Kysyisin neuvoa ikävääni.
Olen eronnut rakkaastani 3kk sitten. Itsetutkiskelun tuloksena olen tajunnut monia asioita, jotka johtivat eroon, joita en vain itse suhteen aikana edes itse miehenä tajunnut. Hänellä on ollut uusi suhde eroamisesta lähtien (mahdollisesti jo hieman ennenkin sitä)
Näiden 3kk aikana olen ollut monen eri naisen kanssa, mutta se ei ole positiivisella tavalla auttanut tunteisiini vaan pikemminkin vahvistanut tunnetta siitä, että hän on minulle sopiva. En sano, etteikö tuolla menisi varmasti useitakin toisia minulle sopivia naisia, mutta tässä päästäänkin itse kysymykseen. (ei sillä, ettäkö hakisin helppoa ratkaisua, vaan sillä, että vuosien aikana rakentunut tunneside tuntuisi olevan aika luja ja erosimme "suhteellisen" sopuisissa merkeissä)
Lopun aikoina kerroin syvimmät tuntemukseni exääni kohtaan ja yritin tehdä parhaani, ettei suhde menisi poikki.
Onko mielestänne kannattavaa enää yrittää häiritä exän eloa kertomalla mitä tuntee jos jo 3kk sitten ei tullut vastakaikua (omasta syystä) vai kannattaako suosiolla jatkaa vanhaan malliin, olla vain yhteydettä ja alkaa tapattamaan tunteita?
Onko mielestänne mahdollista saavuttaa hyvä suhde, vaikka eroon ollaan päädytty? Olen kuullut monesti tähän kysymykseen vastauksen, että "ei tule toimimaan", mutta epäilykseni heräsi kun olen tajunnut asiat, jotka johtivat eroon.
Mitään hätää tässä ei ole, itkut on itketty, tuska on laantunut. Nyt vain pitäisi miettiä miten tässä kannattaisi toimia. Yleensä löydän vastaukset omasta päästäni, mutta nämä asiat.... :o
Olen eronnut rakkaastani 3kk sitten. Itsetutkiskelun tuloksena olen tajunnut monia asioita, jotka johtivat eroon, joita en vain itse suhteen aikana edes itse miehenä tajunnut. Hänellä on ollut uusi suhde eroamisesta lähtien (mahdollisesti jo hieman ennenkin sitä)
Näiden 3kk aikana olen ollut monen eri naisen kanssa, mutta se ei ole positiivisella tavalla auttanut tunteisiini vaan pikemminkin vahvistanut tunnetta siitä, että hän on minulle sopiva. En sano, etteikö tuolla menisi varmasti useitakin toisia minulle sopivia naisia, mutta tässä päästäänkin itse kysymykseen. (ei sillä, ettäkö hakisin helppoa ratkaisua, vaan sillä, että vuosien aikana rakentunut tunneside tuntuisi olevan aika luja ja erosimme "suhteellisen" sopuisissa merkeissä)
Lopun aikoina kerroin syvimmät tuntemukseni exääni kohtaan ja yritin tehdä parhaani, ettei suhde menisi poikki.
Onko mielestänne kannattavaa enää yrittää häiritä exän eloa kertomalla mitä tuntee jos jo 3kk sitten ei tullut vastakaikua (omasta syystä) vai kannattaako suosiolla jatkaa vanhaan malliin, olla vain yhteydettä ja alkaa tapattamaan tunteita?
Onko mielestänne mahdollista saavuttaa hyvä suhde, vaikka eroon ollaan päädytty? Olen kuullut monesti tähän kysymykseen vastauksen, että "ei tule toimimaan", mutta epäilykseni heräsi kun olen tajunnut asiat, jotka johtivat eroon.
Mitään hätää tässä ei ole, itkut on itketty, tuska on laantunut. Nyt vain pitäisi miettiä miten tässä kannattaisi toimia. Yleensä löydän vastaukset omasta päästäni, mutta nämä asiat.... :o
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta on aivan turha enää roikkua menneessä, koska, jos silloin jo tunteesi hänelle kerroit ja hän joka tapauksessa jätti sinut, niin aika siirtyä eteenpäin. Tuskin hän sinua muutenkaan enää haluaa, jos olet sinä eron aikana köyriny ties ketä.
Teet niinkuin sydän sanoo. Lopputuloksesta en voi tietää.
Kiitos vastauksesta. En ole roikkunut yhtään hänessä. Olen vain nyt siinä tilanteessa, että nyt tai ei ikinä niin kyselen sillä vähän muidenkin mielipideitä.
Se että keskustelee eroon johtaneista syistä toisen kanssa, voi auttaa selvittämään ajatuksia ja tunteita.
Sitten voi olla helpompi jatkaa eteenpäin - yhdessä tai erikseen.
Tämä jäi aikalailla tekemättä. No, täytyy mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Mahdollisuuksien maailma.
Taidat kuitenkin ikövöidä jotakin toista?
Mitä tarkoitat?
Sitä, että sun mielessä on kovasti joku toinen.
Vanhempi nainen?
MItähän ihmettä :D
Paras kerrastapoikki ei kannata jäädä rannalle ruikuttamaan.Olise sitten mies tai nainen.
Juu, tästä taidan taipua tähän nyt sitten itsekin.