmiselle.
Pitää osata itsekin antaa eikä vain vaatia.
Miksi sen sulle pitäis vastatakaan, vieraalle ihmiselle?
just eikä melken !!
Taitaa toiselle tulla tyrkky olo, jos aina joutuu kysyyn sulta ja itse et kerro mitään. Tee aloite: Kerro ajattelevasi häntä. Ei vielä vie kasvojasi, mut voi ilahduttaa viestin saajaa...
En jaksa ymmärtää tuon kaltaisia viestejä täällä.. Ja vielä höpötät masennuslääkkeistä.. No kukin tyylillään.. En vain oikein usko et sellaiset mömmöt auttaa pidemmän päälle.
t. eräs lääkevastainen nainen (ja kommentoin ihan vain siksi et olen aina ihmetellyt tuon tyyppisiä viestejä näillä palstoilla.. En siksi et viesti voisi olla minulle.. Ei sopisi minuun millään tavalla.)
Eri asia on tietty sit vakavammat sairaudet kuten skitsofrenia, psykopatia.. Ja sen sellaiset.. Ja muut toiminnalliset sairaudet jotka vaatii lääkkeet (esim. sydänsairaudet).
tuon pillerien napsimisen kanssa. Samoin nuo viikkoja kestävät itkemiset, ne ei voi olla totta.
Hakevatko sääliä sillä että joutuvat (muka) syömään rauhottavia/masennuslääkkeitä. Ei niitä edes kovin herkästi nykyisin kirjoteta, se on pitkä prosessi ennekuin masennuslääkkeitä kirjotetaan lääkkeeksi. Kaikkea muuta kokeillaan ensin.
hahahah. Et taida olla kovinkaan perillä asioista. Lähes heti lääkäri oli laittamassa masennuslääkettä kouraan.
sulla ihan konkreettista kokemustako pillereistä?
No kuulehan juttua, mutta kun ei vaan noin ole mitä väität, paitsi jos olet uhannut lähimmäisiäsi väkivallalla, tai itsetuhoisuudella itseäsi.
Niin.. Sanopa muuta.. Niin luulen minäkin..
En ole uhannut millään enkä ole itsetuhoinen edes mielessäni. Se, etten jaksaisi elää ja että todella vihaan tämänhetkistä elämääni, ei tarkoita, että olen tappamassa itseäni. Se kuvaa tunteitani: voimattomuutta, vihaa, surua. Ympärilläni on monta itsestäni riippumatonta asiaa, jotka ovat yhtä aikaa päin helvettiä. Älkää viitsikö kommentoida, jos ette aiheesta ymmärrä eikä teillä ole empatiakykyäkään.
masennuslääkkeitä saa, jos on juustohöylällä sormensa telonut (itsetuhoinen), tai jos hartiat ovat jumissa (kumminkin ahdistunut, vaikkei myönnä). aika hyvät provikat taitaa saada määräämisestä, lääkkeet ovat kalliita, ja suuren suuri bisnes.
se tas, että joutuu hoitoon, valvottuihin olosuhteisiin, vaatii sen, että on varaksi itselleen tai muille.
hoitoon on vaikea ilmeisesti päästä, lääkkeitä saa liiankin helposti, vaikkei niitä tarvitsekaan.
monilla masennuslääkkeillä voi myös olla vakavia sivuoireita, mm. itsetuhoisuus (myös aloittajalle huomioksi), kuten myös agressiivisuus..
joten kannattaa miettiä noitakin asioita.. huolellisesti.
tarkkana pillereiden käytön kanssa.
Vedä kunnnon satsi (ei kuitenkaan yliannostusta) Tramaleja, tulee todella härö olo.
Pistä viesti sille kaipaamallesi.
Miksi viestisin hyvää päivää kirvesvartta, kun en pysty olemaan rehellinen hänelle enää?
täällä ei kaikki tajua ollenkaan millaista rämpimistä elämä voi olla.
Tajuan sua ja olen kai jotenkin samanlaisessa suossa.
Onnekkaita ehkä ne kaikkitietävät, jotka uskovat osaavansa neuvoa muita miten elää.
Mäkin olin joskus yhtä tietävä ja jumankauta elämä oli niin yksinkertaista.
Sit ei enää ollutkaan.
Kiitos. Sellainen toisen tunnistaa ja ymmärtää, joka itsekin tuntee voimakkaasti. Olemme silti ylpeitä siitä että kykenemme todella rakastamaan... Kommenteista päätellen moni ei ole sitä kokenut. Ehkä ei voikaan kokea. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Onhan sekin surullista ja jonkinlaisen protestin paikka heillä, ilmeisesti.
Vaikka minullakin joskus kaipuu iski vasten kasvoja kuin avokämmen, olen silti iloinen, että tiedän kokeneeni rakkauden, voimakkaimmassa muodossaan.
Niin ja sitten tietää, että loppuelämä on vain olemassaoloa. Masentavaa. Koska on rakastanut jo täysin. Ei sellaista lahjaa tule saman ihmisen kohdalle monta kertaa. Onnelliset he, joille toisensa lahjana annetaan. Minä sain hänet, hän ei halua minua, maailman ihanin. Voinko häntä syyttää? En, enkä halua huolestuttaa. Siksi piilotan tunteeni ja valehtelen hyvällä omallatunnolla että kaikki on hyvin. Kaiken teen hänen vuokseen, hänen eteensä, että hällä olisi hyvä olla.
Älä kuvittele tietäväsi toisen puolesta. Voi olla et olet väärässä. Ajattele mitä voit menettää jos oletkin väärässä...
Ehkä hän luulee,ettet rakasta...
Huolestuminen olisi ihan aiheellista -itse ainakin haluaisin tietää.
Antakaa uus naama ja kroppa niin kysyn vielä.
Mikäs naamassasi ja kropassasi on vikana? Ehkä olet vain itse sitä mieltä.
Hän sanoi naurahtaen ettei hän pidä valaista kun sanoin tykkääväni hänestä aivan valtavasti ja kysyin mahdollisuutta meille kahdelle olla yhdessä. Valaista!!!
Tsemppiä! Yrittäisit vielä, yrittänyttä ei laiteta..
sä oot aina yhtä säälittävä.