Kirjoitan ensimmäistä kirjaani. Tarina on valmis, kokonaisuus on kertaalleen jo paperilla. Mutta, koska kirja on ensimmäinen, olen kokeillut siinä erilaisia tekniikoita ja ääniiä. Tästä syystä kirja on osittain kökköä ja tyyliltään liiaksi vaihteleva.
Nyt yritän kirjoittaa kirjaa uudestaan, mutta tarina on liian tuttu tuottaakseen jännitystä ja toisen työn ohella kirjoittaminen vaatii kovasti motivaatiota. Homma ei siis edisty. Onko tämä normaali vaihe kirjoittamisessa, vai olenko haukannut liian ison kakun? Kuinka kauan olette kirjoittaneet esikoistanne? Itse kuvittelin selviäväni vuodessa, mutta kohta on puolitoista takana, eikä loppu häämötä :( mistä motivaatiota.
P.S. Kirjoittaminen on kovaa työtä ;)
Nyt yritän kirjoittaa kirjaa uudestaan, mutta tarina on liian tuttu tuottaakseen jännitystä ja toisen työn ohella kirjoittaminen vaatii kovasti motivaatiota. Homma ei siis edisty. Onko tämä normaali vaihe kirjoittamisessa, vai olenko haukannut liian ison kakun? Kuinka kauan olette kirjoittaneet esikoistanne? Itse kuvittelin selviäväni vuodessa, mutta kohta on puolitoista takana, eikä loppu häämötä :( mistä motivaatiota.
P.S. Kirjoittaminen on kovaa työtä ;)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kesken on vielä parin vuoden jälkeenkin. Eikä loppu edes häämötä. Ongelma mulla on vähän samanlainen. Aika ja jaksaminen ei riitä pitkien työpäivien jälkeen, vaikka haaveena olisi saada valmista.
on hyvä asettaa itselleen
deadline
niin kirjoittaminen sujuu.
Jea, vähän samantapaisesti itsellekin kävi. Minulla on itse asiassa kaksi romaanikäsikirjoitusta, joita kirjoitin molempia hyvin pitkään. Hinkkasin ja hioin jatkuvasti samoja pätkiä, kunnes aloin menettää mielenkiintoa tekstiin. Toki, tässä joku voisi väittää, että teksti itse on tylsää, jos se alkaa itseä kyllästyttää, mutten usko siihen. Liika työstäminen putkeen tekee sinut itsesi sokeaksi tekstillesi ja lopulta siihen alkaa mennä into.
Omasta mielestäni hirveän tiukkaa deadlinea ei kannata ottaa. Jotkut kirjoittavat vuodessa parissa, toiset tekevät yli seitsemää vuotta. Tässä on tietenkin se, miten motivoitunut kirjoittaja on, ja miten siihen on aikaa. Pieni paussi on vaan hyvä juttu, näet tekstin uudesta näkökulmasta ja löydät entistä helpommin tekemäsi virheet. Muutama kuukausikin on hyvää taukoa. Jonkin sortin deadline auttaa, näin saat itseäsi pakotettua eteenpäin tekemään työtä, mutta muista kuitenkin, ettet vaadi itseltä liikoja (minkä virheen itse tein), ja sitten kadu ja ruoski itseäsi, kun et onnistu.
Minulla kiinnitti huomiota tuo, että hinkkasit ja hioit samoja pätkiä. Siihen kyllä kyllästyykin, vaikka teksti olisikin ok. Kirjoititko kuitenkin lähes joka istunnolla uutta tekstiä vanhan hinkkaamisen lisäksi? Muuten on vaarana tosiaan juuttua pyörittämään samaa, eikä homma etene ja siihen kyllästyy etenemättömyydenbkin takia, eikä pelkästään liika tuttujen teksipätkien.
Kannattaa kirjoittaa käsikirjoitus useaan otteeseen läpi, ja tarjota täysin valmista kustantajalle. Ainakin kolme käsikirjoitusversiota. Viimeisestä kannattaa hioa ihan sana sanalta läpilukien huonot, heikot, kliseiset, persoonattomat ilmaukset pois.
Näin olen omien kässärieni kohdalla tehnyt, samoin kollegat kertovat tehneensä. Olemme kaikki julkaisseet jo monen vuoden ajan kirjojamme. Hätäpäissään ei pidä mennä mitään lähettämään kustannustaloihin.
Itse olen hinkannut vuoden tekstiäni. Olen lukenut oman tekstini jo kymmeniä kertoja, enkä ole vielä kyllästynyt. Tarkoittaa siis sitä, että kun luen tekstin, olen yhä innostunut siitä ja jos on surullinen kohta, itken ja jos jännittävä kohta käännän nopeammin sivua. Ehkä se on hyvä merkki?
Erilaisilla projekteilla on erilainen pituus.
Itselläni on nuortenromaanin tekemiseen mennyt 1/2 vuotta, mutta olen kirjoittanut sitä melkein päivittäin.
Työn alla on myös aikuisten romaani, sen tekeminen on vasta taustatyövaiheessa ja siihen on kadonnut aikaa melkein vuosi.
Deadline auttaa, kun haluaa nähdä kässärinsä eri versiot mielessään valmiina. Mutta toisinaan tekeminen on niin hankalaa, että se jumittuu ajatusten soille ja hiekkaesteisiin.
En ole kiirusihminen, joten en hermostu, vaikka tekstiprojekti venyisikin.
Siinä nelisen vuotta ja rapiat. Parisataa-liuskainen jännitysromaani. Pitkäjänteisyys kannatti. Ilmestyy syksyllä kaupallisen kustantajan painamana. Lajissaan kolmas tekele.
Kuudetta vuotta tässä työstetään...
6 vuorokautta meni pienoisromaaniin, 76 sivua. Kirjoitin melkein tauotta, tarina oli päässä valmiina.
Paljon riippuu siitä, miten valmis tarina on päässä. Muuten joutuu kirjoittamaan aina vaan uudelleen, kun vaikka henkilöt muuttuvat. Ja näkökulma myös.
Jos sinulla on jokin hyvin luotettava ystävä, niin anna hänen lukea kirjoituksesi. Hän varmaan sanoo oman lukijan mielipiteensä Ky- kirjoituksesta. Muutaman kuukauden tai viikon paussi antaa myös itselle uutta näkemystä tekstiin.
On myös yksi tapa. Kirjoitappa kyseinen asia aivan uudesta näkökulmasta. Onko tarinasi kertoja ulkopuolinen henkilö vai sinä itse? Katsotko asioita ulkopuolisen slmin vai omin?
Minä puhkuin innosta niin paljon, että kirjan (josta tulee kirjamuodossa noin 400-sivuinen) kirjoittamiseen meni aikaa vain 5kk, josta 3kk olin normaalissa päivätyössäkin. Tämän lisäksi kotona häärää neljä lastakin :) Olin siis TODELLA intona kirjoittamisesta. Hyökkäsin koneelle joka välissä kun vain ehdin.
Minulla oli kaksi koelukijaa, joista toiselta sain korjausehdotuksia melkein "reaaliajassa". Aivan korvaamaton apu. Kirja on nyt kustantajakierroksella. Muistaakseni kahdeksalle lähetin. Kesäkuun loppuun mennessä odotan saavani kaikki vastaukset.