Vahva tietopaketti Lähi-Idän tilanteesta

1 Mooses 17: 1-8 , 20-21

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."
3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.
21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

Historiaa on hyvä lukea vähän pidemmälle. Ismaelilaisille riittänee parisenkymmentä muslimivaltiota lähi-idässä.

Lisättäköön tämä tähän ketjuun, niin ei ihan puolivaloilla mennä...

Jeesus on Herra

Holy Bible kirjoitti:

1 Mooses 17: 1-8 , 20-21

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."
3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.
21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

Historiaa on hyvä lukea vähän pidemmälle. Ismaelilaisille riittänee parisenkymmentä muslimivaltiota lähi-idässä.

Lisättäköön tämä tähän ketjuun, niin ei ihan puolivaloilla mennä...

Jeesus on Herra

Lue lisää

Toivon että kuuntelisitte tuosta linkistä minkä Saara laittoi. On meinaan syventävää opetusta heille jotka luulevat vaan eivät tiedä.

muuttis^^ kirjoitti:

Toivon että kuuntelisitte tuosta linkistä minkä Saara laittoi. On meinaan syventävää opetusta heille jotka luulevat vaan eivät tiedä.

Ajatella kuinka hyvä ja kiitettävä asia on, kun meillä on Takkulan kaltaisia raamatullisia veljiä europarlamentissakin. Tuo hänen kertomansa tapaaminen Unkarin presidentin kanssa oli ihanaa kuultavaa. Kuinka hienosti Jumala johtaa asioita.

Niille, ketkä eivät ole kiinnostuneet tuota puhetta kuuntelemaan, kerron, että Takkula istui europarlanentissa miehen vierellä viisi vuotta, miehen josta tuli sittemmin Unkarin presidentti. Presidenttinä tuo mies sääti lain, joka antoi virallisen oikeuden toimia uskonnollisena liikkeenä maassa vain katoliselle ja ortodoksiselle kirkolle.

Kaikki muut joutuivat lopettamaan toimintansa, joukossa paljon lähetystyötä tekeviä evankelisia kristittyjä. Takkulan kuultua tuosta asiasta, hän matkusti Unkariin tapaamaan presidenttiä, josta oli siis viiden vuoden aikana tullut hänelle ystävä.

Takkula selitti hänelle kuinka tärkeää on uskonnon- ja mielipidevapaus ja tuo Unkarin presidentti ymmärsi asian ja perui tuon lain. Voimme vain kuvitella millainen rukousvastaus tuo on ollut niille, joilta toiminta oli kielletty.

Kun palataan takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:



- ....... - 395 jKr - roomalaiset

- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto



Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtui vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli kyllä lähes koko ajan ollut juutalaisia (Mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Kun v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se tuli uudelleen heille virallisestikin.

Seurauksena siitä, että maa oli vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen. Aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne ovat kasvaneet ja menestyneet.

Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:



"Ei ole ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." Sit. kirjasta "100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta", Ensio Lehtonen / Gordon Lindsay, s. 111



Samoin eräs suomalainen sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili maan autiutta ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain vähän reilut 30 v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi näiden sanojen pohjalta nähdä todella toteutuneen:



"Tähän saakka olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä. Ei täällä voi kukaan koskaan asua." Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 35

jatkuu...

Saara,;) kirjoitti:

Kun palataan takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:



- ....... - 395 jKr - roomalaiset

- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset

- 636 - 1072 jKr - arabit

- 1072 - 1099 jKr - seljukit

- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset

- 1291 - 1516 jKr - ammelukit

- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit

- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto



Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtui vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli kyllä lähes koko ajan ollut juutalaisia (Mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Kun v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se tuli uudelleen heille virallisestikin.

Seurauksena siitä, että maa oli vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen. Aina kun maa ja Jerusalemin kaupunki ovat olleet poissa juutalaisilta, ovat ne autioituneet ja raunioituneet, mutta heidän käsissään ne ovat kasvaneet ja menestyneet.

Hyvän kuvan maan autiudesta antaa tunnettu kirjailija Mark Twain. Hänen kuvauksensa on 1800-luvun Galileasta:



"Ei ole ainoatakaan kylää koko tällä laajalla alueella. Vain kaksi tai kolme beduiinien telttaryhmää oli näkyvissä, mutta ei yhtään pysyväistä asutusta. Kymmenen mailin laajuisella alueella ei voida nähdä kymmentäkään ihmistä. Tätä aluetta koski profetia, jossa sanotaan: 'Minä saatan sinun maasi autioksi, ja sinun vihollisesi, jotka siellä asuvat, hämmästyvät sitä. Ja minä hajoitan sinut pakanain sekaan ja ojennan miekan sinun perääsi, ja sinun maasi tulee autioksi ja kaupunkisi raunioiksi.' Ei kukaan, joka seisoo hävitetyn Ain Mellahan lähellä, saata sanoa, ettei tämä ennustus olisi täyttynyt." Sit. kirjasta "100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta", Ensio Lehtonen / Gordon Lindsay, s. 111



Samoin eräs suomalainen sotilas, joka v. 1917 oli kenraali Allenbyn joukkojen mukana valloittamassa maata turkkilaisvallan alta brittiläiselle imperiumille, kuvaili maan autiutta ja epäili sitä, voiko maa koskaan tulla asutuksi. Tämä oli vain vähän reilut 30 v. ennen maan uudelleensyntymistä. Raamatun profetioiden maan autiudesta voi näiden sanojen pohjalta nähdä todella toteutuneen:



"Tähän saakka olen voinut uskoa kaiken, mitä Raamatussa sanotaan. Mutta sitä, että tänne joskus tulisivat juutalaiset kauppiaat, lääkärit tai tuomarit - Raamattuhan kertoo heidän kaikkien vielä kerran tänne palaavan - sitä minä en hevillä voi uskoa. Tämä maa, jonka valloitimme turkkilaisilta, on täysin autio, auringon polttama, täynnä hiekkaa, orjantappuroita, rämeitä, skorpioneja ja käärmeitä. Ei täällä voi kukaan koskaan asua." Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 35

jatkuu...

Lue lisää

...jatkoa

KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET?



Kuten todettiin, joutuivat juutalaiset v. 70 ja 135 tuhojen jälkeen lähtemään Israelin maasta, joka vähitellen rappeutui ja autioitui kuten useissa profetioissa oli ennakoitu. Tätä tilaa kesti vuosisatoja, ja huippunsa maan tilan huonontuminen saavutti 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 -1917). Silloin jopa kasvavat puut pantiin verolle, jonka takia ne hävitettiin. Haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovat, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:



­1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).



1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).



1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).



1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 109



Entä sitten palestiinalaiset? Kun on kyseessä heidän taustansa, saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalem on ollut heidän pääkaupunkinsa.

Se, mitä voimme historiasta tietää, ei anna tukea näille ajatuksille. Jos katsotaan vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, ei alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

Sensijaan paljon paremmin voidaan tietää se, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. Monet heistä ovat Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä ja ovat muuttaneet tälle alueelle pääosin viimeisten 150 vuoden aikana.

Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin.

Se, mikä johti ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat korkeammat, houkutteli se heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut. Alue, joka oli ollut lähes tyhjä asukkaista, etäinen ja autio paikka, alkoi saada uutta asutusta.



Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. Hal Lindsey: 1948 Vuosi, jolloin loppu alkoi, s. 87

Saara,;) kirjoitti:

...jatkoa

KEITÄ OVAT PALESTIINALAISET?



Kuten todettiin, joutuivat juutalaiset v. 70 ja 135 tuhojen jälkeen lähtemään Israelin maasta, joka vähitellen rappeutui ja autioitui kuten useissa profetioissa oli ennakoitu. Tätä tilaa kesti vuosisatoja, ja huippunsa maan tilan huonontuminen saavutti 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 -1917). Silloin jopa kasvavat puut pantiin verolle, jonka takia ne hävitettiin. Haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovat, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:



­1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).



1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).



1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).



1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 109



Entä sitten palestiinalaiset? Kun on kyseessä heidän taustansa, saamme toisinaan kuulla selityksiä siitä, miten he ovat aina olleet yhtenäinen kansa, miten heillä on ollut oma maa ja miten Jerusalem on ollut heidän pääkaupunkinsa.

Se, mitä voimme historiasta tietää, ei anna tukea näille ajatuksille. Jos katsotaan vuoden 70 jKr. jälkeiseen aikaan, jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset joutuivat hajaannukseen, ei alueella ollut mitään erillistä Palestiinan valtiota; valtiota, jolla olisi ollut omat hallitsijat, oma armeija, oma raha, oma kieli, selkeät tunnistettavat rajat ja muita kansalliseen olemassaoloon liittyviä piirteitä. Nämä tärkeät ominaisuudet puuttuivat kokonaan.

Sensijaan paljon paremmin voidaan tietää se, että nykyiset palestiinalaiset ovat ympäröivistä valtioista tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. Monet heistä ovat Ismaelin, Aabrahamin pojan, jälkeläisiä ja ovat muuttaneet tälle alueelle pääosin viimeisten 150 vuoden aikana.

Nämä ihmiset eivät siis edustaneet vain yhtä kansalaisuutta, vaan useita kansallisuuksia (Jordania, Syyria, Libanon, Egypti, Irak... ), koska he saapuivat ympäröivistä arabivaltioista tai sitten (ennen vuotta 1917) entisen Turkin ottomaanisen valtakunnan alueelta, jonka hallussa olivat vielä reilut sata vuotta sitten useimmat arabivaltiot. Heillä ei niihin aikoihin voinut olla mitään kansallista palestiinalaista identiteettiä, eivätkä edes ympäröivät arabivaltiot puhuneet mistään sellaisesta niihin aikoihin. Se tapahtui paljon myöhemmin.

Se, mikä johti ihmisiä muuttamaan ympäröiviltä alueilta nykyiselle Israelin alueelle, oli, että siellä oli siihen aikaan paremmat olosuhteet. Kun juutalaisten muuton seurauksena elintaso ja palkat olivat korkeammat, houkutteli se heitä muuttamaan ympäröiviltä alueilta. Muutto tapahtui varsinkin niille alueille, joissa elintaso oli eniten kohonnut. Alue, joka oli ollut lähes tyhjä asukkaista, etäinen ja autio paikka, alkoi saada uutta asutusta.



Kun maa alkoi reagoida juutalaisten uurastukseen, heistä tuli oman menestyksensä uhreja. Muslimit, jotka eivät vuosisatoihin olleet välittäneet, mitä maalle tapahtui, kuulivat juutalaisten menestyksestä. Heitä alkoi virrata maahan ympäröivistä muslimivaltioista tarkoituksenaan tehdä työtä juutalaisille. Takaisin muuttaessaan he eivät halunneet asettua uusille alueille vaan sinne, missä juutalaisetkin olivat. Hal Lindsey: 1948 Vuosi, jolloin loppu alkoi, s. 87

Lue lisää

...jatkoa

Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on, että palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä ei puhuttu Israelin itsenäistymisen aikaan (1948) vielä yhtään mitään. Arabit eivät maininneet sellaisesta mitään, koska sellaista ei tunnettu siihen aikaan. Kyseessä olivat samat arabit kuin ympäröivissä arabivaltioissa. Sen sijaan sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia ja joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista, saivat tämän uuden identiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa asialle ei ollut olemassa:



"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 124



Mikä näyttää jääneen vähemmälle huomiolle, on se, että ei Israelin valtion itsenäisyyssotaa edeltävänä, eikä heti sen jälkeisinäkään vuosina puhuttu sodan toisena osapuolena laisinkaan valtiosta nimeltä Palestiina, vaan ympäröivien arabimaiden tavoitteesta estää juutalaisvaltion syntyminen, ja sen ehdoton tuhoaminen, vastoin kaikkia YK:n päätöslauselmia. Eikä vuoden 1948 sodan tarkoituksena suinkaan ollut luoda itsenäistä valtiota nimeltä Palestiina, vaan jakaa maa viiden hyökkäävän arabivaltion kesken… Niinpä ajatus itsenäisestä, ikuisesta Palestiina nimisestä valtiosta juontuukin juuri noihin kesäsodan 1967 jälkeisiin aikoihin. Vasta sen jälkeen niitä alettiin aktiivisesti kehitellä. Pekka Sartola: Totuutena valhe, s. 279, 282

Kalevala on tarua ja Raamattu on totta. Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan. Kristinusko perustuu Raamatun totuudelle. Satukirjoja, kuten "kalavale" (kalevala), joka on hengellisesti pimeä ja lähinnä teosofien lukemistoa, ei kannata noteerata.

Tiberias oli siisti paikka, samoin Jerusalemin länsiosa. Itä-Jerusalem sensijaan oli sikamaisessa kunnossa, kun siellä viimeksi olen käynyt. Itä-Jerusalemin "katumeininki" antoi todellisen vaikutelman islamistien kansanluonteesta. Katujen roskakerrokset toivat "pikantin lisän" tuohon metelin ja huudon sävyttämään pelon ilmapiiriin, joka alkoi Damaskusportin markkinapaikan luota. Puutarhahauta tosin oli rauhaisa hiljentymisen paikka, jossa Jumalan rauhan ja läsnäolon sai tuntea. "He is not here - for he is risen."

Länsirannalla olen käynyt vuonna 2000. Jerikon kautta Nazarethiin.

Jeesus on Herra

Saara,;) kirjoitti:

...jatkoa

Mihin nyt kannattaa kiinnittää huomiota, on, että palestiinalainen identiteetti ja kansa ovat verrattain uusi asia. Siitä ei puhuttu Israelin itsenäistymisen aikaan (1948) vielä yhtään mitään. Arabit eivät maininneet sellaisesta mitään, koska sellaista ei tunnettu siihen aikaan. Kyseessä olivat samat arabit kuin ympäröivissä arabivaltioissa. Sen sijaan sitä alettiin tuoda esille vasta vuoden 1967 sodan jälkeen, jonka Israel voitti, ei sitä ennen. Nämä ihmiset, jotka edustivat useita kansallisuuksia ja joiden vanhemmat saapuivat ympäröivistä maista, saivat tämän uuden identiteettinsä vasta näihin aikoihin. Sitä ajoivat varsinkin PLO:n edustajat taktisista syistä, koska heillä oli tarkoitus käyttää sitä taistelussa Israelia vastaan. Mitään pitkää historiallista pohjaa asialle ei ollut olemassa:



"Ainoastaan poliittisista syistä me seikkaperäisesti korostamme palestiinalaista identtiteettiämme... Erityinen palestiinalainen identiteetti palvelee ainoastaan taktisia päämääriä. Palestiinan valtion perustaminen on uusi keino jatkuvassa taistelussa Israelia vastaan... Kun olemme saavuttaneet kaikki oikeutemme koko Palestiinaan, emme viivyttele hetkeäkään Jordanian ja Palestiinan yhdistämisessä" (Zuheir Muhsini, PLO:n operatiivisen osaston johtaja, hollantilaiselle Trouw-lehdelle antamassaan haastattelussa 31.3. 1977). Sit. kirjasta "Israel polttopisteessä", Jukka Riippa, s. 124



Mikä näyttää jääneen vähemmälle huomiolle, on se, että ei Israelin valtion itsenäisyyssotaa edeltävänä, eikä heti sen jälkeisinäkään vuosina puhuttu sodan toisena osapuolena laisinkaan valtiosta nimeltä Palestiina, vaan ympäröivien arabimaiden tavoitteesta estää juutalaisvaltion syntyminen, ja sen ehdoton tuhoaminen, vastoin kaikkia YK:n päätöslauselmia. Eikä vuoden 1948 sodan tarkoituksena suinkaan ollut luoda itsenäistä valtiota nimeltä Palestiina, vaan jakaa maa viiden hyökkäävän arabivaltion kesken… Niinpä ajatus itsenäisestä, ikuisesta Palestiina nimisestä valtiosta juontuukin juuri noihin kesäsodan 1967 jälkeisiin aikoihin. Vasta sen jälkeen niitä alettiin aktiivisesti kehitellä. Pekka Sartola: Totuutena valhe, s. 279, 282

Lue lisää

Hannu Virtanen 20.1.2009

Israelin palestiinalaisiin kohdistama väkivalta näyttää yhä selvemmin täyttävän kansanmurhan merkit. Muuten niin kovasti ihmisoikeuksista huolestuneet EU ja sivistyneiden länsimaiden hallitukset eivät reagoi väkivaltaan tilanteen vaatimalla tavalla. Miksi kansalaiset eivät vaadi päättäjiään toimimaan? Miksi konflikti kuitataan niin helposti fundamentalisti-islamistien aloittamaksi uskonsodaksi? Ehkä kriisiä todella pyörittää uskonto – nimittäin kristinusko.

Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin syyt juontuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin Palestiinaan alkoi muuttaa juutalaisia sionistisen liikkeen innoittamana. Sionismin ajatuksena taas oli paluu myyttiseen alkukotiin, jota juutalaisten esi-isät olivat asuttaneet ajanlaskumme alkuvuosikymmenille saakka. Ongelma vain oli siinä, että ihannoitu alkukoti kuului tuolloin Turkin valtakuntaan eikä ollut muutenkaan terra nullius, asumaton maa, vaan sen asukkailla oli vuosituhansia vanha asutushistoria alueella. Aluksi muuttoliike tapahtui rauhanomaisesti Turkin sulttaanin luvalla ja maata hankittiin laillisesti ostaen. Vuoteen 1918 mennessä juutalaisten määrän on arvioitu saavuttaneen 10 prosentin osuuden koko Palestiinan väestöstä.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan häviöön jakoivat voittajavallat suurimman osan sen liittolaisen Turkin maista keskenään. Palestiinasta tuli nyt Englannin mandaattialue. Englanti antoi juutalaisten maahanmuuton jatkua huolimatta siitä, että muuttajat alkoivat syrjäyttää paikallisia asukkaita myös väkivaltaisin keinoin. Rauhanomaiseen elämään vuosisatojen ajan tottuneella maalaisväestöllä ei juurikaan ollut keinoja vastustaa valtaajia.

Muuttoliike alueelle jatkui ja lisääntyi ja 1940-luvun puoleenväliin tultaessa maahanmuuttajien osuus väestöstä oli noussut jo kolmannekseen. Vuonna 1948 juutalaisvähemmistö perusti oman valtion, Israelin. Juuri perustettu YK tunnusti maan itsenäisyyden ja määritteli uuden valtion rajat. Alkuperäisasukkaat eivät ymmärrettävästikään hyväksyneet uutta valtiota ja ympäröivät arabivaltiot riensivät palestiinalaisten avuksi. Syttyneen sodan voitti kuitenkin Israel, joka nyt omi myös osan YK:n jo palestiinalaisille lupaamista maista. Maansa menettäneet palestiinalaiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi naapurimaihin.

Israelin valtion perustamisesta lähtien palestiinalaisten keskuudessa on elänyt ajatus menetettyjen alueiden palauttamisesta. Päämäärän saavuttamiseksi syntyi erilaisia kansanliikkeitä, joista osa toimi rauhanomaisesti ja osa pyrki päämääräänsä sotilaallisin keinoin. Israelin valloitettua vuoden 1967 sodassa lisää palestiinalaisalueita seurauksena oli jälleen uusia pakolaisia. Tämä johti vastarintaliikkeen voimistumiseen sekä erinäisiin epätoivoisiin tekoihin kuten lentokonekaappauksiin sekä vuoden 1972 Münchenin olympialaisten yhteydessä tapahtuneeseen israelilaisten urheilijoiden sieppaukseen. Islamia ei tuolloin juurikaan sekoitettu Palestiinan vapausliikkeen toimintaan ja päämääriin.

Islamin alkuaikojen laajentumissotia varten laadittu, mutta sen jälkeen miltei unohdettu jihadin käsite kaivettiin koipussista vasta kahden 1970-luvun lopulla aloitetun sodan yhteydessä: Iranin johto motivoi sillä kansaa puolustustaisteluun, kun Irak länsimaiden myötävaikutuksella hyökkäsi maahan. Afganistanissa jihadin käsitteellä siivitettiin taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Ateistisen kommunismin vastainen sota houkutteli nuoria miehiä kaikkialta islamilaisesta maailmasta.

exhellari86 kirjoitti:

Hannu Virtanen 20.1.2009

Israelin palestiinalaisiin kohdistama väkivalta näyttää yhä selvemmin täyttävän kansanmurhan merkit. Muuten niin kovasti ihmisoikeuksista huolestuneet EU ja sivistyneiden länsimaiden hallitukset eivät reagoi väkivaltaan tilanteen vaatimalla tavalla. Miksi kansalaiset eivät vaadi päättäjiään toimimaan? Miksi konflikti kuitataan niin helposti fundamentalisti-islamistien aloittamaksi uskonsodaksi? Ehkä kriisiä todella pyörittää uskonto – nimittäin kristinusko.

Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin syyt juontuvat 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin Palestiinaan alkoi muuttaa juutalaisia sionistisen liikkeen innoittamana. Sionismin ajatuksena taas oli paluu myyttiseen alkukotiin, jota juutalaisten esi-isät olivat asuttaneet ajanlaskumme alkuvuosikymmenille saakka. Ongelma vain oli siinä, että ihannoitu alkukoti kuului tuolloin Turkin valtakuntaan eikä ollut muutenkaan terra nullius, asumaton maa, vaan sen asukkailla oli vuosituhansia vanha asutushistoria alueella. Aluksi muuttoliike tapahtui rauhanomaisesti Turkin sulttaanin luvalla ja maata hankittiin laillisesti ostaen. Vuoteen 1918 mennessä juutalaisten määrän on arvioitu saavuttaneen 10 prosentin osuuden koko Palestiinan väestöstä.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan häviöön jakoivat voittajavallat suurimman osan sen liittolaisen Turkin maista keskenään. Palestiinasta tuli nyt Englannin mandaattialue. Englanti antoi juutalaisten maahanmuuton jatkua huolimatta siitä, että muuttajat alkoivat syrjäyttää paikallisia asukkaita myös väkivaltaisin keinoin. Rauhanomaiseen elämään vuosisatojen ajan tottuneella maalaisväestöllä ei juurikaan ollut keinoja vastustaa valtaajia.

Muuttoliike alueelle jatkui ja lisääntyi ja 1940-luvun puoleenväliin tultaessa maahanmuuttajien osuus väestöstä oli noussut jo kolmannekseen. Vuonna 1948 juutalaisvähemmistö perusti oman valtion, Israelin. Juuri perustettu YK tunnusti maan itsenäisyyden ja määritteli uuden valtion rajat. Alkuperäisasukkaat eivät ymmärrettävästikään hyväksyneet uutta valtiota ja ympäröivät arabivaltiot riensivät palestiinalaisten avuksi. Syttyneen sodan voitti kuitenkin Israel, joka nyt omi myös osan YK:n jo palestiinalaisille lupaamista maista. Maansa menettäneet palestiinalaiset joutuivat lähtemään pakolaisiksi naapurimaihin.

Israelin valtion perustamisesta lähtien palestiinalaisten keskuudessa on elänyt ajatus menetettyjen alueiden palauttamisesta. Päämäärän saavuttamiseksi syntyi erilaisia kansanliikkeitä, joista osa toimi rauhanomaisesti ja osa pyrki päämääräänsä sotilaallisin keinoin. Israelin valloitettua vuoden 1967 sodassa lisää palestiinalaisalueita seurauksena oli jälleen uusia pakolaisia. Tämä johti vastarintaliikkeen voimistumiseen sekä erinäisiin epätoivoisiin tekoihin kuten lentokonekaappauksiin sekä vuoden 1972 Münchenin olympialaisten yhteydessä tapahtuneeseen israelilaisten urheilijoiden sieppaukseen. Islamia ei tuolloin juurikaan sekoitettu Palestiinan vapausliikkeen toimintaan ja päämääriin.

Islamin alkuaikojen laajentumissotia varten laadittu, mutta sen jälkeen miltei unohdettu jihadin käsite kaivettiin koipussista vasta kahden 1970-luvun lopulla aloitetun sodan yhteydessä: Iranin johto motivoi sillä kansaa puolustustaisteluun, kun Irak länsimaiden myötävaikutuksella hyökkäsi maahan. Afganistanissa jihadin käsitteellä siivitettiin taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Ateistisen kommunismin vastainen sota houkutteli nuoria miehiä kaikkialta islamilaisesta maailmasta.

Lue lisää

Afganistanista tulikin varsinainen pyhän sodan korkeakoulu. Sodan loputtua siihen osallistuneet veivät omaksumiaan oppeja myös omiin maihinsa. Palestiinassa se merkitsi vapautusliikkeen uskonnollisen siiven vahvistumista, mitä samaan aikaan ruokkivat myös Länsirannan ja Gazan alueen jatkuvasti lisääntyvät siirtokunnat. Seurauksena oli muun muassa uskonnollisin perustein tehtyjä itsemurhaiskuja.

Islamilainen terrorismi ei jäänyt pelkästään maiden sisäiseksi toiminnaksi. Myös länsimaat saivat siitä osansa. Tämä johtuu siitä, että niin muslimit yleensä kuin arabimuslimit erityisesti tuntevat voimakasta samaistumista toisiin muslimeihin etenkin jos he kokevat näiden olevan länsimaiden sorron kohteena. Herkkyys tähän periytyy jo kaukaa. Ensimmäinen traumaattinen kokemus on ollut ristiretket. Valkoisen miehen taakkaa ovat lisänneet lisäksi kolonialismin aika sekä viime vuosikymmeninä mm. korruptoituneiden paikallisten hallitsijoiden valtaannosto ja tukeminen. Tunnetuimpia nukkehallitsijoita olivat aikanaan Iranin saahi Reza Pahlavi sekä Irakin johtaja Saddam Hussein, mutta myös mm. Egyptin, Jordanian ja Saudiarabian johtajia pidetään länsimaiden talutusnuorassa kulkevina.

Erityisen räikeäksi muslimit ovat kokeneet juuri palestiinalaisten jatkuvan sorron, minkä taas on mahdollistanut se, että USA avokätisesti rahoittaa Israelin valtiota. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna syyskuun 11 päivän tapahtumat vuonna 2001 eivät tulleet asiaan perehtyneille yllätyksenä.

Jos Palestiinan alkuperäisasukkaiden kohtalo toistuisi missä muussa maailmankolkassa tahansa, se herättäisi suurta yleismaailmallista paheksuntaa. Länsimaissa on otettu kärkkäästi kantaa esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidiin, Saddamin Husseinin hallintoon tai Jugoslavian etnisiin puhdistuksiin – ja ryhdytty käytännön toimiin julistamalla kyseiset maat kauppasaartoon. Miksi palestiinalaisiin kohdistunutta etnistä puhdistusta ei todella ole tunnustettu ja miksi heidän mailleen perustettu uusi valtio hyväksyttiin ja tunnustettiin ilman vastalauseita?

Vastaus edellisiin kysymyksiin piilee osittain suurvaltapolitiikassa, mutta ennen muuta länsimaiden asukkaiden korvien välissä. Kyse on mentaalisista malleista, joita näiden maiden asukkaat ovat omaksuneet jo lapsuudesta lähtien.

Israelin valtion tunnustamisen pääsyynä oli luonnollisestikin juutalaisten kohtalo Natsi-Saksassa. YK:n jäsenmaissa – jotka tuolloin edustivat lähinnä USA:ta ja Euroopan toisen maailmansodan voittajavaltioita – vallitsi syyllisyyden tunne. Juutalaisia oli aiemmin sorrettu näissäkin maissa eikä heidän auttamisekseen oltu tehty ennen sotaa tai sen aikana juuri mitään. Niinpä Israelin perustamista ei tohdittu asettaa kyseenalaiseksi.

On lisäksi muistettava, että tuohon aikaan elettiin vielä kolonialismin aikaa ja huomattava osa maailmaa oli alistettu Englannin ja Ranskan siirtomaaherruuden alle, ja siirtomaapolitiikkaan oli perinteisesti kuulunut alkuperäisasukkaiden fyysinen tuhoaminen tai siirtäminen reservaatteihin. Palestiinan asukkaat edustivat lisäksi toiseutta tyypillisimmillään: he edustivat orienttia, heillä oli käsittämätön arabialainen kirjasintyyli ja ennen kaikkea he olivat vääräuskoisia eli muslimeja, mikä jo runsaan vuosituhannen ajan oli edustanut kristinuskon perivihollisuutta. Se ei herättänyt kristityn sympatiaa.

Kansojen yleissivistys ja suvaitsevaisuus ovat kuitenkin noista ajoista lisääntyneet ja uskonnon merkitys yhteiskunnissamme vähentynyt. Siitä huolimatta asenteet Palestiinan kansaa ja sen oikeuksia kohtaan ovat pysyneet kielteisinä. Suurin selittäjä on yhä tiedon puute. Kristillisen kulttuuriperinteen omaavien valtioiden kansojen suuret enemmistöt ovat lukeneet Raamattua ja oppineet, että siellä se Israel on sijainnut jo tuhansia vuosia sitten. Näin ollen maa kuuluu juutalaisille. Diasporasta nämä eivät tiedä mitään.

exhellari86 kirjoitti:

Afganistanista tulikin varsinainen pyhän sodan korkeakoulu. Sodan loputtua siihen osallistuneet veivät omaksumiaan oppeja myös omiin maihinsa. Palestiinassa se merkitsi vapautusliikkeen uskonnollisen siiven vahvistumista, mitä samaan aikaan ruokkivat myös Länsirannan ja Gazan alueen jatkuvasti lisääntyvät siirtokunnat. Seurauksena oli muun muassa uskonnollisin perustein tehtyjä itsemurhaiskuja.

Islamilainen terrorismi ei jäänyt pelkästään maiden sisäiseksi toiminnaksi. Myös länsimaat saivat siitä osansa. Tämä johtuu siitä, että niin muslimit yleensä kuin arabimuslimit erityisesti tuntevat voimakasta samaistumista toisiin muslimeihin etenkin jos he kokevat näiden olevan länsimaiden sorron kohteena. Herkkyys tähän periytyy jo kaukaa. Ensimmäinen traumaattinen kokemus on ollut ristiretket. Valkoisen miehen taakkaa ovat lisänneet lisäksi kolonialismin aika sekä viime vuosikymmeninä mm. korruptoituneiden paikallisten hallitsijoiden valtaannosto ja tukeminen. Tunnetuimpia nukkehallitsijoita olivat aikanaan Iranin saahi Reza Pahlavi sekä Irakin johtaja Saddam Hussein, mutta myös mm. Egyptin, Jordanian ja Saudiarabian johtajia pidetään länsimaiden talutusnuorassa kulkevina.

Erityisen räikeäksi muslimit ovat kokeneet juuri palestiinalaisten jatkuvan sorron, minkä taas on mahdollistanut se, että USA avokätisesti rahoittaa Israelin valtiota. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna syyskuun 11 päivän tapahtumat vuonna 2001 eivät tulleet asiaan perehtyneille yllätyksenä.

Jos Palestiinan alkuperäisasukkaiden kohtalo toistuisi missä muussa maailmankolkassa tahansa, se herättäisi suurta yleismaailmallista paheksuntaa. Länsimaissa on otettu kärkkäästi kantaa esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidiin, Saddamin Husseinin hallintoon tai Jugoslavian etnisiin puhdistuksiin – ja ryhdytty käytännön toimiin julistamalla kyseiset maat kauppasaartoon. Miksi palestiinalaisiin kohdistunutta etnistä puhdistusta ei todella ole tunnustettu ja miksi heidän mailleen perustettu uusi valtio hyväksyttiin ja tunnustettiin ilman vastalauseita?

Vastaus edellisiin kysymyksiin piilee osittain suurvaltapolitiikassa, mutta ennen muuta länsimaiden asukkaiden korvien välissä. Kyse on mentaalisista malleista, joita näiden maiden asukkaat ovat omaksuneet jo lapsuudesta lähtien.

Israelin valtion tunnustamisen pääsyynä oli luonnollisestikin juutalaisten kohtalo Natsi-Saksassa. YK:n jäsenmaissa – jotka tuolloin edustivat lähinnä USA:ta ja Euroopan toisen maailmansodan voittajavaltioita – vallitsi syyllisyyden tunne. Juutalaisia oli aiemmin sorrettu näissäkin maissa eikä heidän auttamisekseen oltu tehty ennen sotaa tai sen aikana juuri mitään. Niinpä Israelin perustamista ei tohdittu asettaa kyseenalaiseksi.

On lisäksi muistettava, että tuohon aikaan elettiin vielä kolonialismin aikaa ja huomattava osa maailmaa oli alistettu Englannin ja Ranskan siirtomaaherruuden alle, ja siirtomaapolitiikkaan oli perinteisesti kuulunut alkuperäisasukkaiden fyysinen tuhoaminen tai siirtäminen reservaatteihin. Palestiinan asukkaat edustivat lisäksi toiseutta tyypillisimmillään: he edustivat orienttia, heillä oli käsittämätön arabialainen kirjasintyyli ja ennen kaikkea he olivat vääräuskoisia eli muslimeja, mikä jo runsaan vuosituhannen ajan oli edustanut kristinuskon perivihollisuutta. Se ei herättänyt kristityn sympatiaa.

Kansojen yleissivistys ja suvaitsevaisuus ovat kuitenkin noista ajoista lisääntyneet ja uskonnon merkitys yhteiskunnissamme vähentynyt. Siitä huolimatta asenteet Palestiinan kansaa ja sen oikeuksia kohtaan ovat pysyneet kielteisinä. Suurin selittäjä on yhä tiedon puute. Kristillisen kulttuuriperinteen omaavien valtioiden kansojen suuret enemmistöt ovat lukeneet Raamattua ja oppineet, että siellä se Israel on sijainnut jo tuhansia vuosia sitten. Näin ollen maa kuuluu juutalaisille. Diasporasta nämä eivät tiedä mitään.

Lue lisää

Myös yksilön suhteella uskontoon on merkityksensä. Erityisen kiivas kannattajakuntansa Israelin valtiolla on ns. fundamentalistikristittyjen parissa. Heidän uskomuksensa mukaan juutalaiset on Jumalan valittu kansa. Tämä uskomus on kuitenkin paradoksaalinen sikäli, että se perustuu kristinuskon perusteelliseen väärintulkintaan.

Koko kristinuskon perusta kun lepää sen dogmin varassa, että Jumalalla toki oli liittosuhde Israelin kansan kanssa, mutta koska nämä eivät noudattaneet Mooseksen kanssa sovittua ja kivitauluihin kirjoitettua liittosopimusta, hylkäsi Jumala vanhan liittolaisensa ja teki uuden liiton kristittyjen kanssa. Tämä dogmi perustuu kristilliseen kaanoniin, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti. Kreikan kielen sana diatheke nimittäin tarkoittaa sekä liittoa että testamenttia. Tästä liitosta ei tosin tehty kivitauluja, vaan sopimus on apostoli Paavalin mukaan kirjoitettu kristittyjen sydämiin.

Fundamentalistikristityt siis tulkitsevat Raamattua väärin. Mutta uskontohan ei ole koskaan ollut logiikkaa eikä matematiikkaa.

Toisaalta on myös suuri ja jatkuvasti kasvava joukko niitä, jotka ovat historiansa lukeneet ja jotka ovat maallistuneita tapauskonnollisia tai ateisteja ja agnostikkoja. Siitä huolimatta Palestiina tuntuu olevan heillekin sokea piste. Tämä johtunee siitä, että kristinuskon luoma maailmankuva vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla.

Ihmisellä on kenties peräti myötäsyntyinen tapa ajatella reviirisesti. Erityisesti se koskee omaa reviiriä. Tässä skeemassa Palestiina kuuluu Raamatun opettamaan 'meidän' eli kristinuskon reviiriin. Islamin aika, yli tuhat vuotta, ei ole koskaan rekisteröitynyt länsimaisen keskivertoihmisen tajuntaan.

Näin ollen Palestiinan konfliktin perimmäisenä syynä on todellakin uskonto: kristinusko.

Että sellaista.

exhellari86 kirjoitti:

Myös yksilön suhteella uskontoon on merkityksensä. Erityisen kiivas kannattajakuntansa Israelin valtiolla on ns. fundamentalistikristittyjen parissa. Heidän uskomuksensa mukaan juutalaiset on Jumalan valittu kansa. Tämä uskomus on kuitenkin paradoksaalinen sikäli, että se perustuu kristinuskon perusteelliseen väärintulkintaan.

Koko kristinuskon perusta kun lepää sen dogmin varassa, että Jumalalla toki oli liittosuhde Israelin kansan kanssa, mutta koska nämä eivät noudattaneet Mooseksen kanssa sovittua ja kivitauluihin kirjoitettua liittosopimusta, hylkäsi Jumala vanhan liittolaisensa ja teki uuden liiton kristittyjen kanssa. Tämä dogmi perustuu kristilliseen kaanoniin, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti. Kreikan kielen sana diatheke nimittäin tarkoittaa sekä liittoa että testamenttia. Tästä liitosta ei tosin tehty kivitauluja, vaan sopimus on apostoli Paavalin mukaan kirjoitettu kristittyjen sydämiin.

Fundamentalistikristityt siis tulkitsevat Raamattua väärin. Mutta uskontohan ei ole koskaan ollut logiikkaa eikä matematiikkaa.

Toisaalta on myös suuri ja jatkuvasti kasvava joukko niitä, jotka ovat historiansa lukeneet ja jotka ovat maallistuneita tapauskonnollisia tai ateisteja ja agnostikkoja. Siitä huolimatta Palestiina tuntuu olevan heillekin sokea piste. Tämä johtunee siitä, että kristinuskon luoma maailmankuva vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla.

Ihmisellä on kenties peräti myötäsyntyinen tapa ajatella reviirisesti. Erityisesti se koskee omaa reviiriä. Tässä skeemassa Palestiina kuuluu Raamatun opettamaan 'meidän' eli kristinuskon reviiriin. Islamin aika, yli tuhat vuotta, ei ole koskaan rekisteröitynyt länsimaisen keskivertoihmisen tajuntaan.

Näin ollen Palestiinan konfliktin perimmäisenä syynä on todellakin uskonto: kristinusko.

Että sellaista.

Lue lisää

Annetaanko Lappi amerikkalaisille kun se on niin autio ja asumaton?

Holy Bible kirjoitti:

Kalevala on tarua ja Raamattu on totta. Nämä kaksi asiaa on hyvä erottaa toisistaan. Kristinusko perustuu Raamatun totuudelle. Satukirjoja, kuten "kalavale" (kalevala), joka on hengellisesti pimeä ja lähinnä teosofien lukemistoa, ei kannata noteerata.

Tiberias oli siisti paikka, samoin Jerusalemin länsiosa. Itä-Jerusalem sensijaan oli sikamaisessa kunnossa, kun siellä viimeksi olen käynyt. Itä-Jerusalemin "katumeininki" antoi todellisen vaikutelman islamistien kansanluonteesta. Katujen roskakerrokset toivat "pikantin lisän" tuohon metelin ja huudon sävyttämään pelon ilmapiiriin, joka alkoi Damaskusportin markkinapaikan luota. Puutarhahauta tosin oli rauhaisa hiljentymisen paikka, jossa Jumalan rauhan ja läsnäolon sai tuntea. "He is not here - for he is risen."

Länsirannalla olen käynyt vuonna 2000. Jerikon kautta Nazarethiin.

Jeesus on Herra

Lue lisää

"Tiberias oli siisti paikka, samoin Jerusalemin länsiosa."

Juuri näin, kun liikut siellä missä turisteja tavallisesti käytetään. Muuten paikat ovat lähinnä nuhjuisia.

Ja totta on sekin, että arabien asuttamat alueet ovat huomattavasti likaisempia ja roskaisempia. Ja näin heidät demonisoimalla saadaan entistäkin suurempi oikeutus heidän pois ajamiselleen omilta asuinsijoiltaan, eikö vaan?

Jos olet mennyt Jerikosta Nasaretiin luultavasti Jordan-joen rantaa, joka sekin Oslon sopimuksen mukaan kuuluisi arabeille mutta jonka israelilaiset pitävät hallussaan sopimuksen vastaisesti. Siellä saatat kyllä nähdä jonkun arabin, mutta todellisuudessa se on Israelin aluetta.

exhellari86 kirjoitti:

Myös yksilön suhteella uskontoon on merkityksensä. Erityisen kiivas kannattajakuntansa Israelin valtiolla on ns. fundamentalistikristittyjen parissa. Heidän uskomuksensa mukaan juutalaiset on Jumalan valittu kansa. Tämä uskomus on kuitenkin paradoksaalinen sikäli, että se perustuu kristinuskon perusteelliseen väärintulkintaan.

Koko kristinuskon perusta kun lepää sen dogmin varassa, että Jumalalla toki oli liittosuhde Israelin kansan kanssa, mutta koska nämä eivät noudattaneet Mooseksen kanssa sovittua ja kivitauluihin kirjoitettua liittosopimusta, hylkäsi Jumala vanhan liittolaisensa ja teki uuden liiton kristittyjen kanssa. Tämä dogmi perustuu kristilliseen kaanoniin, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti. Kreikan kielen sana diatheke nimittäin tarkoittaa sekä liittoa että testamenttia. Tästä liitosta ei tosin tehty kivitauluja, vaan sopimus on apostoli Paavalin mukaan kirjoitettu kristittyjen sydämiin.

Fundamentalistikristityt siis tulkitsevat Raamattua väärin. Mutta uskontohan ei ole koskaan ollut logiikkaa eikä matematiikkaa.

Toisaalta on myös suuri ja jatkuvasti kasvava joukko niitä, jotka ovat historiansa lukeneet ja jotka ovat maallistuneita tapauskonnollisia tai ateisteja ja agnostikkoja. Siitä huolimatta Palestiina tuntuu olevan heillekin sokea piste. Tämä johtunee siitä, että kristinuskon luoma maailmankuva vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla.

Ihmisellä on kenties peräti myötäsyntyinen tapa ajatella reviirisesti. Erityisesti se koskee omaa reviiriä. Tässä skeemassa Palestiina kuuluu Raamatun opettamaan 'meidän' eli kristinuskon reviiriin. Islamin aika, yli tuhat vuotta, ei ole koskaan rekisteröitynyt länsimaisen keskivertoihmisen tajuntaan.

Näin ollen Palestiinan konfliktin perimmäisenä syynä on todellakin uskonto: kristinusko.

Että sellaista.

Lue lisää

Ex-hellari, jos olisit kuunnellut tuon aloituksen linkin, olisit huomannut mikä uskonto on se ongelmien aiheuttaja Lähi-Idässä! Muslimien tavoite on tuhota juutalaiset ensin, sitten vallata kristinuskon länsimaat sekä maahanmuuton, että lisääntymisen kautta, käyttäen tuolloin demokratiaa hyväkseen enemmistönä. Muslimit odottavat omaa messiastaan Mahdia, jolle heidän uskomuksensa mukaan täytyy raivata tilaa tulla. Tuo raivaus tarkoittaa käytännössä maailman muslimilaistamista.

Se on totta, että länsimaat luulevat, siis korostan luulevat muslimien haluavan demokratiaa maihinsa. Se ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Demokratia ei mahdu eikä sovellu muslimien maailmankatsomukseen. He itse eivät sitä halua.

Egyptissä pääsi demokratian ajamisen varjolla ja länsimaiden avustuksella muslimiveljeskunta valtaan, lännen kuvitellessa muslimien haluavan demokratiaa. Tosiasiassa muslimit Egyptissä pitivät tärkeimpänä Mubarakin syrjäyttämistä, jonka he kokivat liian länsimieliseksi sekä liian suosiolliseksi Israelia kohtaan, Mubarakin vahvistaessa rauhan Israelin kanssa.

Aivan samasta syystä lännen ei tule hyväksyä Iranin kehitystä ydinasevaltioksi, eikä päästää Israelille vihamielisiä shiamuslimeja Palestiinaa johtamaan. Niistä kun koituisi nykyistäkin enemmän harmia sekä Israelille, että länsimaille.

Tuosta Palestiinalaisten asemasta vielä:

Mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että asia sai alkunsa?

Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehottivat sitä varten heimoveljiään, ns. palestiinalaisia, poistumaan pois sodan tieltä; poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

Ongelma ei alkanut siitä, että ihmiset olisi voimakeinoin karkotettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja. Heidän maineensa ei ole tahraton. Kuitenkin tämä oli poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi pakolaisongelma. Jos arabivaltiot olisivat suostuneet hyväksymään Israelin olemassaolon, ei olisi ollut sotaa eikä mitään pakolaisongelmaa.



"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)



"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)



"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)



Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."

Saara,;) kirjoitti:

Ex-hellari, jos olisit kuunnellut tuon aloituksen linkin, olisit huomannut mikä uskonto on se ongelmien aiheuttaja Lähi-Idässä! Muslimien tavoite on tuhota juutalaiset ensin, sitten vallata kristinuskon länsimaat sekä maahanmuuton, että lisääntymisen kautta, käyttäen tuolloin demokratiaa hyväkseen enemmistönä. Muslimit odottavat omaa messiastaan Mahdia, jolle heidän uskomuksensa mukaan täytyy raivata tilaa tulla. Tuo raivaus tarkoittaa käytännössä maailman muslimilaistamista.

Se on totta, että länsimaat luulevat, siis korostan luulevat muslimien haluavan demokratiaa maihinsa. Se ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Demokratia ei mahdu eikä sovellu muslimien maailmankatsomukseen. He itse eivät sitä halua.

Egyptissä pääsi demokratian ajamisen varjolla ja länsimaiden avustuksella muslimiveljeskunta valtaan, lännen kuvitellessa muslimien haluavan demokratiaa. Tosiasiassa muslimit Egyptissä pitivät tärkeimpänä Mubarakin syrjäyttämistä, jonka he kokivat liian länsimieliseksi sekä liian suosiolliseksi Israelia kohtaan, Mubarakin vahvistaessa rauhan Israelin kanssa.

Aivan samasta syystä lännen ei tule hyväksyä Iranin kehitystä ydinasevaltioksi, eikä päästää Israelille vihamielisiä shiamuslimeja Palestiinaa johtamaan. Niistä kun koituisi nykyistäkin enemmän harmia sekä Israelille, että länsimaille.

Tuosta Palestiinalaisten asemasta vielä:

Mistä sitten johtuu ns. palestiinalaisten pakolaisongelma? Mikä on syynä siihen, että asia sai alkunsa?

Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948 ja kehottivat sitä varten heimoveljiään, ns. palestiinalaisia, poistumaan pois sodan tieltä; poistumaan pois tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen ja koska täydellisen tuhon keskellä olisi vaikea tietää, kuka on juutalainen ja kuka arabi.

Ongelma ei alkanut siitä, että ihmiset olisi voimakeinoin karkotettu, kuten usein arabimediassa on saatettu esittää, vaan syynä oli heidän oma propagandansa. Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan. (On totta, että juutalaiset äärijärjestöt syyllistyivät väärinkäytöksiin esim. Deir Jassinissa, jossa kuoli useita arabeja. Heidän maineensa ei ole tahraton. Kuitenkin tämä oli poikkeus ja erosi Israelin virallisesta politiikasta ja tavoitteista.) Ne, jotka kuuntelivat arabiveljiensä puheita, lähtivät ja siitä syntyi pakolaisongelma. Jos arabivaltiot olisivat suostuneet hyväksymään Israelin olemassaolon, ei olisi ollut sotaa eikä mitään pakolaisongelmaa.



"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin. He lupasivat meille, että poissaolomme ei kestäisi enempää kuin kaksi viikkoa; se olisi eräänlainen kävelyretki, jonka palattua me palaisimme takaisin." (Falastin, 30.5.1955)



"Ne arabivaltiot, jotka kehoittivat Palestiinan arabeja lähtemään väliaikaisesti kodeistaan hyökkäyksen ja miehityksen ajaksi, ovat pettäneet lupauksensa auttaa näitä pakolaisia." (Jordanialainen päivälehti Falastin 19.2.1949)



"Kuka toi palestiinalaiset pakolaiset Libanoniin, jossa he nyt saavat kärsiä lehdistön ja arabijohtajien kielteisistä asenteista? Näillä lehdillä ja johtajilla ei ole omaatuntoa eikä kunniaa. Kuka oli syypää siihen, että heidät tuotiin maastaan hirvittävässä ahdingossa, rahattomina ja kunniansa menettäneinä? Arabivaltiot, ja Libanon niiden joukossa, ovat syyllisiä." (Kul-Shay viikkolehti, Beirut 19.8.1951)



Kuningas Hussein 17.1.1970: "Arabijohtajat ovat käyttäneet Palestiinan kansaa itsekkäisiin poliittisiin tarkoituksiin. Se on naurettavaa, ja minä voisin sanoa rikollista."

Lue lisää

"Se on totta, että länsimaat luulevat, siis korostan luulevat muslimien haluavan demokratiaa maihinsa. Se ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Demokratia ei mahdu eikä sovellu muslimien maailmankatsomukseen. He itse eivät sitä halua."

Arabit ja muslimit eivät ole mikään yhtenäinen massa vaikka se saattaakin näyttää Euroopasta sellaisella (onneksi eivät ole!).

"Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948"

Niin, valtiota joka oli väkivalloin karkottanut suuren määrän arabeja alueeltaan. Päin vastoin kuin väität.Nyt sitten heidän maalleen perustettiin juutalainen valtio josta saattoi hyvin päätellä mikä sen politiikka tulisi olemaan.

"eikä päästää Israelille vihamielisiä shiamuslimeja Palestiinaa johtamaan. Niistä kun koituisi nykyistäkin enemmän harmia sekä Israelille, että länsimaille."

Tuosta olen kokolailla samaa mieltä. He ovat uhka maailmanrauhalle.

"Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan."

Sensuuntainen? Olisi hyvä saada hiukan lähdetietoa (siis muutakin kuin uskonnollisia propagandasivustoja).

"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin."

Se on sinänsä totta, että keskeneräisessä tilanteessa monikin arvioi tilanteen väärin ja antoi lupauksia joita ei voinut pitää. Tuo lainaus, kuten moni muukin käyttämäsi, on irrotettu asiayhteydestään eikä sillä ole mitään relevanssia tämän päivän tilanteeseen. Lähde, jota olet lainannut (pitäisi mainita), on käyttänyt jehovien noudattamaa lainauslouhintaa. Lisäksi on syytä muistaa että' moni noista asioista on sanottu joidenkin poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Etkö tiennyt/ymmärtänyt sitä? Lue hiukan mm. Jordanian kuningashuoneen historiaa niin ymmärrät nuo jännitteet.

exhellari86 kirjoitti:

"Se on totta, että länsimaat luulevat, siis korostan luulevat muslimien haluavan demokratiaa maihinsa. Se ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Demokratia ei mahdu eikä sovellu muslimien maailmankatsomukseen. He itse eivät sitä halua."

Arabit ja muslimit eivät ole mikään yhtenäinen massa vaikka se saattaakin näyttää Euroopasta sellaisella (onneksi eivät ole!).

"Tärkein tekijä ovat arabien omat toimet. Ongelma syntyi pääosin siitä, kun ympäröivät arabivaltiot aloittivat hyökkäys- ja tuhoamissodan syntynyttä valtiota vastaan v. 1948"

Niin, valtiota joka oli väkivalloin karkottanut suuren määrän arabeja alueeltaan. Päin vastoin kuin väität.Nyt sitten heidän maalleen perustettiin juutalainen valtio josta saattoi hyvin päätellä mikä sen politiikka tulisi olemaan.

"eikä päästää Israelille vihamielisiä shiamuslimeja Palestiinaa johtamaan. Niistä kun koituisi nykyistäkin enemmän harmia sekä Israelille, että länsimaille."

Tuosta olen kokolailla samaa mieltä. He ovat uhka maailmanrauhalle.

"Israelin virallinen politiikka oli sensuuntainen, että arabeja pyydettiin pysymään aloillaan ja asuinsijoillaan, jota kehotusta osa noudatti ja sai näin jatkaa elämäänsä entisillä paikoillaan."

Sensuuntainen? Olisi hyvä saada hiukan lähdetietoa (siis muutakin kuin uskonnollisia propagandasivustoja).

"Me pakolaiset... jätimme kotimaamme luottaen arabivaltioiden kierojen johtajien antamiin petollisiin lupauksiin."

Se on sinänsä totta, että keskeneräisessä tilanteessa monikin arvioi tilanteen väärin ja antoi lupauksia joita ei voinut pitää. Tuo lainaus, kuten moni muukin käyttämäsi, on irrotettu asiayhteydestään eikä sillä ole mitään relevanssia tämän päivän tilanteeseen. Lähde, jota olet lainannut (pitäisi mainita), on käyttänyt jehovien noudattamaa lainauslouhintaa. Lisäksi on syytä muistaa että' moni noista asioista on sanottu joidenkin poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Etkö tiennyt/ymmärtänyt sitä? Lue hiukan mm. Jordanian kuningashuoneen historiaa niin ymmärrät nuo jännitteet.

Lue lisää

Pitkät lainaukset ovat Iivanaisen sivulta. Suurin osa tekstistä tosin sellaista jossa on lähde mainittu.

Tuon kommenttisi: "Jätetäänkö lappi... jälkeen on omaa tekstiäni siihen asti, kunnes jälleen palaan palestiinalaisiin, se on Iivanaisen sivulta, mutta lähteet on merkitty hänen yhteenvetoonsa.

http://www.jariiivanainen.net/kenelleIsraelkuuluu.html

Jos tunnistat lähteistä nimiä, huomaat, ettei siellä ihan eilisen teeren pojat kirjoittele.

exhellari86 kirjoitti:

"Tiberias oli siisti paikka, samoin Jerusalemin länsiosa."

Juuri näin, kun liikut siellä missä turisteja tavallisesti käytetään. Muuten paikat ovat lähinnä nuhjuisia.

Ja totta on sekin, että arabien asuttamat alueet ovat huomattavasti likaisempia ja roskaisempia. Ja näin heidät demonisoimalla saadaan entistäkin suurempi oikeutus heidän pois ajamiselleen omilta asuinsijoiltaan, eikö vaan?

Jos olet mennyt Jerikosta Nasaretiin luultavasti Jordan-joen rantaa, joka sekin Oslon sopimuksen mukaan kuuluisi arabeille mutta jonka israelilaiset pitävät hallussaan sopimuksen vastaisesti. Siellä saatat kyllä nähdä jonkun arabin, mutta todellisuudessa se on Israelin aluetta.

Lue lisää

Sinullahan on kokemuksia vaikka mistä. Kiva olisi kuulla enemmänkin noista Israelin ajoistasi. Itse en ole päässyt koskaan edes käymään siellä.

Saara,;) kirjoitti:

Pitkät lainaukset ovat Iivanaisen sivulta. Suurin osa tekstistä tosin sellaista jossa on lähde mainittu.

Tuon kommenttisi: "Jätetäänkö lappi... jälkeen on omaa tekstiäni siihen asti, kunnes jälleen palaan palestiinalaisiin, se on Iivanaisen sivulta, mutta lähteet on merkitty hänen yhteenvetoonsa.

http://www.jariiivanainen.net/kenelleIsraelkuuluu.html

Jos tunnistat lähteistä nimiä, huomaat, ettei siellä ihan eilisen teeren pojat kirjoittele.

Lue lisää

"Jos tunnistat lähteistä nimiä, huomaat, ettei siellä ihan eilisen teeren pojat kirjoittele."

Juu, tunnistan kyllä. Ja tunnistan fundiskristityn historiankäsityksen. Silloin kun maailmaa katsotaan siionistisilmälasien läpi, todellisuus muuttuu melko lailla.

On täysin toisarvoista, milloin ja mistä alkaen jotain ihmisryhmää kutsutaan palestiinalaisiksi. Yksinkertainen fakta on että alueen alkuperäisia asukkaita - niitä jotka ovat asuneet siellä sukuineen vuosisatoja - on ajettu sadoin tuhansin asuinsijoiltaan juutalaisten tieltä. Juutalaiset ovat suurin piirtein itse - brittien suosiollisella myötävaikutuksella - aiheuttaneet nykyisen ongelman.

Se, että osallisena on uskonto joka ei ole tunnettu joustavuudesta eikä ihmisarvon kunnioittamisesta (tarkoitan islamia) ei tietenkään helpota asiaa millään tavalla.

Nykyisin israelilaiset sotaharjoitusaluetta tarvitessaan valitsevat haluamansa alueen Länsirannalta, puhdistavat sen arabeista, jyräävät asunnot maahan ja perustavat sinne mitä tahtovat. Siirtokuntien outpostien cowboyhattuiset kiilusilmäiset kiihkoilijat tuhoavat palestiinalaisten peltoja ja oliivipuita, kaatavat niiden oliivikuormia ja tekevät muutakin jäynää, Israelin puolustusvoimien suojeluksessa.

Tulee mieleen 30-luvun varhaisvaiheet Euroopassa.

Saara,;) kirjoitti:

Sinullahan on kokemuksia vaikka mistä. Kiva olisi kuulla enemmänkin noista Israelin ajoistasi. Itse en ole päässyt koskaan edes käymään siellä.

Kyllä mielelläni kerron mitä vain tiedän. Olin kahdeksan vanha kun muutimme pois sieltä joten en tietysti niin kauheasti muista mutta jotain kuitenkin. Siellähän on tapahtunut paljon sen jälkeen ja konflikti on muuttanut muotoaan sen jälkeen. Muurikin tuli vasta 2000-luvulla.

Kävimme myös Jordaniassa ja Egyptissä tuolloin, mutta ne eivät olleet turistimatkoja kummempia.

Yhtä ja toista olen joutunut katumaan mutten koskaan sitä että olen päässyt matkustamaan.