Uusi raskaus vuosi abortin jälkeen

Moikka,

Minulla myös oli sama tilanne, että raskauduin vuosi abortin jälkeen. Abortti ei ollut oma valintani aikoinaan, ja keskeyttäessäni lääkärit tiesivät taustat, mutta neuvolatädithän ei muuta tiedä kuin että raskaus päätetty aborttiin vuosi ennen tämän raskauden alkua.
Kukaan ei ole asiasta sanonut mitään; ei neuvolatädit, ei lääkäri. Se tietty näkyy neuvolakortissa, mutta ei siitä tarvitse keskustella. Abortti kuitenkin osoittaa jonkinlaista vastuunkantoa myös ihmisestä; kun tiedät, ettet kykene huolehtimaan, ja vahinko on kuitenkin sattunut, teet sen ratkaisun minkä katsot parhaaksi koko perheelle ja mahdolliselle lapselle.
Eli rohkeasti vaan neuvolaan; ei kukaan sinua tuomitse :) Ja ne ketkä tuomitsevat eivät todellakaan tiedä minkälaista on valita keskeyttämisen ja pitämisen väliltä, kun esim. taloudellinen tilanne ei yksinkertaisesti salli uutta tulokasta.

mä en kertonut aborteista..vaan synnytyksestä ja tuulimunan pois kaapimisesta..
en usko olevan niin olellinen tieto..mut tää oli mun tapa ratkaista asia:)

Eipä niillä taida olla oikeutta tuomita ja ovat tottuneet moiseen, et vaikka päättäisit kertoakkin tuskin mitään hätää! Mut mulle osuu aina kaikkia ääripäitä kohdalle..niin en vaan viitsinyt kertoa:)
jos aborttivaiheessa sanotaan ettei vaikuta tuleviin raskauksiin..niin mitä kukaan sillä tiedolla tekee..miksi repiä auki elämän kipeimpiä hetkiä ja valintoja turhan takai??

Kiitos asiallisista vastauksista! :)
Tilasin jo alkuraskauden uä-ajan ja täytyy pian uskaltautua soittamaan neuvolaan. Ehkä se ei niin pelottavaa olekaan..

Sinä, joka koet olevasi niin paljon parempi ihminen muita, että uskaltaudut täällä haukkumaan toisia ihmisiä; luulen ettet tiedä elämän nurjasta puolesta paljoakaan. Minä "vähä-älyinen" paksuna oleva olen korkeasti koulutettu, enkä ole missään vaiheessa sanonut että pitäisin keskeyttämistä ehkäisymenetelmänä. Abortit ovat kamalin asia, mitä elämässäni on tapahtunut ja silti ne olivat siihen elämäntilanteeseen paras ratkaisu. Abortin tuskaa kannan mukanani loppuelämäni, eikä sitä helpota tuollaiset kommentit yhtään.

Aurinkoa päiviinne.

Tämä nyt ei varsinaisesti liity tähän, mutta että mua kyllästyttää, kun ihmiset vetää aina tuon "minä olen korkeasti koulutettu" - kortin esiin. Siis voi hyvänen aika mitä sitten?? Mitä sitten vaikka olet "korkeasti kulutettu"? Nähtävästi olet silti päätynyt tilanteeseen, jossa tarvitaan aborttia vaikka ihan peruskoulussa jo käydään läpi se mitä seksistä voi seurata. (Siis raskaus, jos et sitä nyt heti älynnyt.)

Minä olen ihan perusduunari. Niin sanotusti. Valmistuin hyvin arvosanoin, mutta älykkyysosamääräni on luultavasti ihan sitä samaa luokkaa mitä noin 90% ihmisistä. Samoin, kuin sinulla "korkeasti koulutettu".

Kannat mukanasi abortin tuskaa. Niin no tuskatontako sen pitäisi olla? Minulle on tehty yksi abortti. Niin suurta syyllisyyttä kannan, etten ikinä ikinä ikinä voisi tehdä sitä uudelleen. Ajattele, pelkkä duunari ja opin sentään kerrasta. En kuitenkaan toivo kenellekään tuskaa ja kärsimystä. Mutta kyllä omantunnon kolkutus on ihan tervettä. Kertoohan se siitä sisimmässä olevasta tiedosta, että on tehnyt väärin.

Miten niin se näkyy neuvolakortissa? Ei minulla ainakaan neuvolantäti tiennyt abortista mitään, eikä neuvolakortissa mitään mainintaa.

korjauksen asen verran,että en ole "kusettanut" tuulimunasta...
Vaan kertonut kaikki aiemmat kuin sen yhden abortin..
Kiitti kun tulet tuomitsemaan kun et tiedä miksi esim. olen abortin tehnyt.

Se ei itseasiassa kuullukkaan sulle pätkääkään sen enempää kuin se miksi en haklua ottaa riskiä, että joku haluaa puhua siitä ajasta.

Mä olen myös abortin jälkeen saanut lapsen jo, että enköhän minä itse omat terveysriskinikin kanna.

Toki mielipide saa olla. Enkä käsittääkseni kehoittanut olemaan kertomatta..mutta ihmetyttää vain kun vieraat ihmiset käyttää aika rajuja ilmaisuaja tietämättä asiasta sen enempää..

Toivon, että itse elät täydellistä elämää. Ertkä KOSKAAN IKINÄ missään vaiheessa ole jättänyt mitään kertomatta. Koska olet harvinainen poikkeus ..kannatttaa pitää omasta täydellisestä linjasta kiinni,kun on niin virheetön että voipi vieraita ihmisiä arvostella:)

Mä olen edelleen sitä mieltä, että kaikki tekee kuinka itselleen parhaaksi kokee ja olen edelleenkin sitämieltä ,että ei abortista ole pakko kertoa..jos sun asiantuntemus esim siihen mikä ero on tuulimunan pois kaapimisilla tai vapaaehtoisella keskeytyksellä ei riitä ymmärtämään että ei mitään (noin niinku fyysisesti..) niin itse pidän lähinnä hyvänä tota sun keksimää ideaa..abortinhan voisi verhoilla tuulimunaan tms..joka sitten kaavinnalla otettu ulos. Toimenpiteenä aivan sama ja paljastuupahan, että kohtua "ronkittu" :)
Minä itse en siis tajunnut tuossakaan niin fiksu olla,..

Tuli vaan mieleen, että meissä kahdessa taitaa olla se ero..että toinen on tehnyt abortin typerästä syystä..toinen painavemmista..ja voit sitten itse miettiä kumpaako tarkoitan kummallako..kun en oman kokemuksenikaan takia IKINÄ lähtis aukomaan päätä asiasta muille! Mitä nyt tässä houkutus kävi ylivoimaiseksi..

kertoo varmaan jotain siitä ,että aihe on minulle niin vaikea etten kestä ees sitä, että sinä ventovieras arvostelet minua..niin miksi ihmeessä jakaisin sitä vapaaehtoisesti kenekään muun kuin harvan ja valitun kanssa ja minulle neuvollatäti ei ole sellainen..

Kannattaa kertoa aborteista lääketieteellisistä syistä. Voi tosiaan arpeuttaa kohtua, jos on kaavintaa jouduttu tekemään.
Jos taas siitä syystä terveydenhoito henkilökunta käyttäytyy sinua kohtaan epäasiallisesti, sinulla on mahdollisuus vaihtaa hoitajaa/lääkäriä.
Tsemppiä, ja onnea tulevasta vauvasta :)

Taas puolustellaan mukavuusabortointia.
Ajatelkaa niitä naisia, jotka ei saa millään lapsia ja tulee keskenmenoja ja sitte täällä joku vatipää miettii, että mitä kertois neuvolassa, että asiat näyttäis hyvältä papereissa.
En ois viittiny kertoa tuossa aiemmassa kirjoituksessa kuinka korkesti koulutettu muka on ikään kuin hän olisi oikein syvällisestikin harkinnut aborttia, mitään et oo oppinu, jos kaks kertaa abortoitu, tällä duunarillakin enemmän selkärankaa asian suhteen. Siltikin itselle abortti on jotain sellaista, että kertoo suuresta itsekkyydestä, jos ei osaa ehkäistä, kun katumuspillerit ym ehkäisyvälineet niin helppo saada.

tässä asoassa on tietenkin nää lkaksi "leiriä" abortin tehneet ja ne jotka tuomitsee kun eivät ole tehneet. eivät edes näe vaihtoehtoa, että heile itselleen voisi käydäniin..

Vaikka olenkin sen abortin tehnyt ja jättänyt sen kertomatta neuvolassa.
en todellakaan puolusta aborttia..
vielä kertaalleen lisäys..että kun punnitsin kertomista ja pelkäsin sitä. KOIN ITSELLENI täysin turvalliseksi ja hyväksi vaihtoehdoksi olla aborttia nostamaata esille..olen siis saanut lapsen sen jälkeen (nykyinen raskaus on siis se missä en ole kertonut..) ja kunminut on tuulimunastakin kaavittu. Niin ajattelin sen tiedon riittävän..he tietävät, että minut on kaavittu. He tietävät, että olen sen jälkeen saanut täysion normaaliraskauden kautta terveen lapsen. Joten jos se siitä huolimatta on jollekkin ongelma..niin ei voi mitään. Minun ratkaisu ja minun mielipide. Muut voi mun puolesta kertoa vaikka kymppiuutisissa asiasta..


Ajattelin ensin etten täällä ruodi omia syitäni,mutta kerron nyt sitten oman tarinani..vaikka senkin varmaan joku tuomitsee.

söin pillereitä.Olin vakituisessa suhteessa. Tulin raskaaksi..JA EI:EN UNOHTANUT YHDEN YHTÄKÄÄN PILLERIÄ! Olen aikoinani jutellut siitä paljon lääkärin ym..kanssa kun ihmetys oli suuri ja itsesyytös ja kävi ilmi, että minun virheeni oli se, että sairastin mahataudin..EN OKSENTANUT (olisin silloin itsekkin tajunnut että ne tulee ulos)vaan se oli toisen pään ongelma ja minä paha ihminen en tajunnut, että pillerit voi tulla käytännössä vaan "läpi"...No oli syy se tai pillereiden pettäminen (mihin on vaikea uskoa..) tulin raskaaksi..

No se oli shokki,mutta lähtökohtaisesti aborttivastaisena ihmisenä rupesin heti miettimään, että miten asiat järjestyy parhainpäin ja lapsi kuului siihen kuvioon..

Totaalisen puskista tuli se, että lapsen isä(asuimme erillään..) rupesi painostamaan minua aborttiin..
Minun olisi piitänyt valehdella pettäneeni häntä. Lapsesta ei olisi koskaan saanut kertoa hänen sukulaisilleen jne..jne..
Lisäksi epäillyksen ryöppy asian tahallisuudesta..Olin paha ihminen.En minkään arvoinen. Hän ei ikinä haluaisi kuulla enää minusta tai lapsesta.

Yritin pysyä päätöksessäni pitää lapsi. Yritin ajatella, että hänen mieli muuttuu..
kerran jopa lähdin sairaalasta abortointipäivänä, kun en vaan pystynyt sitä tekemään ja lääkäri kehoitti vielä miettimään..mutta miksipäs se muuttui. Lisää uhkailuja ja paskaa vaan niskaan..

Puhuin miehen yli neuvola käynnille-> elin toivossa, että he saavat hänet havahtumaan..ei! Hänen mielestään neuvolan akka oli maailman rasittavin ihminen!

Kun viikkotolkulla mietit yötä päivää..ja toinen painostaa. Hän vei voiton.. en vaan nähnyt lapsen kannalta mitään järkeä syntyä tilanteeseen..En jaksanut nähdä asiassa mitään valoa. Lisäksi menetin äitini samaan aikaan. Ei minulla vaan ollut tulloin voimia toimia lapsen kannalta oikein..antaa sen elää..kun en uskonut silloin sen olevan oikein häntä kohtaan.

Se voi kuullostaa näin helpolta,mutta sitä se ei ollut. Se rommutti elämäni...masennuin ja tie ylös oli pitkä.

Joten nostan vaan vielä kerran esille..en odota kenekään hyväkysvän minun syitäni,mutta älkää hei jaksako olla noin mustavalkoisia..minkäin olin ennen omaa aborttiani..niin kornia kuin se onkin!!!

Tiedän myös monta ihmistä jotka vihaavat pettäjiä ja hokevat kuinka eivä IKINÄ tekisi niin itse ja kas kummaa..muutama vusoi on itse samanlainen kuin ne vihaamansa pettäjätkin..

Niin tai näin . Lähtökohtaisesti on hienoa, että ihminen ajattelee ettei moisiin asioihin elämässään sorru,mutta jos viitsii jättä sen pienen varan omillekkin virheille ja päätöksille jotka eivät aina mielytä kaikkia. Niin on sitten huomattavan paljon helpompi elää itsensä kanssa jos joku aamu herää ja miettii...miten tässä näin kävi???

Kysytäänkö neuvolassa aikaisemmista raskauksista ekalla käynnillä? Eli silloin kun miehenkin pitäisi olla mukana?

Olen tehnyt abortin 17 vuotiaana enkä ole nykyiselle miehelleni asiasta kertonut, en olisi edes ajatellut että neuvolassa sellaista kysytään ellen olisi vahingossa eksynyt tähän keskusteluun.
Nyt tosiaan olen 25 ja eka neuvola käynti edessä parin viikon päästä ja mieheni on tulossa mukaan, tottakai haluan antaa neuvolaan kaikki tärkeät tiedot mutten koe mitään syytä tai tarvetta että mieheni pitäisi tietää nuoruuden virheestäni.

mä olen edellen sitämieltä, että ei sun maailamaa muuta yhtään kerrotko vai etkööpaitsi ehkä negatiivisessa mielessä miehesi suhteen..kioska et ole kertonut aiemmin niin saattaahan se ihmetyttää..Mä olen edelleen sitä mieltä, että voi jättää kertomatta!
Sinunkin tapauksessa uskon siitä olevan enemmän haitta kuin hyötyä!

Ja kun joku kysyi seisonko asian takan jos en voi neuvolaan kertoa..olenko sanonut seisovani?? En seiso..koko loppuelämäni tulen sitä miettimään ja katumaan.
Siksi en siitä jaksakkaan puhiua je repiä sitä auki uudelleen millään tavalla.

Se oli kokonaisuutena elämäni rankin vuosi..

Nyt en enmpää osallistu tähänkään väittelyyn.

Minun mielipiteeni ei muutu täällä miksikään..tein omastamielestäni itselleni oikean ratkaisun..tekisin sen uudelleen jos tarvii ja suosittelen muitakin itse päättömän kertoakko vaiko ei..

jos vaikka raskaudessa menee joku vikaan?? Mitäs se muuttaa, että neuvola tätäi tietää esmin 17-vuotiaana tehdystä abortista?? Estääkö se sitä? ei..

Jos mä oisin sä..en kertoisi,mutta jos koet sen tarpeelliseksi niin sitten toki toimit eritavalla kuin minä!