Tiedän tämä on typerää kirjoittaa tämä internettiin. On typerää edes ajatella näin, koska tiedän että ajatukseni ja unelmani ovat väärin. Kuitenkaan en voi unohtaa kasvojasi, enkä voi unohtaa sitä lämmintä kihelmöintiä, jonka pelkkä läheisyytesi minuun loi. Lähelläsi en osaa muuta kuin nauraa, koska tunnen aidosti olevani onnellinen edes hetken, kun olen kanssasi.
Tiedän etten saisi tuntea näin enkä edes saisi haavella sinusta, koska sinulla on jo vaimo ja lapsia, joita rakastat oikeasti ja aidosti, enkä ikinä voisi edes yrittää tulla teidän väliinne. Olen yrittänyt poistaa sinut mielestäni, koska tunnen syyllisyyttä ja häpeää, että olen niin ihastunut sinuun.
Tämä on suorastaan lapsellista, mutta en tiedä pystynkö enää työskentelemään kanssasi, mutta ilman työpaikkaani olen ongelmissa, mutta toisaalta en voi päästä tästä riuduttavasta tunteesta eroon, ellen ole erossa sinusta. Mietin kuumeisesti mitä aion tehdä.
Et varmaan edes aavista, että pidän sinusta, koska välillämme on niin iso ikäerokin, mutta en anna sinun koskaan tietääkkään, vaikka sinulla olisi pieni aavistus, älä huoli en tule sitä aavistusta vahvistamaan enkä aio saattaa sinua kiusalliseen tilanteeseen.
Olen myös hyvin tietoinen, että tämä tunne on yksipuolinen, äläkä vain edes kuvittele, että olisit itse antanut minun ymmärtää väärin (että sinä pitäisit minusta). Toivon kuitenkin, että jos aavistat asiasta mitään, ottaisit se vain imarteluna, mutta älä kiusallisena/ lapsellisena nuoren naisen fantasiana, vaikka juuri sitä se oikeasti onkin.
Tiedän etten saisi tuntea näin enkä edes saisi haavella sinusta, koska sinulla on jo vaimo ja lapsia, joita rakastat oikeasti ja aidosti, enkä ikinä voisi edes yrittää tulla teidän väliinne. Olen yrittänyt poistaa sinut mielestäni, koska tunnen syyllisyyttä ja häpeää, että olen niin ihastunut sinuun.
Tämä on suorastaan lapsellista, mutta en tiedä pystynkö enää työskentelemään kanssasi, mutta ilman työpaikkaani olen ongelmissa, mutta toisaalta en voi päästä tästä riuduttavasta tunteesta eroon, ellen ole erossa sinusta. Mietin kuumeisesti mitä aion tehdä.
Et varmaan edes aavista, että pidän sinusta, koska välillämme on niin iso ikäerokin, mutta en anna sinun koskaan tietääkkään, vaikka sinulla olisi pieni aavistus, älä huoli en tule sitä aavistusta vahvistamaan enkä aio saattaa sinua kiusalliseen tilanteeseen.
Olen myös hyvin tietoinen, että tämä tunne on yksipuolinen, äläkä vain edes kuvittele, että olisit itse antanut minun ymmärtää väärin (että sinä pitäisit minusta). Toivon kuitenkin, että jos aavistat asiasta mitään, ottaisit se vain imarteluna, mutta älä kiusallisena/ lapsellisena nuoren naisen fantasiana, vaikka juuri sitä se oikeasti onkin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tämä voisi olla Sinun kirjoittamasi. Todennäköisempää, kuten aina "suuressa internetissä" kuitenkin on, että ei, ja tästä viestistä ei oikein pysty päättelemään mitään. Yritän silti päätellä, että saisin jonkin vihjeen siitä pitäisikö minun avata suuni ja kertoa mitä tunnen, vai ei. Minulla on niin paljon kerrottavaa siitä, mikä sen siloitellun kuoren alla kytee ja millaisessa tunnemyrskyssä olen nyt ja olen ollut.
Minä näen sinussa paljon sellaista, mitä kaipaan juuri nyt, ja joita arvostan ihmisessä. Ne asiat ovat sellaisia, joita et voi tietää, ja jotka eivät ole syntyneet jonkin tekemäsi asian seuraksena. Mehän olemme kuitenkin tunteneet pidempään, vaikka omalla kohdallani tämä pääsi leimahtamaan vasta tänä vuonna. Uskon että sinulla tämä ihastus kyti pidempään. Minä pystyin sen pitämään joten kuten kontrollissa aiemmin - mutta oli se siellä silloinkin.
Tuo kuvauksesi siitä läheisyydestä ja sen aiheuttamista onnen tunteista on molemminpuolista - vahvasti. Se on itse asiassa ollut tärkeä asia josta olen ammentanut energiaa. Nyt kun olet surumielisempi, sulkeutuneempi ja varautuneempi, minusta tuntuu että energiakin katoaa, jaksan vähemmän.
Järjellähän näissä tunneasioissa on huono pelata.
Kirjoituksesi voisi olla hänen.
Ihailen, kunnioitan ja himoitsen häntä. Mieleni tekisi vain kertoa kuinka hieno ihminen hän on. Saan energiaa siitä kun puhun hänen kanssaan, näen hänet tai edes ajattelen häntä. Enkä voi olla silloin hetkeäkään hymyilemättä.
Kuitenkin tulin siihen lopputulokseen etten voi jättää työpaikkaani, koska minulla ei ole siihen varaa, enkä voi vaan paeta tunteitani.
Kaikkihan on hyvin niin kauan kun en tee mitään, eikö?
Jos tulisin luoksesi ja tunnustaisin suoraan olevani suunnattoman ihastunut sinuun, pahentaisiko se tilannettasi? En minäkään haluaisi pilata tätä mitä on - ja jos kuvittelet että tunteet ovat vain yksipuolisia niin olet pahasti väärässä :)
Olosuhteet ovat mitkä ovat, eikä minulla ole tietoa siitä miten tulevaisuus menisi tai muuttuisiko mikään..eli no commitments mutta päästäisiin tästä epävarmuudesta.
Tunteet ja henkinen yhteys ovat kuitenkin aitoja.
Varmaa on, että itse en uskalla antaa itseäni ilmi, koska en halua sotkea tilannetta. Jos kuitenkin tunnet samaa kuin minä, kerro se minulle, niin pääsen vihdoin tästä epävarmuuden tunteesta. Olen samaa mieltä, ettei tulevaisuutta kannata miettiä tässä asiassa. Tiedän, että toistan itseäni, mutta haluan vain tästä epävarmuuden tunteesta eroon.
nähdäänkö illalla jossain? olen vapaalla .
vaikka samassa paikassa kuin kuukausi sitten =)
Pahoittelen, en ole tavannut häntä muualla kuin työn merkeissä.
jep, yhdessä aiemmassa viestissäni oli piilotettu vihje, jota et hoksannut -> et ole hän :) toivoin kuitenkin että oikea henkilö olisi sen löytänyt.
Kaikkea hyvää sinulle :)
"Tiedän etten saisi tuntea näin enkä edes saisi haavella sinusta, koska sinulla on jo vaimo ja lapsia, joita rakastat oikeasti ja aidosti, enkä ikinä voisi edes yrittää tulla teidän väliinne."
Etsi itsellesi ihastuksen kohde vapailta markkinoilta. Vapaita hyviä miehiä on vaikka kuinka paljon.
En itse ikinä voisi antaa itseni ihastua varattuun mieheen. En ikinä. Ennen kaikkea ajattelen miehen lapsia, mutta myös vaimoa.
Aloittaja ei taida kunnioittaa miehen lapsia lainkaan?
En voi tunteilleni mitään. Haluaisin kuitenkin kysäistä miten en kunnioita kyseistä perhettä? Ihmettelen vain miten lisäsit tuon sitaatin ilman, että vaikutat sitä edes lukeneen. Minulla on periaatteeni enkä voisi koskaan rikkoa niitä. Olen kuitenkin hölmö nuori nainen jolla on unelma (ja unelmaksi se vain jääkin).
Parahin riuduntästätunteesta!
Tuhlaat aikaasi varattuun, perheelliseen mieheen, joka ei koe tätä rakastumisen tunnetta sinua kohtaan. Hyvä, ettet kuitenkaan aio toimia ja kertoa tunteistasi. Loppujen lopuksi satuttaisit vain itseäsi.
http://yle.fi/uutiset/rakastuminen_on_aivoille_kuin_huumetta/5055465
Kehottaisin sinua tutustumaan kyseiseen artikkeliin. Sen mukaan sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Lähde huvipuistoon! ''- Amerikkalaistutkimuksessa laitettiin toisilleen tuntemattomia ihmisiä vuoristorata-ajelulle. Tutkimus osoitti, että jos vieressä istunut ihminen koettiin viehättäväksi ja sitten koettiin yhdessä tämmöinen sydämen sykettä nostattava kokemus, niin se loi valmiuden rakastumiselle, Partonen selittää.''
Lystikäs vaihtoehto! Ystävät mukaan pitämään hauskaa, ajatukset pysyvät poissa työkaverista ja parhaassa tapauksessa löydät uuden sydämesi valitun vuoristoradan huumasta. Mikäli ei Sitä Oikeaa löydy, niin ainakin päivä on ollut hauska. Ja yksi päivä vähemmän työkaverin perään haaveilemisesta.
2. Odota! ''Rakastuminen kestää puolitoista vuotta
Rakastuminen on siis hormonimyrsky ja stressitila, mutta se ei kestä ikuisesti.
- Puolentoista vuoden kuluttua, on suhde sitten päättynyt tai jatkunut, veressä nähtävät hormonimuutokset ovat palanneet ennalleen eli siihen tilanteeseen, jossa oltiin ennen rakastumista, Timo Partonen muistuttaa.''
Kauanko rakastumisen hormonihurrikaani on riehunut kehossasi? Ei hätää. Puolitoista vuotta itsehillintää ja fantasiamaailmassa elämistä, sitten palaat taas maanpinnalle.
Kuten itsekin tiedät tunteiden olevan yksipuolisia, tulisi aikuisen ymmärtää jatkaa elämässä eteenpäin. Meressä on yllikyllin vapaitakin kaloja. Verkot heilumaan.
Ystävällisin terveisin,
Rakkauden Lähettiläs
No voe helevetti, tämähän tarkoittaa sitä, että minä, perheellinen mies, olen rakastunut työtoveriini, upeaan naiseen jonka seurassa viihdyn loputtomasti. Ihmettelinkin, että miksi tämä ihastus ei ole laantunut vaikka sitä on kestänyt kohta kaksi vuotta, eikä asialle varsinaisesti "ole tehty mitään". Ei ruokittu mutta ei välteltykään.
Missä sä ihastuit - ei töissä ainakaan koskaan ole kovin romanttista ?
no pikkujouluista se lähti, ei mistään tuhmasta kuitenkaan. Ihmiseen, luonteisiin ja elämänarvoihin ihastuin. Ja sitten kun töissä kuitenkin tulee kanssakäymistä niin välillä lipsahtaa tuntikin jutellessa niitä näitä...ja hyvältä tuntuu.
"6 15" ja "että näin" : sama kirjoittaja ? Olen kokenut mukavaa huumaa ilman oikeastaan kontaktia, kivalla tavalla kuitenkin. Siksi kyselen - paikkakunta, ala missä toimitaan. Uskallatteko ?
toki uskallan! sama kirjoittaja, ei pääkaupunkiseudulta
Niin ja kun nyt on kevät, voikin lähteä pilkille.
pienestä reijästä tulee vain yksi kala kerraallaan.
Oletkohan se kaunein nainen (mielestäni),jonka olen koskaan tavannut. Katseeni kääntyy aina sinuun, vaikka yritän katsoa muualle. Toivoisin että puhuisimme tästä molemminpuolisesta ihastuksesta ,vaikka minäkään en ole pystynyt aloitetta tekemään.
"että näin" voitko kertoa minkä ikäisestä naisesta on kyse?
Alle kolmekymmentä,ja jatkaa työtä hieman eri tehtävissä jatkossa.