40 vuotias? Elämän pääprioriteetit, haaveet? Onko enää kovinkaan suostuvainen elämänmuutoksiin?
Kokemuksia, tuntemuksia?
Kokemuksia, tuntemuksia?
Mitä on olla
₩ho
23326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tasainen elämänlaatu, vanhemmuus, hyvä seksi - osaa jo nauttia ja antautua itsekkäästi - hyvä terveys. Kukkaset ja ystävät ... Siinäpä ne tärkeimmät
naisen parasta aikaa piti vielä sanoa:)
40 oman arvonsa tunteva, itsetuntemus hyvä, myös ihmistuntemus,ei haksahda helposti, haaveilee, tekee tulevaisuuden suunnitelmia, tärkeintä elämässä tietynlainen vakaus, ei enää heilahduksia sinne tänne ihmissuhteissa ( jos henkisesti kypsä ihminen), panostaa rakkauteen, osaa arvostaa toista ihmistä, antaa hänelle oman tilansa, panostaa ihmissuhteisiin, mutta huomaa viimeistään silloin jos ei aiemmin, että itseästäänkin pitäisi pitää huolta ja välittää. Arvostaa omaa aikaa, osaa olla yksin, mutta kaipaa rinnalle kulkijaa, jos sellaista ei ole. Uskaltaa myös tehdä radikaaleja elämänmuutoksia, jos ne koskettavat vain häntä itseään, jos mukana myös muita ihmisiä, kinkkisempi juttu. Kaiken kaikkiaan riittävän kypsä olemaan omillaan, tai kumppanina.
Hienosti kirjoitettu.Noin itsekkin ajattelen.Kiitos vastasit melkein puolestani :)
helppo kirjoittaa tiivistettynä, kun kirjoittaa itsestä ;)
Ei tässä vielä periksi anneta. Elämän ainutkertaisuus on tullut selväksi, joten nyt se on koettava.. elämä on ihmisen parasta aikaa.
Lapset ensin maailmalle, mamman kanssa ollaan oltu jo 20 vuotta yhdessä ja jos jompi kumpi löytää paremman tai houkuttelevamman siipan niin menoksi vaan. JA saa tulla sit takaisin tarvittaessa. Näin meillä.
Tapasin erään naisen joka haukkui miehensä pysytyyn ja narsistiksi joka tuhoaa hänen elämäänsä, mutta silti vittu taisi se idiootti mennä takaisin. On se kummallista mikä ihmisestä tekee sellaisen. Puhui aivan sekavia.
Todennäköisesti palaa tai palannut narsistiksikin kutsumansa miehen luokse.
Varmaan sitä on tuossa haahkaiässä jo aika kuollut kala. Tai no mistä sitä tietää mihin seksuaaliseen kukoistukseen sitä herää, kun lapsetkin jo silloin melkein täysikäisiä. Voi vaikka keksiä kivan harrastuksen, matkustaa ja huolehtia itestään paremmin.
No oletpa outo ikäiseksesi.. Ja mitähän ihmettä täällä tuollaisia kyselet (Ikävä-palstalla)?
Vaan ei sillä.. En osaa vastata tuohon mitään koska en ole noin vanha.
Hyvät päivänjatkot..
paremminkin 50-.Haaveita kyllä on..toteutumattomia vielä, mutta aikaakin on vielä ne
toteuttaa.Haaveet ovat tulleet realistisemmiksi ja kaikki minkä voin tehdä niiden toteuttamiseksi tulen myös tekemään.
Ihmissuhteissa pyrin tällä iällä yhden naisen taktiikkaan...ilman kiirettä.Elämänmuutokset varmaan otetaan vastaan sellaisessa muodossa kuin sen voi luonnollisesti toteuttaa..mitä se nyt sitten sisällään pitääkään? seurustelua, asuinpaikan tai työpaikan vaihtoa? oppirahat on maksettu ja kaikki mitä tulevaisuus tuo tullessaan otetaan uuden oppimisena..vanhoja virheitä välttäen.
Tästä on hyvä jatkaa, ja uusi huominen on varmaan parempi kuin eilinen.Sanonta "ei saa jäädä tuleen makaamaan"..saa jäädä, jos se tuli on aito orastava ihmissuhde...josta voi syntyä loppuelämän pituinen...
Minä sain sellaisen käsityksen, että aloittaja on nuorempi hlö, jolla sydän sykkii jollekin nelikymppiselle naiselle tai miehelle. Aloittaja, onko näin, olisi kiva jos kommentoisit?
Olen piirun verran yli nelikymppinen enkä tunne itseäni vanhaksi. Tosin elämän rajallisuuden tiedostaminen saa tajuamaan kirkkaammin, mitä omalta elmältään haluaa. Elämä todellakin on ihmisen parasta aikaa, siitä täytyy osata nauttia kaikenikäisenä. Vanhempana senkin tosiasian vain tajuaa kirkkaammin.
Näin on. Oikein aavistit.
Tiedostan myös elämän rajallisuuden.
Minua kiinnostaa, kuinka paljon vanhempi tämä kiinnostuksen kohteesi on? Nainenko?
15v
Hmmm...Oma kiinnostukseni kohde on luultavasti alle 30 v ja itse 40 v. Tämä mies on kuitenkin alansa vuoksi nähnyt paljon.
40 elämäni... Muutokseen on edelleen valmiuksia. Ammatillisesti on jo saavuttanut jotakin, mutta pystyy vielä oppimaan uuttakin.
Perhe-elämä on tärkeällä sijalla, tärkeimmällä jopa. Erotiikka ja rakkaus leiskuvat välillä kuumemmilla kipinöillä, välillä hellemmin.
Kunnosta ja terveydestä on hyvä pitää huolta, samoin ulkonäöstä.
Ei ole vielä niin "vanha" etteikö joskus tyrisi, mutta tarpeeksi aikuinen ottamaan opiksi.
Aloittaja, onko mielessäsi nelikymppinen nainen vai mies? Saisit ehkä uudenlaisia näkökantoja, jos tuota asiaa hieman valottaisit...uskon naisten katselevan maailmaa neikymppisenä hieman eri vinkkelistä kuin samanikäiset miehet. Varsinkin, jos on ollut pitkässä parisuhteessa ja lapset kohta aikuisia. Nainen alkaa silloin avautua maailmalle uudelleen ihan eri tavalla...
mies
Koen olevani liian vanha vähän kaikkeen. Haaveet jäi haaveiksi. Ei tullut onnea osakseni, ei ystäviä, ei rakkautta. Kaikki yrittäminen oli turhaa, samassa nollapisteessä olen kuin nuorempanakin. Lopputulos: ihan sama vaikka en olis syntynytkään. Onneks ei ole enää montaa vuotta jäljellä. Tässä iässä tietää jo milloin peli on menetetty ja mulle kävi niin, mä hävisin tämän elämäksi kutsutun pelin. Jee, kyllä on mukavaa olla vanha, ei kelpaa mihinkään tai kellekään :D :D :D. Nollana synnyin ja nollaksi jäin ;D
Jos nyt mietit kuitenkin elämän varrella olleita tapahtumia, olet varmasti ollut jollekin apuna tai ajatuksia tuova henkilö... Ei täällä tarvitse mestari, kun on voinut vaikuttaa voimakkaasti jonkun elämään.
Eikä 40 v ole vielä ikä eikä mikään :) Meillä on vielä paljon aikaa. Ajattelitko joskus lapsena, miten ne jotka on jo 30, ovat ihan ikäloppuja?
Ei musta ole ollut apua kellekään, enkä ole merkinnyt kellekään mitään. Mulla ei elämän varrella oikeastaan ollut ystäviä, ehkä mussa oli liikaa pelkkiä vikoja ja siksi en muille ikinä kelvannut. Nyt melkein 50v. en enää edes pysty ystävystämään kenenkään kanssa, entisten ystävien tekemät arvet ovat sen verran syviä ja arkoja ett ne saattaisivat revetä uudelleen auki, jos joku taas loukkaa mua. Liikaa epäonnistumisia takana, ei halua enää edes yrittää uskoa tulevaisuuteen, pelkään etten jaksa taas uutta epäonnistumista. Kaikki koulunkäymiset oli silkkaa ajantuhlausta, kasa papereita jotka kelpaavat korkeintaan uuniin sytykkeiksi ja todistukset työelämästä joutavat vaikka kissankusiastiaan, ei ne muualle kelpaa. Mä olen liian vanha kelvatakseni töihin ja liian nuori päästäkseni eläkkeelle. Ihan oikeasti se ja sama vaikka olisin jäänyt syntymättä. Kun en kelvannut niin en kelvannut ja silloinhan on se ja sama elänkö vai en, ei silläkään ole mitään merkitystä kenellekään :D :D :D:D
Elämä 42 vuotiaana maistuu hyvältä. Karikoista, pahoistakin selvitty, kasvettu ja koettu kaikenlaista. Päiväkään en vaihtaisi pois. Ne ovat koulineet minusta tälläisen kuin olen. Välillä vieläkin pilkahtelee se pieni, ujo/pelokas/epävarma tyttönen, mutta kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen itseeni ja elämään. Elämähän on yhtä oppimista. Haaveita pieniä on. Elämä on lahja ja miten käytät sen, on pitkälti itsestä kiinni. Millä asenteilla tätä elämäänsä elää ja katselee. Ohjakset on itsellä.
ja täällä kun jotkut hihkuu että teinien sekoilupalsta.
no osa voi ollakkin.