Minut on raiskattu lähes 4 vuotta sitten ollessani 16. En pysty puhumaan asiasta kenellekään nykyään mitään. Olen vasta eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta ja kyseinen kumppani oli parisuhteen loppua kohden yhä väkivaltaisempi. Hän myös syyllisti koko suhteemme aikana minua raiskauksesta, vaikka se tapahtui jo ennen hänen tapaamistaan. Halusin kuitenkin kertoa hänelle siitä silloin, ja sitä minä nykyään kadun. Sain siitä jonkinlaiset traumat myös, enkä uskalla enää puhua asiasta ollenkaan. Eihänn se toisaalta muille kuulukkaan. Raiskaus on pyörinyt päässäni nyt todella paljon, koska minulle tapahtui uudestaan ikävä asia, varmasti osittain omaa syytänikin, mutta kuitenkin, joka palautti välittömästi raiskauksen mieleeni erittäin voimakkaasti. Ja samaan syssyyn tapahtui niin paljon muutakin kaikkea mikä muistutti vahvasti raiskaajasta, raiskaaja jopa itsekin on lähettänyt terveisiä minulle kaverini kautta. Olin tuoreemman tapauksen jälkeen muutaman päivän aivan sekaisin, toistelin vaan jatkuvasti sanaa ei ei ei ei ja puistelin päätä... En osannut suhtautua asiaan. siitä on jo pari kuukautta. Olen tavannut pian sen jälkeen aivan ihanan miehen. Olen todella rakastunut ja hän kohtelee hyvin ja varovasti eikä painosta pahemmin. Mutta seksi on tulossa ajankohtaiseksi ja olemme pari kertaa olleet hyvin lähellä, mutta sitten tulee stoppi. Haluan pystyä seksuaaliseen kanssakäymiseen taas. Jotkut asiat, muistot, ahdistavat niin paljon. Aloin itkemään ja minun oli keskeytettävä, en pystynyt kertomaan tapahtuneesta kuitenkaan. Nyt ihmisten ilmoillakin olen melkein saanut jonkin sortin paniikkikohtauksia ja mennyt todella oudoksi ja melkein alkanut itkemään, jos olen kuullut jotain mikä muistuttaa vahvasti tapahtuneista. Mietin uskaltaisinko kertoa miehelle että mitä on tapahtunut ja mikä minua vaivaa, eihän se tosin ulospäin näy tietääkseni koska yritän pitää salassa sen jos minä vaivaannun. mutta jotenkin en vaan pysty kertomaan, en puhumaan asiasta. monestakin syystä. en usko että kannattaakaan. itken joka ilta ja mietin jättääkkö miesystävä, koska pelkäään kertoa ja tuntuu ilkeältä jos hän luulee että on satuttanut minua jos alan itkemään kesken kaiken. haluaisin että pystyisin olemaan normaalisti, mutta en vaan jostain syystä nyt pysty. haluaisin että voisin kertoa jotta hän ehkä suhtautuisi ymmärtäväisemmin, eikä ihmettelisi miksi ahdistun joistakin asioista. mutta en saa kerrottua asiaa koska minua pelottaa aivan hirveästi hänen reaktionsa ja se että pilaako totuus koko parisuhteen. muutenkin on asiasta todella vaikea puhua koska en ole puhunut asiasta kenellekään yli vuoteen ja yritän kokoajan sulkea asiata pois, kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan, tai ainakaan että kukaan muu tietäisi tai muistaisi mitään... mitä mieltä olette. mitä tehdä, ja miten.
Luurangot kaapissa
nuorinainende
1142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksinkertainen neuvo.
http://www.tukinainen.fi/
Soita sinne ja juttele asia läpi.Saat ohjausta oman alueesi tukitoimiin.
Se että haluatko edetä asiassa oikeusteitse on sinun päätettävissäsi.
Siihen en voi sinulle antaa neuvoa.
Juttele asiasta poikaystäväsi kanssa.
Jos minulle lähetettäisiin terveisiä raiskaajalta,niin voi olla että itseni vuoksi pyyhkisin hymyn hänen kasvoiltaan jollain tavalla.
Joko töksäyttämällä asian suoraan kaveripiirille tms.Suoraansanoen luultavasti vetäisisin kaveria turpiin.Tuskin tulisin haastettavaksi aikaisempien tapahtumien takia.Mutta minä en ole sinä ja en voi laillisesti ohjastaa sinua vastaavalla neuvolla.Mutta itseäni ko tyyppinen toiminta on auttanut.
Toimin vastaavasti tilanteessa jossa yövyin yhden niljakkeen luona.Mitään ei tapahtunut,mutta kaveri jakoi minusta ympäri kaupunkia "omaa kokemaansa" seksuaalitietoutta ja syytti minua mm sukupuolitaudin tartuttamisesta.Emme nimittäin nukkuneet edes samassa sängyssä.
Nyrkillä nenään ja jutut loppuivat siihen.
Sinun pitää antaa itsellesi nyt anteeksi ja kohdistaa vihantunteesi itsestäsi ulkopuolelle.Liian kilteillä ihmisillä on vastaava ongelma.Autokiusaavat itseään asioilla joita ei voi muuttaa.Minulla on vastaava tilanne kuin itselläsi.
Taistelen asian kanssa joka päivä.
Liika kiltteys ei ole hyvästä.Se on autotuhoista.
Terapiana voit juoda lasillisen tai pari viiniä rentoutuaksesi ja jutella ääneen itsesi kanssa "Minä vihaan sitä tunnetta jonka tämä ihminen on minulle aiheuttanut".Sinulla on oikeus olla vihainen ja vihata.Puhu itsellesi ongelmistasi.Kerro itsellesi ääneen seksuaaliongelmistasi.On hyvä kuulla ne ääneenlausuttuna.Tee lista kaikista ongelmistasi ääneen ja etsi niihin ratkaisu.Päästä vihasi ulos,niin alat toipua.Vaikka se viha naamioituu pelkoon,niin se on silti vihaa,se on suunnattu vain itseäsi kohtaan vaikka et välttämättä vihana tunnuistaisikaan sitä.
Kun olet jutellut asian itsellesi ääneen se on helpompi keskustella asiasta ulkopuolisen kanssa.Vaikkapa perheenjäsenesi,terapeutin,poikaystäväsi.
Kun pystyt puhumaan ääneen,eli tunnustamaan asian niin olet toipumisen tiellä.
Iso halaus sinulle tyttösein!
Muista että yksi yksittäinen tapahtuma on vain yksi hetki.sinulla on kuitenkin koko
elämäsi elettävänäsi.
Sinun on nyt taisteltava tuo taistelu läpi ja sinun on tehtävävä se ihan itse.