Missä sinä synnyit?
Nykyään kotisynnytys on harvinaista ja siitä mediassa keskustellaan ihmeellisenä touhuna.
Syntyessäni -48 maalaispitäjässä se oli tavallisin ja normaalein tapa ja vielä nuorin sisaruksistani putkahti maailmaan kotona -60.
1900-luvun alkukymmenillä kätilön kutsuminen maaseudulla synnytystä varten kotiin oli harvinaista ja noloa, koska kätilö kutsuttiin vain silloin, kun oli odotettavissa vakavia ongelmia. Lääkäristä nyt puhumattakaan. Odotusaikana ei myöskään käyty lääkärintarkastuksessa, jos raskaus eteni normaalisti.
Oli lapsenpäästäjiä. Naisia, jotka osasivat hoitaa synnytyksessä auttamisen.
Oman esikoiseni synnyttelin yliopistollisessa keskussairaalassa -74. Se heevetinmoinen kipu oli minulle yllätys. En ollut ikinä voinut kuvitella, että niin hirveää tuskaa ihminen joutuu kestämään ilman vahvaa lievitystä. Synnytys meni erinomaisesti kyllä ja hyvät pisteet vauva sai.
5 silti lapsia halusin ja sain. 20 vuotta on nuorimman ja vanhimman ikäero. Normaaleita, hyvin menneitä synnytyksiä kaikki mutta jokainen oli mielettömän tuskainen ja pelkäsin koko odotusaikani sitä. Kivunlievitystä sain jotain mutten epiduraalia.
Nykyään kotisynnytys on harvinaista ja siitä mediassa keskustellaan ihmeellisenä touhuna.
Syntyessäni -48 maalaispitäjässä se oli tavallisin ja normaalein tapa ja vielä nuorin sisaruksistani putkahti maailmaan kotona -60.
1900-luvun alkukymmenillä kätilön kutsuminen maaseudulla synnytystä varten kotiin oli harvinaista ja noloa, koska kätilö kutsuttiin vain silloin, kun oli odotettavissa vakavia ongelmia. Lääkäristä nyt puhumattakaan. Odotusaikana ei myöskään käyty lääkärintarkastuksessa, jos raskaus eteni normaalisti.
Oli lapsenpäästäjiä. Naisia, jotka osasivat hoitaa synnytyksessä auttamisen.
Oman esikoiseni synnyttelin yliopistollisessa keskussairaalassa -74. Se heevetinmoinen kipu oli minulle yllätys. En ollut ikinä voinut kuvitella, että niin hirveää tuskaa ihminen joutuu kestämään ilman vahvaa lievitystä. Synnytys meni erinomaisesti kyllä ja hyvät pisteet vauva sai.
5 silti lapsia halusin ja sain. 20 vuotta on nuorimman ja vanhimman ikäero. Normaaleita, hyvin menneitä synnytyksiä kaikki mutta jokainen oli mielettömän tuskainen ja pelkäsin koko odotusaikani sitä. Kivunlievitystä sain jotain mutten epiduraalia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olen syntynyt kotona. Silloin oli kuulemma tavallista, että kätilö haettiin kotiin. Jos ongelmia oli tiedossa, äiti hakeutui sairaalaan kuten oma äitini ennen vanhemman veljeni syntymää Naistenklinikalle. Omani sain paikallisessa aluesairaalassa. Halusin olla mahdollisimman pitkään ja sainkin olla viikon verran. Gynekologi sanoi, että varttuneemmat ja pidemmälle opiskelleet äidit osaavat arvostaa edullista täysihoitoa. Missään tapauksessa en olisi halunnut olla kotona. Sairaalassa on apu lähellä, jos ongelmia tulee. Koska minulla ei ollut ketään auttamassa kotona, halusin olla vähän aikaa passattavana.
Sinä se kyllä osaat tuon omakehun. Ei sellaista asiaa ettei tule kehuttua. Huussissa käynnistäsi emme ole vielä kuulleet?
En kyllä pahimmalla tahdollanikaan nähnyt 1943:n viestissä yhtään mitään kehumista, normaalia ja järkevää kerrontaa.
Niin kuin aina.
Ei pää käsitä, siis minun.
Faija, eikä mutsi eivät kertoneet, vaikka punastuivatkin.
Epäilen syntyneeni hiekkarannalla jossain, faija osti sodan jälkeen moottori-veneen.
En usko heidän tunteneen pahempaa tuskaa, itse en muista mitään.
Tullessani ulos, oli pyllyssäni ollut kuulema pikkasen hiekkaa.
H.
Hiekkarannalla maaliskuussa, mikäli tosiaan olet syntynyt joulukuussa? Nukkuivatko vanhempasi hiekkalaatikossa vai olivatko etelänmatkalla?
Noh, eiköhän tuo ollut niitä sinun "humoristisia" vastauksiasi.
Syntymästä tulikin mieleeni, että rakas pikkusisareni täyttää tänään 53v. Koska en enää avaa musiikkialoituksia enkä sinne mitään linkitä, kuuntelen tässä ihan itsekseni Mikko Kuustosen laulun Aurora. Mikko on päivälleen sisareni ikäinen, onnea molemmille.
Sainpas sanottua :)
"Anceli"
Viisas olet, hölmöilyyn pitää aina vastata hölmöilyllä.
Vaikka olisi sit pariskuntakii...
Siskoni täyttäisi 64V, onneksi kuoli ajoissa, 3kk. vanhana.
Miten häntä enää, me nuoremmat veljekset voisimme kehua?:)
Tota... missä voisimme katsoa hiekkarantaa?
H.
Aina minä sinulle pärjään.
:)
Tyttäreni täyttäisi kesällä 30v, saman ikäisenä kuoli kuin siskosi. Vaikea on kehua ellei ole siskoaan nähnytkään, eikä voi muistellakaan.
Minä sentään muistan.
Katellaan kunhan kesä tulee, eiköhän sitä hiekkaa ja rantaa jostakin löydy.
"Anceli"
Noh, pariskunta voi tietty siunata liittonsa hiekallakin, mihin sitä vetistä hikeä tarvitaan?
Kunhan ovat molemmat aikasti kuivia tyyppejä kainaloisillaan. :)
H.
Toki hiekka hien voittaa, ja jos rannan lähellä on järvi, niin siellä voi käydä huuhtelemassa hiet pois, jos niin pääsee käymään, että hikeentyy. :)) Sillä kuivakin tyyppi saattaa joskus hikeentyä.
Tätä päivää elän minä. Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, pitää totuuden.
Olisitko niin kiltti/fiksu ja tekisit aloituksen, johon listaisit, mistä täällä palstalla saa kirjoittaa.
Olen syntynyt synnytyssairaalassa. Samoin olisin synnyttänyt sairaalassa, jos lapsia olisi siunaantunut. Toki, nurkan takana se siihen aikaan olikin.
Sairaalassa on kaikki valmiudet, jos jokin menee vinoon.
Monissa maissahan kotisynnytys tuntuu olevan "muotia". En ole nähnyt tilastoja, miten niissä on onnistuttu.
Eikö normaalisti nykyisin olla synnytyksen yhteydessä sairaalassa vain pari päivää, luulen?
Synnytyssairaalassa synnyin. Omat lapset myös synnytin synnytyssairaalassa.
Ei ollut 60-luvun alussa kivunlievityksiä, enkä niitä olisi tarvinnutkaan.
Kotona synnyttiin, peräkammarissa varmaan kaikki sisarukset. Muistan kun jokin aurinkoinen kesäsunnuntaiaamu oli ja ihmettelin: aurinko oli jo ylhäällä eikä kukaan ollut herättänyt meitä tuvassa nukkuvia vanhempia lapsia - peräkammarissa äiti synnytti nuorimmaistaan.
Totta kai oli kätilö. Siitä huolimatta yksi lapsista oli kuollut synnytyksessä, se on surullinen ja vaiettu tarina.
En ymmärrä tätä kotisynnytys-intoa, vaikka luonnollisempaahan se toki olisi. Enkä ymmärrä sitäkään että synnytyssairaaloita ei kohta ole kuin satojen kilometrien päässä toisistaan. Minun kakkonen oli hilkulla syntyä jo 20 kilometrin matkalla... siinä olisi puoliskolla ollut vitsit vähissä, ennen kännyköitä yms.
Mä olen saanut sellaisen käsityksen, että haikara on tuonut.
Tai sitten olin kaupan margariinirasiassa ja äiti tuli kauppaan, osti mut ja vei kotiinsa.
Jotenkin näin vanhempana olen ruvennut hiukan epäilemään näitä selityksiä.
Kotisynnytyksessä ei ainakaan vauva vaihtuisi, kuin oli tapahtunut.
Silti itse en äitinä moista riskiä lapselleni uskaltasi järjestää.
69 ei saanu vielä mitään kivun lievitystä, ei ainakaan tarjottu miulle, tosin joku kertoi myöhemmin saaneensa ilokaasua...kai mie olin liian hiljaa..sainkin kuulemma vauvan kanssa 10 pistettä..kai sen papukaija merkinkin..:)
Kyllähän se lapsen teko ei ilman kipuja onnistu, mieki vannoin että ensimmäinen ja viimeinen, vaan kolme yhteesä tein, tosin viimeistä päkistäissä siunailin ettei ole totta taasko mie olen täällä...niin se unehtuupi ja rakas oli, niinkuin kaksi edellistäkin.
Huvittavana ajattelen sitä senaikaista synnyttäneitten paapomista, - sänkyyn pestiin kuin tolokun sairasta kuunaan, ja seitsemän vuorokautta pitivät sisällä, nyt laitetaan kotiin jo seuraavana päivänä synnytyksestä :)
Suomessa olen minä syntynyt, tuossa kurjassa Karjalassa, sinisen järven rannalla siinä...saunan lämpimässä.
Äidilläni oli ensimäisen lapsen syntyessä kätilö kotona, mutta kuulemani mukaan isä naidanapsaisi tätä, joten enää ei tarvittu kätilöä meillä.
Minä olen syntynyt saunassa, kuten sen jälkeen kaksi veljeäni. Ei ollut kätilöä, eikä kivunlievitystä, edes alkoholia, koska äitini ei juonut...joi kai vettä, mutta ei alkoholia.
Oma ensimäiseni tuli keisarinleikkauksella Naistenklinikalla, koska minulla oli raskaus toksemia. Viruin sairaalassa jo kuukauden ennen sitä ja viikko sen jälkeen.
Toisen "tekaisin" Eiran sairaalassa, mutta mitään lievityksiä en saanut. Ainoa päätös ilmeisesti elämässäni on se, että silloin päätin. Ei yhtään enää ja se on pitänyt.
Kamalin muisto siitä jäikin, kun näin heti vastasyntyneen, joka oli todella ruma! Musta tukka ja niin epämuodostunut, joka vietiinkin heti pois. Ei yhtään lohdutuksen sanaa.
Koko yön mietin, kuinka voin hänet piilottaa naapureilta ja tuttavilta. Se oli painajaismaista.
Aamulla tuli niin ihanan kaunis lapsi viereeni ja kaunis hän on vielläkin, mutta ne kivut eivät unohtuneet.
Oikeastaan on kiva muistella näin menneitä aikoja.
Huomasin, että hunksz rohkeni pilkallisesti kopioida tekstisi, koska hänellä ei ollut omaa kertomusta. Nyt hän saa toisen tästä.
Suomessa käytäntö on ollut: viikko sairaalassa synnytyksen jälkeen olipa minkä ikäinen tai kuinka oppinut tahansa.
Minä vuonna näin ...olikaan? 2 -3 vrk ja kotiin mikäli kaikki on ok.
Olisiko isoissa sairaaloissa kierto nopeampaa?
Kyllä siitä on jo aikaa kun viikon pitivät. Nuorempi tytär syntyi kätilöiden lakkoillessa.
Sillon olin vaa kolme päivää.
Minä en ole oikein mistään kotosin, kun olen tien päällä taksissa syntynyt :)