Mitä ihmettä teen!!

Siru

Miten ihmeessä jaksan ja pysyn täysjärkisenä!?!Mies muutti viikonloppuna pois kotoa yli 20 v yhdessäolon jälkeen ja haluaa eroa, mitä minä en missään nimessä haluaisi. Olen niin ahdistunut ja paniikissa, että en tiedä kestänkö tervejärkisenä ollenkaan. Mies käyttäytyy tylysti ja välinpitämättömästi, vaikka on luvannut olla ystävä ja tukea minkä pystyy. Ahdistun tästä kylmyydestä entistä enemmän ja tuntuu että jokainen sekunti on yhtä tuskaa. Mikään ei auta, syön rauhoittavia ja käyn terapiassa, mutta kaikki tuntuu päivä päivältä entistä pahemmalta. Haluan miehen takaisin koska en pysty/halua elää ilman häntä, koska hän on elämäni rakkaus. Miksi elämä on tällaista paskaa, että leikitään vakavilla asioilla=toisen tunteilla? Välillä tuntuu että haluan lopettaa kaiken, ei ole mitään syytä elää, koska en saa elää ihmisen kanssa jota rakastan. Tiedän että tämä tuska EI helpota ajan kanssa, vaikka joku niin väittäisi. On niin paha olla että tukehdun.

15

3003

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M29

      Minulla meni 1. viikko niin, etten tajunut mitään. Päässä humisi, aivoja puristi ja henkeä ahdisti. Kyseessä oli ihan fyysinen tunne. Tuntui, että kaikki loppuu tähän, jään yksin loppuelämäkseni ja menetän kaiken.

      4 kk on mennyt erosta ja kuinka ollakaan ei tunnu enää yhtään pahalta. Välillä vituttaa menetetty oma koti, vakaa elämä ja "hukkaan" menneet vuodet, mutta jälkimmäisin asiakin alkaa jo unohtua. En muistele enää exääni kuin hyvin harvoin, enkä haikaile häntä takaisin. En tosin haikaillut missään vaiheessa.

      "Haluan miehen (tässä tapauksessa naisen) takaisin koska en pysty/halua elää ilman häntä, koska hän on elämäni rakkaus."
      - Niin minäkin luulin aluksi. Kun exäni tekoset valkenivat minulle, tajusin, ettei hän ansainnut rakkauttani ja kaipaustani. Tajusin rakstavani ja kaipaavani ihmistä, joka ei ollut kaiken pahan olon arvoinen. Sillä hetkellä aloin nopeasti irtautumaan hänestä ja oloni alkoi helpottua.

      Nyt menee jo ihan hyvin ja olen tapaillut toisia naisiakin.

    • tuhansina palasina minäkin

      Siru,
      en voinut olla vastaamatta, kun näin viestisi.Elän samantyyppistä tilannetta kuin sinäkin. Raahaudun päivästä toiseen vain pohtien miten ikinä selvitä tästä.Elämä on vailla mitään mielekkyyttä. Olen shokissa, hämilläni ja pohjattoman rikki.Näitä palstoja lukiessani vasta ymmärsin, miten monta meitä taitaakaan olla. Toivon, että löydät jostain voiman lähteen. Yksin asian kanssa ei kannata eikä saa jäädä.

      • Siru

        ..edes herätä aamulla. Nukkuessa on paras olo, kun ei tarvitse kestää tätä hirveää todellisuutta. Pelkään todella että polla sekoaa ja teen jotain ajattelematonta. Miten hirveältä se tuntuu että rakas ihminen torjuu täysin, sulkee kertaheitolla elämästään yhtäkkiä ja jättää toisen hukkumaan. Siinä kiitos kaikesta yhteiselämästä, huolenpidosta ja rakkaudesta. Pitäisi kai vihata mutta kun edelleen rakastan ja niin syvästi.


      • Arnold

        Hei, Vastasin äsken Sirun alkuperäiseen viestiin ja katsoin sitten nämä muutkin. Niin, monia meitä on, ja itsekukin omalla tavallamme palasiamme keräilemässä. Ei tunnu olevan eroa niillä, jotka on jätetty, jotka on melkein jätetty (tai jotka tasapainottelevat kahden välillä). Tiedän omasta kokemuksesta, että tällaista epävarmuutta on tosi vaikea sietää. Kuulemme ehkä eniten niistä, jotka ovat tuskassaan (jos edes jaksavat tulla näkyviin eivätkä ole esim. pitkillä sairauslomilla), niistä, jotka eivät ole jaksaneet (mitä se sitten onkin) sekä niistä, jotka ovat selvinneet (ja jos ovat julkkiksia, antavat selviämishaastatteluja). Omatkin päiväni kuluvat varmaan vielä pitkään siten, etten voi tietää, selviänkö TÄSTÄ ja mitä muuta uutta raskasta tulee eteen. Tähän mennessä tiedän kyllä sen, että tervetullut on jokainen hetki, joka vie ajatukset jonnekin muualle (kuten vaikkapa tällainen chattailu kohtalotovereiden kanssa, koska enhän minä tässä omien kokemusteni yksityiskohtia kuvaile). Ja olen sentään iloinen jokaisesta päivästä joka, kokonaan tai osin, ei ole sentään aivan paha. Jos sanon jotakin itsestäni niin sen, ettei elämäni ole menettänyt mielekkyyttään sinänsä, mutta minun täytyy usein suorastaan aikaani organisoiden pakottaa itseni tekemään muuta kuin pyörimään äkkiarvaamatta taaannoin eteen tulleessa "kun taivas putoaa" -tilanteessa, jonka synnyttämiseen en itse ollut vikapää paitsi mitä nyt tavanomaisella miehisellä tyhmänylpeydellä ja itsekeskeisyydellä. Ei näissä asioissa auta moraali ja etiikka, ei oikein uskontokaan (joskin parinkin kirkkokunnan temppeleissä käynti on sentään rauhoittanut), varmasti eivät pillerit (joskin "kainalosauvoja" on toki käytettävä jos tarpeen on), ystävät ja sukulaiset (koska toisia ei voi kuormittaa) eivätkä terapiat ainakaan äkkiä. No, onhan tämä tietysti sinänsä mielekäs inhimillinen kokemus omasta kuolevaisuudesta, hauraudesta ja haavoittuvuudesta. Ja kaipa on hyvä, että näin keski-ikäisenä miehenäkin "joutuu" pakosta, vaihtoehtojen puuttuessa, elämään etsien vihdoinkin omia niin pitkään "pullotettuja" tunteitaan.


    • M36

      onko lapsia sopassa mukana?

      • Siru

        ..onneksi, tällaisenaankin kestettävää on ihan riittävästi. En olisi kai edes lasten äidiksi kelvannutkaan, kun ei niitä ole tehty.


      • Jaska
        Siru kirjoitti:

        ..onneksi, tällaisenaankin kestettävää on ihan riittävästi. En olisi kai edes lasten äidiksi kelvannutkaan, kun ei niitä ole tehty.

        Miehiä riittää. Tyrkyllä on monta sorttia, ja kyllä heidän joukossaan hyviäkin on. Ne hyvät vain eivät tuputa itseään. Heitä pitää etsiä. Aika käy ja kello kuluu. Älä suotta sure, vaan katsele jo kauemmas tulevaisuuteesi.


    • rikki

      En voi kuvitella tuskan määrää täysin, koska ajallisesti puhutaan eri mittakaavoissa kestäneestä suhteesta kuin oma avioliittoni on kestänyt. Miksi haluaisit miehesi takaisin? Eihän hänellä ole muuta tarjottavanaan korkeintaan kuin valheellista turvallisuuden tunnetta. Totta helvetissä tuosta ahdistuu. Sydän tykyttää, kädet tärisee, unet menee, tuskanhiki kiusaa, mutta kaiken tuon läpikäymisen jälkeen tuntuisi minusta lievästi sanottuna aika turhauttavalta, jos ottaisi miehen takaisin. No jokainen toimii tietenkin kuten parhaakseen näkee. Tuska helpottaa ajan kanssa. Kuten kaikki asiat tässä maailmassa. Toisten tunteilla leikkiminen on julmaa, mutta ilman tuota julmuutta maailmahan olisi täydellinen. Itselläni on lapsi, joten minulla on pirun hyvä syy elää, kaikesta tuskasta huolimatta. Jos et muuta syytä keksi, niin pysy elävien kirjoissa vaikka piruuttasi. Näytä maailmalle, ettei sinua niin helposti vain lannisteta. Hakeudu ihmisten pariin. Älä jää yksin asioita mieleesi pyörittelemään.

    • kokemusta myös

      Moi!

      Tällä hetkellä elät varmasti pahinta aikaasi. Sinun kannattaa antaa aikaa itsellesi toipua tästä. Koita nautia esim. tulevasta syksystä ulkoilemalla taikka lukemalla hyvää kirjaa samalla kun sade ropisee ulkona. Pääasia on mielestäni että keksii tekemistä itselleen eikä jää liikaa sängynpohjalle makaamaan. Tottakai myös lepoa tarvitaan. Olisi hyvä myös avautua jollekkin läheiselle jos se on mahdollista.

      Näitä asioita tapahtuu ja se on monelle aika tuskallista. Mutta usko pois kun pääset tämän pahimman yli, niin mailmalla on vielä paljon tarjottavaa sinulle. Koita myös olla katkeroitumatta liikaa, sillä se ei tee hyvää kenellekkään.

      ps. itse en ole vielä 36v ikään mennessä täysjärkistä päivää nähnyt. Enkä ole mielestäni paljoa menettänyt.Joten....

    • M50+

      Hei!

      Kirjoitin juuri äsken otsikolla "Ero kakkosnaisesta". Vaimoni tilanne on suunnilleen sama kuin sinun, paitsi että minä en siis lähtenyt. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta mekin.

      Minä en siis lähtenyt ja mikä on tilanne? Olen äreä, tiuskin, ja ajattelen koko ajan toista naista, sitä jonka luokse en mennyt. Vaimoni on nytkin ahdistunut,ihmettelee, miksen voi yrittää, miksen voi olla normaali. Ja minä en vaan voi, en ainakaan vielä ja tuntuu, etten enää koskaan. Näköjään, kun tunteet menevät, ne menevät. Miten minä halaisin tai osoittaisin lempeyttä, kun sitä ei yhtään ole häntä kohtaan vaan sitä toista kohtaan. Voiko kukaan (sinä tai vaimoni) olla onnellinen siitä, että mies jää, mutta ei kuitenkaan ole todellinen aviomies, vaan vain pelkkä kulissi?

      Ajattele asiaa myös tuolta kannalta. Minä en tainnut ajatella kylliksi. Uhrauduin tavallaan, tein vastoin tunteitani ja nyt olen umpikujassa. Ehkä solmu aukeaa, ehkä ei. Minäkin ihmettelin joskus ennen, että miten voi hylätä toisen ja olla välittämättä toisen tunteista. Ei se kuitenkaan riitä, vaikka tietäisi toisen rakastavan itseään vaikka miten paljon tahansa, pitäisi itsekin rakastaa. Elämä on joskus julmaa, todella julmaa. Et tiedä, miten selviydyt. En tiedä minäkään, en yhtään. Tiedän vaan, että pakko on elää päivä kerrallaan eteenpäin.

      En koe olevani mitenkään hyvä, kun jäin. Ihan päinvastoin, tein todella rumasti sitä toista kohtaan ja se painaa minua. Olen tilanteessa, jossa minusta ei ole miestä vaimolleni enkä taida kelvata enää sille toisellekaan.

      • M36

        Kiitos että jaoit omakohtaisen kokemuksen.

        Tilanteesi on tukala, ja käytännössä juuri sellainen mitä kutsun kulissiavioliitoksi ... tai no, teillä lähentelee perhehelvettiä ... kaikki kärsivät, "eriteillä" lopulta kaikilla olisi ollut parempi... vaimollasi tämän huomaamiseen olisi mennyt hieman pidempään... mutta nyt löysässä hirressä kidutte. Tehkää nyt jotain tilanteelle, tai edes toinen.

        Olkoon "peloite" alkuperäiselle kirjoittajalle, ihmisen pitäisi olla rehellinen edes itselleen ... muuten sekoaa pää.


      • Virpi52

        tollainen jänistäminen! Onko vaimosi nyt onnellinen? Mitä vaimot oikein miettii pitäessään tuollaisia miehiä? Voi v.....


      • Alina

        On nämä ihmissuhdeasiat vaikeita ,kun lukee näitä juttuja täältä ja myös itse kokeneena.Minunkin ex aviomies sanoi uutta rakkautta vuosisadan rakkaustarinaksi ja kaikki sen rakastajattaren kanssa oli ihanaa ja kauniimpaa kuin ennen.Ei merkinneet silloin 9-15 vuotiaat pojat mitään kaikki entinen oli paskaa. Sain voimia jatkaa poikieni kanssa entisessä kodissa ja rahatkin riittivät ,vaikka elatusmaksuja ei tullut ,koska ne kuulemma olisivat koituneet minun hyväkseni. Aika kului ja seesteisyys lisääntyi poikien kanssa .Avioero astui voimaan ja elämä kulki eteenpäin vaikka joskus tuntui että pakahdun vihaani. Pojilleni sanoin aina ,että isänne on ollut teille hyvä isä ,vaikka meidän rakkaus loppui.Elämä alkoi olla ok ,kunnes.. isäntä vyöryi takaisin ollessani matkalla.Hänelle elämä on kuulemma ollut häijy . Mutta omista valinnoistamme saamme valintojemme mukaan. Älkää vain kirjoittako ,miksi en anna lähtöpasseja sinne mistä tuli ,sillä minulle on kuitenkin elämä ihanaa ja epävarmaa jos annan kalossinkuvan persuuksiin.


      • Nainen
        Alina kirjoitti:

        On nämä ihmissuhdeasiat vaikeita ,kun lukee näitä juttuja täältä ja myös itse kokeneena.Minunkin ex aviomies sanoi uutta rakkautta vuosisadan rakkaustarinaksi ja kaikki sen rakastajattaren kanssa oli ihanaa ja kauniimpaa kuin ennen.Ei merkinneet silloin 9-15 vuotiaat pojat mitään kaikki entinen oli paskaa. Sain voimia jatkaa poikieni kanssa entisessä kodissa ja rahatkin riittivät ,vaikka elatusmaksuja ei tullut ,koska ne kuulemma olisivat koituneet minun hyväkseni. Aika kului ja seesteisyys lisääntyi poikien kanssa .Avioero astui voimaan ja elämä kulki eteenpäin vaikka joskus tuntui että pakahdun vihaani. Pojilleni sanoin aina ,että isänne on ollut teille hyvä isä ,vaikka meidän rakkaus loppui.Elämä alkoi olla ok ,kunnes.. isäntä vyöryi takaisin ollessani matkalla.Hänelle elämä on kuulemma ollut häijy . Mutta omista valinnoistamme saamme valintojemme mukaan. Älkää vain kirjoittako ,miksi en anna lähtöpasseja sinne mistä tuli ,sillä minulle on kuitenkin elämä ihanaa ja epävarmaa jos annan kalossinkuvan persuuksiin.

        Et taida pitää itseäsi minkään arvoisena. ovimattojakin pitää tietysti olla, mihin jalkansa pyyhkiä.


    • Robert

      Hei, Olen itse kokenut enkä kovin kauan sitten jotenkin samaa kuin ilmeisesti sinä. Vaikka en voi tietää, miten tästä ehkä vähitellen toivun, sanoisin, että ei se tuskakaan samanlaisena koko aikaa pysy. Välillä tuntuu helpottavan, joskin sitten kyllä taas viiltää. Minusta tuntuu, ettei se ex:ksi ryhtynyt ehkä ole sinulle sopivin ystävä ja tukija - ja kylmähän tuo myös on. Tuntuu vähän kuin teloittaja viestisi ystävyyttä teloitettavalleen. Eikö sinulla ole naispuolisia ystäviä, kuten teillä naisilla usein on, tai sukulaisia tms.? Ja käythän terapiassa, jonne minusta kuuluvat monet asiat, joilla ei ehkä kannata ystäviään rasittaa (toisin sanoen, miksi tekisit aivan intiimejä paljastuksia ihmisille, joiden kanssa sitten olet tekemisissä ehkä vuosikymmenet; ja lisäksi ystävillä ei ole terapeutin lujuutta ottaa vastaan "kovaa kamaa"). Väitän, että PYSTYT elämään ilman miestäsi, kuten kenen tahansa paitsi nyt vauvan ja pikkulapsen, pitää kyetä elämään ilman ketä tahansa. Kuulostaa julmalta, mutta samalla elämältä,. Itse olen opetellut tuota ajatusta, kovalle on ottanut ja tulokset ovat epävarmat, mutta vaihtoehtoa ei ole. Tuskasi KYLLÄ helpottaa ajan kanssa, kuten minunkin, jos olemme kärsivällisiä, mutta eihän se suoraviivaisesti kyllä vähene, sen tiedän, ja toki välistä tuntuu, ettei ollenkaan. Koeta elää päivästä päivään, hetkestä hetkeen, tavata ihmisiä ja tehdä mielekkäistä asioita ajattelematta ikuisuuden näkökulmasta, ettei TUOTA toista ole rinnallasi. Se että vierellä on JOKU tietty toinen EI ole syy elää, eikä vastaavasti tuon toisen etääntyminen ole syy siihen, ettein syytä elää olisi. Uskon, että terapiasi alkaa vähitellen purra, jolloin tulee esiin, miksi toivosi nyt tuollaisesta tuntuu kokonaan menneen. Olisi kyllä kiva kuulla, miten tästä etenet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9230
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8074
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5850
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2409
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2127
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1769
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1710
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1486
    9. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1458
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1393
    Aihe