Mun rakas pieni koiranpentuni, Rotweiller/Beauceron, vaipui viime viikolla ikiuneen, äitinsä sylissä.
Koiralla oli ikää vasta juuri 3 vuotta.
yleiskunto hyvä, ei mitään sairauksia aiemmin.
Meni yhtäkkiä parissa viikossa tosi kurjaan kuntoon, diagnoosina Lymfooma eli imusolmukesyöpä.
Ei auttanu muu, ku lopettaa se.
Koin sen velvollisuudekseni, mua se tuijotti, että auta äiti! Muuta keinoa auttaa ei ollut.
Kuinkahan yleistä Lymfooman puhkeaminen on tuossa iässä?
Tiedättekö tapauksia?
Mä en ollu aiemmin kuullu, tuli tod yllätyksenä, ja nopeella aikataululla.
Jos täs positiivisia asioita yrittää miettii, ni onneks ei tarvii syytellä itteensä, et ois pitäny viedä aikasemmin lääkäriin, tai muuta tehdä toisin.
Lymfooman puhkeamiseen ei tiedetä syytä, ei ole perinnöllistä. Eikä sitä voida parantaa millään keinolla.
Suren ja ikävöin elämäntoveriani varmasti pitkään.
Yhtäkään päivää en ole vielä nähnyt, ettei kyyneltä tulis.
Koiralla oli ikää vasta juuri 3 vuotta.
yleiskunto hyvä, ei mitään sairauksia aiemmin.
Meni yhtäkkiä parissa viikossa tosi kurjaan kuntoon, diagnoosina Lymfooma eli imusolmukesyöpä.
Ei auttanu muu, ku lopettaa se.
Koin sen velvollisuudekseni, mua se tuijotti, että auta äiti! Muuta keinoa auttaa ei ollut.
Kuinkahan yleistä Lymfooman puhkeaminen on tuossa iässä?
Tiedättekö tapauksia?
Mä en ollu aiemmin kuullu, tuli tod yllätyksenä, ja nopeella aikataululla.
Jos täs positiivisia asioita yrittää miettii, ni onneks ei tarvii syytellä itteensä, et ois pitäny viedä aikasemmin lääkäriin, tai muuta tehdä toisin.
Lymfooman puhkeamiseen ei tiedetä syytä, ei ole perinnöllistä. Eikä sitä voida parantaa millään keinolla.
Suren ja ikävöin elämäntoveriani varmasti pitkään.
Yhtäkään päivää en ole vielä nähnyt, ettei kyyneltä tulis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän muutamankin tapauksen, missä nimenomaan rottweilerille on puhjennut lymfooma suunnilleen yhtä nuorena. Tauti on edennyt aina nopeasti ja siihen valitettavaan loppuun asti... lieneekö rotikat ja sen sukuiset koirat jotenkin alttiita imusolmukesyövälle, en tiedä.
Se on kamala paikka nyt sinulle. Voimia.
Toivottavasti ei ois rotikka-sairaus, ku ne kuitenki niin hienoja koiria.
Mä kuitenki pidän sekarotuisista, tai siis toiki oli järjestetty sekotus, ku ne yleensä terveempiä.
Meillä oli 4-vuotias kääpiösnautseri, joka jouduttiin lopettamaan aivokasvaimen takia. Oireita hoidettiin aluksi tavallisena epilepsiana, koska noin nuorella koiralla ei yleensä vielä ole kasvaimia. Mitään ei ollut tehtävissä, vain oireita pystyttiin vähän aikaa helpottamaan. Gillya ei ole enää ollut kahteen vuoteen, mutta muistoista se ei ole kadonnut.