Olin n. 5-vuotias, kun tämä tapahtui :
Olin jo mennyt sänkyyn makoilemaan mutta en nukkunnut. Vanhempani katselivat vielä telkkaria, nukuimme siis yhteisessä huoneessa silloin.
Muistan, kun laitoin silmät kiinni ja avasin ne jonkun aja päästä, niin ikkunan edessä seisoi tumma hahmo, eikä se ollut kumpikaan vanhemmistani.
Juoksin sen jälkeen olohuoneeseen vanhempieni luokse niin lujaa kuin kintuistani pääsin, ja itkin äitini sylissä. Menimme yhdessä katsomaan että onko siellä ketään, ei ollut, ikkuna oli kuitenkin itsestään avautunut.
Vaikka tästä onkin jo melkein 30-vuotta, tää tapahtuma on jäännyt vahvasti mieleen.
Olin jo mennyt sänkyyn makoilemaan mutta en nukkunnut. Vanhempani katselivat vielä telkkaria, nukuimme siis yhteisessä huoneessa silloin.
Muistan, kun laitoin silmät kiinni ja avasin ne jonkun aja päästä, niin ikkunan edessä seisoi tumma hahmo, eikä se ollut kumpikaan vanhemmistani.
Juoksin sen jälkeen olohuoneeseen vanhempieni luokse niin lujaa kuin kintuistani pääsin, ja itkin äitini sylissä. Menimme yhdessä katsomaan että onko siellä ketään, ei ollut, ikkuna oli kuitenkin itsestään avautunut.
Vaikka tästä onkin jo melkein 30-vuotta, tää tapahtuma on jäännyt vahvasti mieleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on lapsuudesta vastaava kokemus. Olin yökukkuja. Nukuin äitini vieressä isän ollessa töissä ja pois kotoa. Kerran kuutamon valaistessa yötä katsoin vastapäätä kamarin ikkunaa. Olin kai noin kymmenen ikävuoden paikkeilla. Yhtäkkiä ikkunaan nousi musta hamo, tuijotin sitä muutaman sekunnin kunnes painoin pääni äidin kylkeä vasten ja en uskatanut enää katsoa. Päivällä kävin katsomassa olisko ikkunan alla mitään jota olisi tuuli voinut nostaa , mutta mitään ei siellä ollut ja ikkuna oli sen verran ylhäällä, ettei olisi kukaan ihminen ylettänyt maasta niin ylös katsomaan.
En kertonut äidille ja tänääkin kokemus on minulle arvoitus.