Pullat ja jauhot sekaisin

En ihan ymmärrä mitä aloituksella ajetaan takaa, mutta jos taas haetaan "susidiipadaapaa" niin edelleen oma mielipide on, että ihan sama, koska ei vaikuta omaan arkeen, eikä koiran asemaan/oppimiseen. Oli koira sitten susi tai joku laumaeläin tai jotain siltä väliltä...Toisarvoista

Jos taas puhutaan "pomottelevastajajohtajaksipyrkivästäkoirasta" niin pääsääntöisesti kyse on kouluttamattomasta/huonotapaisesta koirasta jonka päivittäiset tarpeet ei täyty (ylienerginen/turhautunut) tai sairaasta koirasta.
Koira ei koskaan synny ongelmakoiraksi, joka tosin kohta on oma rotunsa, vaan edelleen se ohjaaja/elinolosuhteet sen aikaan saa.

Ei kannata tehdä asiasta monimutkaisia asioilla, joilla ei ole merkitystä arkipäivään.

Semmoinen piirre tuossa keskustelussa on, että johtajuusoppien vastustajat itse aina vetävät nämä sudet mukaan, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ihminen on laumaeläin, ihminen toimii useimmissa ryhmätilanteissa selkeän johtajuuden kaavalla, ihmisten yhteiskunta perustuu johtamisjärjestelmiin, sääntöihin ja kontrolliin.
Myös perheet toimivat tältä pohjalta, jos asiaa lähemmin tarkastelee. Jos perheissä ei vanhemmat ota selkeää johtajuutta, puhutaan vastuutaan pakoilevista ongelmavanhemmista, ja lapsilla taatusti käytösongelmia. Mielestäni vaan koirat sopeutuu oikein hyvin tähän ihmisen luontaiseen auktoriteettiin.
Kun huolehditaan koiran lajityypillisistä tarpeista hyvin, eikä aleta kummastelemaan saako se sielullensa vahingon jos ojennetaan, niin hyvin menee.
Perusnäkemys se, että koira asuu ihmisen luona, eikä niin, että ihminen on koiransa palvelija.

Joku aika sitten kanavasurffaillessa satuin katsomaan pätkän jotain ohjelmaa, jossa puhuttiin susista. Siinä sanottiin, että susi on laumaeläin, jonka laumassa jokaisella jäsenellä on oma tärkeä roolinsa ja paikkansa. Susilaumaa verrattiin itseasiassa perheeseen, nekin kun ovat lähisukulaisia keskenään.

Miksi siis edelleen puheet laumasta, hierarkiasta, johtajuudesta yms. nähdään niin pahoina? Eihän kyse ole muusta kuin siitä, että on "vanhemmat" jotka määräävät loppupeleissä mitä tehdään, milloin ja miten. Sitten "lapsilla" on omat roolinsa ja tehtävänsä.

Näin kai on ollut joskus esiteollisella ajalla ihmistenkin perheissä (esim. vanhemmat sisaret hoitaneet nuorempia, joku lapsista hoitanut eläimiä/ollut paimenena, joku viljellyt maata, joku tehnyt kotitöitä jne... JA vanhemmat päättäneet kuitenkin asioista). Koira on aina tähän kuvioon sopinut kuin nakutettu, joten miksi ei voisi hyväksyä, että ehkä se sittenkin on laumaeläin, ja kaipaa jonkun määrittelemään rajat...?

Ristiriitaista tekstiä kyseinen neito päästelee... Toisaalta susilauma kuulostaa ihan ihmisperheeltä, ja kuitenkaan hän itse ei ole susi, eikä halua olla... Ja koira ei ole laumaeläin, mutta kuitenkin pitää laumaansa kuuluvana perheen muita koiria pikemmin kuin ihmisiä... Koittais nyt päättää, että mitä mieltä on.

Ja sillä paljon puhutulla maalaisjärjellä tästäkin oltaisiin selvitty perhe = lauma. Perheeseen eli laumaan voi myös kuulua eri lajisia otuksia, miksi ei voisi? Ei koirat niin tyhmiä ole, etteivät tajua että meidän miuku kuuluu meidän porukoihin ja naapurin mirri ei, meidän pikku -liisu ja -lasse kuuluu meidän porukoihin ja naapurin matti ja maija ei, meidän turre ja rekku kuuluu meidän porukoihin, mutta naapurin musti ja murre ei.

Kiinnostus loppui tuohon väitteeseen että johtajuusopit perustuu vanhoihin susitutkimuksiin. Esim. Pevin metodit on syntyneet ihan koiralaumoja ja yksilöitä tarkkailemalla, ei susia :D he jokka kouluttaa operantisti tietää toki usein paljon omasta tavastaan, mutta noloksi se menee kun kuvitellaan tietävän kaikki myös johtajuusopeista, ja sit heti ekassa lauseessa näyttää omaavansa ihan väärää tietoa...

Lestadiolaisuus ja korvakuuloke pakko ja myynti vaara Tölli Raamattu Nivala 2022