Mä tiedän helvetin hyvin mitä on syömishäiriöt.
Itse oksennan useammann kerran viikossa, en onneksi päivittäin. Käytän laksatiiveja, olen käyttänyt jo ties kuinka kauan.. :( Ja yksi vaihtoehto on paastoaminen. Mulle on sanottu (terapeutti) että olenko koskaan miettinyt että sairastaisin anoreksiaa/bulimiaa, oireita kummastakin löytyy. Sairaalloinen painon ja kehon tarkkailu, itseni näen läskinä, sen myönnän. Sairasta sanovat kaikki.
Kuitenkaan en voi sanoa itseäni syömishäiriöiseksi, vaikka tapani ehkä siihen viittaavat.
Haluaisin perspektiiviä muilta. Kun kerroin oireitani ja tekosiani, mitä te sanotte ? Koska kärsin itse kovasti tästä. Haluaisin elää ihan toisella tavalla, mutten tiedä onko nää riittäviä syitä hakea apua.
Itse oksennan useammann kerran viikossa, en onneksi päivittäin. Käytän laksatiiveja, olen käyttänyt jo ties kuinka kauan.. :( Ja yksi vaihtoehto on paastoaminen. Mulle on sanottu (terapeutti) että olenko koskaan miettinyt että sairastaisin anoreksiaa/bulimiaa, oireita kummastakin löytyy. Sairaalloinen painon ja kehon tarkkailu, itseni näen läskinä, sen myönnän. Sairasta sanovat kaikki.
Kuitenkaan en voi sanoa itseäni syömishäiriöiseksi, vaikka tapani ehkä siihen viittaavat.
Haluaisin perspektiiviä muilta. Kun kerroin oireitani ja tekosiani, mitä te sanotte ? Koska kärsin itse kovasti tästä. Haluaisin elää ihan toisella tavalla, mutten tiedä onko nää riittäviä syitä hakea apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihmiset jotka sairastavat bulimiaa/anoreksiaa näkevät itsensä ylipainoisena ja paljon lihavampina kuinmitä he oikeesti ovat.. Ja siihen kuuluu myös se että he eivät myönnä sitä ittellensä.. Sun tarinan perusteella vois kyllä päätellä että sulla on jonkun näkönen bulimia/anoreksia...
Jos oikeasti olet itsesi mielestä lihava niin, mielummin syö ruokaympyrän mukaan joka ei lihota,on terveellinen tapa...Ja alota sitten vaikka joku liikunnallinen harrastus joka ei ole kauhean vaativa...Yritä etsiä itsellesi joku kiinto piste elämäsi joka tekee sinut onnelliseksi olen kuullut että se yleensä auttaa asiaan.... Mutta sinuna menisin vaikka käymään lääkärissä ja keskustelemassa asiasta, jos lääkäri antaisi paremmat neuvot kuin minä.(ja varmasti antaakin!) joten toivon sinulle hyvää sinun ongelmasi suhteen ja että saat asialle tehtyä jotain...=)
Mä en voi myöntää itselleni kauhesti mitään. Ainoa mitä tiedän on se että mun metodit ei ehkä ole niitä kaikkein oikeimpia. Mutta mä en voi lopettaa.
Olen mielestäni lihava. Muut sanokoon mitä haluaa. Mua ei kiinnosta. Koska mä epäilen et ne valehtelee. Haluavat mun vaan paisuttavan itseni jotta voivat itse loistaa. En tiedä.
Mä en pääse eroon viinasta, en laksatiiveista enkä oksentamisesta.
Katsoin taaksepäin. Löysin pitämäni ruokapäiväkirjan. En keväällä syönyt hädin tuskin mitään. JA silloin juuri laihduinkin noin viikon aikana 6 kiloa.
Olin onnellinen. Kiloja on tullut muutama takaisin, haluan niistä eroon-paastoaminen ottaa vallan.
Sairasta? Ehkä, mutta minulle elämääni.
Moiks,
tulipa mieleeni, että entä jos koitat vähentää viinanjuontia jos senkin koet ongelmaksi. Otat tavaksi käydä korvaavasti ryyppyiltana kuntosalilla/lenkillä/leffassa. Ei kannata ainakaan jäädä kotiin sohvalle mässäämään.
Paasto helpottaa hetkeksi, mutta ei valitettavasti ole oikotie onneen.
Sinua kiukuttaa, eikä ihmekään. Itsellänikin iskee ajoittain samantyyppisiä tunteita pintaan taistellessani tämän anorexi-bulimia-helvetin keskellä.
Halaa ystäviäsi seuraavalla kerralla kun näet heitä, -älä epäile heidän motiivejaan. Pidä kiinni ystävistäsi. Syömishäiriö vie äkkiä elämästä niin ystävät kuin terveydenkin.