18 vuotta takana eikä yhtäkään suhdetta kenekään kanssa. Minulla ei oo ikinä ollut kavereita. Koulu"kaverit" kiusasi koko ikäni, samoin kuin vanhempani ja sisareni.
Veljeni varasteli minulta, vanhempani sanoivat että se oli minun syytä koska en piilottanut lompakkoa paremmin. Sisareni liittoutuivat mua vastaan ja kiusasivat aina kun vanhemmat eivät olleet kotona. Koulussa tunsin oloni vähän turvallisemmaksi; silloin tällöin pientä vittuilua, mutta ei mitään vakavaa. Tämmösiä pikkujuttuja jotka teki mun elämästä täyttä helvettiä.
Toi kaikki on nyt takanapäin. Mutta asiat on vielä huonommin. Vanhemmat erosivat enkä ole nähnyt isääni melkein kahteen vuoteen. Sisariani hän kyllä tapaa lähes viikottain. En ole puhunut äidilleni moneen kuukauteen, vaikka asutaankin saman katon alla. En edes kuulu tähän perheeseen enää. Tuskin ikinä kuuluinkaan.
Koulua en käy enää. Olin lukiossa vuoden mutta ei sitä jaksanut kunnolla käydä, ja sainkin potkut sieltä poissaolojeni takia. Päiväni kulutan koneella ja joskus hyvinä päivinä jaksan käydä kirjastossa tai kaupassa.
Itsetuntoni on ollut ihan nollissa jo yli kymmenen vuotta. Tunnen syyllisyyttä kaikesta. Ulkona on huono sää: minun syytä?
Ei ole mitään syytä elää. Maailma olis parempi paikka jos mua ei olis. Ja tää ei ole mitään itsesääliä, vaan karu fakta. Minusta ei koskaa tule mitään. En osaa edes käydä lääkärillä tai työkkärissä hoitamassa asioita kuntoon.
Kun katson elämääni taaksepäin, minulla ei ole yhtään hyvää muistoa. En ole koskaan pussannut tai edes halannut vastakkaista sukupuolta. En ole koskaan ollut juhlimassa tai syömässä ulkona. En ole koskaan nauranut tai hymyillyt oikeaa hymyä. Olen ollut surullinen niin kauan kuin muistan. Ja silti en jostain syystä halua tappaa itseäni. Ikävä kyllä. Ois paljon helpompaa vain kuolla... Haluaisin että haluaisin tappaa itseni.
Anteeks että on huonosti kirjoitettu. Halusin vain kertoa jollekkin miten musta tuntuu. Ei tarvitse vastata. Meen nyt nukkumaan ja toivottavasti en herää huomenna. Öitä.
Veljeni varasteli minulta, vanhempani sanoivat että se oli minun syytä koska en piilottanut lompakkoa paremmin. Sisareni liittoutuivat mua vastaan ja kiusasivat aina kun vanhemmat eivät olleet kotona. Koulussa tunsin oloni vähän turvallisemmaksi; silloin tällöin pientä vittuilua, mutta ei mitään vakavaa. Tämmösiä pikkujuttuja jotka teki mun elämästä täyttä helvettiä.
Toi kaikki on nyt takanapäin. Mutta asiat on vielä huonommin. Vanhemmat erosivat enkä ole nähnyt isääni melkein kahteen vuoteen. Sisariani hän kyllä tapaa lähes viikottain. En ole puhunut äidilleni moneen kuukauteen, vaikka asutaankin saman katon alla. En edes kuulu tähän perheeseen enää. Tuskin ikinä kuuluinkaan.
Koulua en käy enää. Olin lukiossa vuoden mutta ei sitä jaksanut kunnolla käydä, ja sainkin potkut sieltä poissaolojeni takia. Päiväni kulutan koneella ja joskus hyvinä päivinä jaksan käydä kirjastossa tai kaupassa.
Itsetuntoni on ollut ihan nollissa jo yli kymmenen vuotta. Tunnen syyllisyyttä kaikesta. Ulkona on huono sää: minun syytä?
Ei ole mitään syytä elää. Maailma olis parempi paikka jos mua ei olis. Ja tää ei ole mitään itsesääliä, vaan karu fakta. Minusta ei koskaa tule mitään. En osaa edes käydä lääkärillä tai työkkärissä hoitamassa asioita kuntoon.
Kun katson elämääni taaksepäin, minulla ei ole yhtään hyvää muistoa. En ole koskaan pussannut tai edes halannut vastakkaista sukupuolta. En ole koskaan ollut juhlimassa tai syömässä ulkona. En ole koskaan nauranut tai hymyillyt oikeaa hymyä. Olen ollut surullinen niin kauan kuin muistan. Ja silti en jostain syystä halua tappaa itseäni. Ikävä kyllä. Ois paljon helpompaa vain kuolla... Haluaisin että haluaisin tappaa itseni.
Anteeks että on huonosti kirjoitettu. Halusin vain kertoa jollekkin miten musta tuntuu. Ei tarvitse vastata. Meen nyt nukkumaan ja toivottavasti en herää huomenna. Öitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ethän suutu, jos vastaan. toivottavasti sait nukuttua hyvin. On todella koskettavaa lukea tarinasi, kun nuori ihminen on saanut kokea noin paljon rakkaudettomuutta. En itsekkään ollut sinun iässä vielä pussanut. Varmaan ainulla on rakkauden kaipuu ja koet että sinusta ei ole koskaan välitetty. Onko sinua koskaan äiti tai isä pitänyt sylissä, tarkoitan lapsena?
Kun ei näe itseääsn mitään hyvää niin uskoo varmsti että itse on kaiken pahan juuri, vaikka niin ei tietenkään ole - jopa huono sää tuntuu omalta syyltä.
Koet valtavaa pettymystä ja vihaa äitiäsi ja kotiväkeä kohtaan. Hyvä, että voit pitää yheyttä sisartesi kanssa. Koetko, että olet joutunut perheesi mustaksi lampaaksi? Ihmettelen että miksi veljesi rikosta on peitelty ja syytetty sinua että jätit lompakkosi näkyville. Karhunpalvelus kai tuollainen kasvatus on ollut veljellesikin. Kyllä sinun pitää nädä vastuu elämäsi ongelmiin myös perheesi tavassa kasvattaa ja pitää huolta jälkikasvustaan. Ei vanhemmat ole varmaan pahoja, mutta heillä on ollut pallo hukassa luotsatessaan jälkikasvuaan ja omaakin elämäänsä.
Sinun pitäisi kyllä nyt hakeutua ihan lääkäriin ja sitä kautta saada terapeuttista apua.
Sinulla on sisimmässä kipinä muuttaa asioita ja siemen elää. Sinullekin on varattuna oma tehtävä ja paikka tässä maailmssa. Jospa hakeudut hoitoon ja voit sitten vaikka jatkaa lukiokursseja.
[email protected]