näin vanhaks olen elänyt ja nyt vasta kuulin että

Niinpä, tervetuloa nykyaikaan ja käytäntöön. Noin tehdään ja tehty on jo kauan.
Kunnioitetaan vainajan viimeistä siunausta, peijaiset ovat sukulaisten omia - jos niitä yleensä pidetään.

onko teillä kokemuskisa?

Onpa nimistä pulaa kun pitää melkein samaa nikkiä käyttää

kuin jo eräällä toisella vakikirjoittajalla on.

Joko joku omistaa liiiiiiisa nimenkin.
Jos se nyt on ollut jollain kone ei hyväksy kahta samaa..!

Olen samaa mieltä, samalla palstalla ei MELKEIN samaa nikkiä pitäisi käyttää, se osoittaa jotain k.o. viestijästä.
Aivan oikein on kirjoittanut tuo viestijä:

"Nimiä riittäisi !!!

Onpa nimistä pulaa kun pitää melkein samaa nikkiä käyttää
kuin jo eräällä toisella vakikirjoittajalla on."

Tyylistä voi päätellä että lioisa sal siinä taas, miksi käytät tuota että pitää toistaa jo kirjoitettu?

Aika avutonta, vai?

siksi jätän tähän.

Onneksi minulla ei ole itselläni enään noita huolia kun omaiseni minut vaan muistaisivat -- mieleassään ja muistissaan ,mukavana mummuna.
Jälkipuheita ei kaivata -- kukkasetkin haluan elävänä :=)

Monet vuodet käytäntö ollut, hautajaiset omaisten kanssa.

Eikö sanomalehteä tule,Liisa aloituksen tekijä.Kuolin ilmoitus lehdessä siunaus toimitettu kiitos osan-otosta..Siinähän selvät sävelet tiedoksi.

Minä tykkään se on aivan oikein,samoin häätkin kutistuu pieniin ryhmiin.

Kuuluu asiaan turhaa hössötystä ne ovat olleetkin.

olen hiljainen uskovainen, aina luottanu jumallan
kirkos häyn hyvin harvoin on johtunu pitkistä matkoista ja lopulta vuosienvarrella tottumuksesta, joten olen kuunnellu radiosta jumalnpalveluksia käytännössä koko ikäni,
kymmeniä vuosia sitten kuoli äitini, joten menin kirkoon hänen siunaustilaisuuteen,
kauhistukseni pappi puhi pöntössä hyvin viisaita, en tiedä kelle kohdisti puheensa , mutta minä loukkaanuin tosi pahasti,
jotenki näin , " te jotka tulette kirkoon vain silloin tällöin, luulette saavanne kuniaa ja luulette olevanne hyviä ihmisiä "
en sanatarkkaan muista hänen sanojaan, mutta sisältö oli jotain tuommosta,
tunsin suurta häpeää, olin aivan nolona ja kauhissani, olin menny äitini muistotilaisuuteen siunaustilaisuuteen, hautajaiset oli noin viikon kuluttua siunaustilaisuudesta,
jäi aivan käsittämätö häpeä päälle,
tunnen itseni aina ulkokutaiseksi, kun menen kirkkoon,
vaikka suuresti haluan kuulla ihanaa jumalan sanaa,
saan aina sisäistä rauhaa,
mutta häpeälle en voi mitään,
kysyn aina itseltäni sisäisesti, olenko hakemassa kunniaa,
ehtoolliselle menisin, mutta en kertakaikkiaan kehtaa, kun koen sen olevan niin pyhä, ettei sinne voi teeskentelijät mennä,
kuinka ihmeessä pääsisin tästä kompleksista eroon sitä olen miettiny koko ikäni.

Onhan outoa käytäntöä, että siunaustilaisuus olisi viikkoa ennen hautajaisia? En sellaisesta ole kuullut missään, eikä niissä monissa hautajaisissa, joissa tähän ikään olen jo ollut mukana.
Kyllä vainaja normaalisti siunataan ensin, jonka jälkeen heti seuraa joko arkun hautaanlasku, tai arkku viedään krematorioon.

Oletkohan nyt käsittänyt jotenkin väärin tuon kaiken?

Ei sinun tarvitse tuntea mitään häpeää, mutta pappi kyllä voisi!

Papin ei kuulu ruveta arvostelemaan, varsinkin oman äidin siunaustilaisuudessa,
kuinka usein kirkossa käy. Nyt on kait papitkin jo sivistyneet sen verran,

ettei tällaista tapahdu. Mene kirkkoon, ja ehtoolliselle, kyllä se antaa rauhaa

ja iloa elämään. Jos rupeaa ajattelemaan, että kuka on kelvollinen ehtoolliselle,

niin tuskin sellaista onkaan.

ja rauhaa, mielikuvituksen valta on uskonnossa suurin.

Aina tarjoat tuota samaa ilkeyttäsi. Hetalla on mies ja lapsetkin vielä, ja ystäväpiiri, jopa täälläkin.
Taidat olla itse niin yksin, enkä yhtään ihmettele tuolla luonteella!

Tämä tuli juuri esille omassa elämässä, kun naapuri itkeskeli / muisteli pois nukkunutta lähisukulaistani ja kyseli, voiko kauttani toimittaa adressin. Jos tahtoo olla mukana, niin kirkko ja siunauskappeli ovat julkisia paikkoja, ovet ovat avoinna kaikille, kenelle tahansa. Kukaan ei voi estää tulemasta saattamaan ja tuomaan tervehdystään viimeiselle matkalle. Tulla voi myös ilman kukkalaitetta.

Mutta nykypäivänä juhlien järjestäminen, olivat ne minkä nimiset juhlat tahansa, ovat sen verran tyyristä touhua, että muistotilaisuudet ovat tarkoitettu vain hautajaiskutsun saaneille, yleensä lähimmille omaisille.

Mutta meidän kylältä ei kukaan koskaan mennyt vain kirkkoon, jonnekin takapenkkiin ja sieltä sit kotiinsa.

Minun mieheni kuolinilmoituksen ilmoitimme lehdessä,siihen loppuun laitettiin ilmoitus
Siunattu hiljaisuudessa
Lämmin kiitos osanotosta.

Olin juuri päässyt sairaalasta ja huonossa kunnossa edelleen, siksikään ei järjestetty muistotilaisuutta.
Saattajia kuitenkin tuli tuttuja sekä tuntemattomia.

Kun pääsin kotiin soitti mieheni veli suurta kiukkua äänessään , miksi en järjestänyt muistotilaisuutta , ja tulihan sieltä muutakin kiukkuista ärjyntää.
Kuuntelin hetken ja sanomatta sanaakaan, suljin puhelimen

Olimme jo aiemmin mieheni kanssa puhuneet että ei kummankaan kuoleman jälkeen järjestetä mitään kahvikekkereitä, ja pidin sanani, samoin olisi tehnyt hänkin..

Se on surullista kun vieraat eivät tiedä mitä aviopuolisot keskuudessaan päättävät
ja sitten saavat vihat vierailta päätöksistä mitkä eivät koske lainkaan heitä.

Eihän kukaan siunaustilaisuudesta pois aja. Täällä maalla on yleistä,että kutsu on lehdessä. Aika paljon on henkilöitä, jotka tulevat vain siunaustilaisuuteen. Kokevat itsensä ulkopuolisiksi muistotilaisuudessa tai on jokin muu syy. Vanha heila voi tuntea olonsa kiusalliseksi.