On itse sairastanut sitä jo ainakin 10 vuotta, eikä eroon pääse. Hoitaa sitä "vääränä" sairautena.
Itse keksin mitä se on, ja hoidin lapset kuntoon. Kesti 2 pitkää vuotta parantua, mutta kuitenkin tänä päivänä lapset ovat täysin oireettomia ja terveitä, olleet jo 1,5v.
En aio kertoa ex -puolisolle, millä taudista pääsee eroon. Kärsiköön toiset 10 vuotta.
Itse keksin mitä se on, ja hoidin lapset kuntoon. Kesti 2 pitkää vuotta parantua, mutta kuitenkin tänä päivänä lapset ovat täysin oireettomia ja terveitä, olleet jo 1,5v.
En aio kertoa ex -puolisolle, millä taudista pääsee eroon. Kärsiköön toiset 10 vuotta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tahallinen tartuttaminen kriminalisoitava.
Lapsella oikeus terveyteen.
itsekkyys on mailman palkka.
Miten se tauti voi olla tuntematon, jos kerran tiedät mikä se on?
Voiko exäsi tarttuttaa taudin takaisin lapsiin tai sinuun?
Näkisin, että tekosi on sekä moraalisesti että eettisesti väärin.
Kyse on lastersi isästä - mieti miltä lapsistasi tuntuu se, että isä sairastelee?
Ihan vaan niinku pikkasen edesvastuutonta, mikäli edes totta, että et exällesi tuota "salaisuutta" paljastaisi. Tosi paljon välität siis myös lapsistasi, joiden isä hän on.
Epäilen kuitenkin enemmän sitä, että olet ns. omassa maailmassasi elävä häiriintynyt persoona. Tarvitset tuollaisista utopioista saamaa voiman tunnetta peittääksesi heikkoutesi tai oman itsesi.
Taatusti on totta. En paljasta. Mitäpä minä keskusteluyhteyttä avaamaan moisen asian takia ryhtyisin, kun ei muutenkaan olla puheväleissä.
Lapsista tuntuu vain hyvältä, kun ovat terveitä, eivät halua, eivätkä tapaa kyseistä henkilöä enää ollenkaan.
Olet henkisesti sairas kostossa. Sen sairauden tartutat lapsiinne tavalla tai toisella koska elämässä toimii syyn ja seurauksen laki. Jos et vapaudu koston halustasi myrkytät myös lapsesi vaikka muuta luulet.
Enpäs vaan olekkaan. Asian tietäminen luo päiväni keveiksi, ja iloisiksi. Olen lapsilleni hyväntuulinen ja onnellinen vanhempi, vaikka sinä muuta luulet.
Maailma siinä hänelle kostaa, minä en. En minä ole sitä tautia häneen tartuttanut, eikä minulla ole mitään velvoitetta sitä koittaa häneltä parantaa. Asiat ovat todella hyvin näin. Edes tieto ei luo tuskaa, kun hän ei tiedä olevansa parannettavissa. (ja jos vaikka tietäisikin, hän ei kykenisi niin kärsivällisyyttä vaativaan hoitoon huonon psyykkeensä takia)
Ja jatkona mainittakoon, ettei minulla ole hänen huonoon psyykkeeseenskään velvoitetta alkaa etsiä parannusta. Asia ei minulle mitenkään kuulu. Pesen käteni kerta kaikkiaan, ja hymyilen leveästi maailman oikeudenmukaisuutta. Sitä siis on vieläkin.