kuinka moni täällä on valmis hoitamaan koiransa vammaa/sairautta?
jos koiralle tulee sairaus, jota joudutaan lääkitsemään joka päivä ja se muuttaa koiraasi apeaksi tmv, hoidatteko loppu elämän vai päästättekö ikiuneen?
jos koiralle tulee loppu elämän kestävä vamma, joka vaikeuttaa liikkumista/tms, hoidatteko vai päästättekö ikiuneen?
itse olen tätä koulukuntaa, että jos jompikumpi em sattuisi, päästäisin ikiuneen. en katso sitä enään "koiranelämäksi".
jos koiralle tulee sairaus, jota joudutaan lääkitsemään joka päivä ja se muuttaa koiraasi apeaksi tmv, hoidatteko loppu elämän vai päästättekö ikiuneen?
jos koiralle tulee loppu elämän kestävä vamma, joka vaikeuttaa liikkumista/tms, hoidatteko vai päästättekö ikiuneen?
itse olen tätä koulukuntaa, että jos jompikumpi em sattuisi, päästäisin ikiuneen. en katso sitä enään "koiranelämäksi".
Vastaukset 6
Vanhimmat
jep piikille vaan, ei mulla ole edes varaa lääkitä koiraa jatkuvasti, tai ellei joku ole haluakas ottaan sellasta koiraa jota pitää lääkitä ni sit voisin antaa sen sellaselle, mutta ne on harvassa
Neljä vuotta täyttävällä koirallani todettiin nivelrikko. Päivittäinen lääkitys nosti ruokinnan hintaa puolella, mutta kyllähän tuon makselee. Hidastaa kuulemma sairauden etenemistä, vaikkei sitä parannakaan. Siinä vaiheessa kun koiran luonne muuttuu tai liikkumisesta tulee vaikeaa, niin tämä sessä pääsee tuskistaan. Kipulääkityksiä en koiralle ala kustantaa, se vain viivästyttää lopullista.
Jos koira menettää jalkansa, niin kolmijalkainen kevytrakenteinen koira saisi omasta puolestani elellä sen aikaa, että jokin muukin vaiva alkaa haitata. Koirien pyörätuoleja tai muita naurettavuuksia sen sijaan en ymmärrä.
Niin kauan olen lemmikkieni sairauksia hoitanut, kunnes sairaus alkanut aiheuttaa kärsimsytä. Kipulääkinnyt olen eläimiäni viimeiseen päivään saakkka surutta. Molemmat vanhat koirani viimeisiin päiviin saakka kävivät vielä kentällä treeneissä, mutta sitten kun on tullut se psite,e ttä ruoka ei ole enää maistunut on ollut aika luopua.
Itse tarvitsen ehdottomasti koirien kanssa suruajan, eli saattohoito ajan. En missään nimessä esim syöpädiagnoosin saatuaan kuvissa, ole ollut valmis samantien luopumaan samalla nukutuksella. Tarvitaan se aika, että olen varma, että mitään en jää katumaan, koiran viimeiset ajat ovat olleet taatusti aivan huippu aika koiralle, kaiken on saanut syödä mitä haluaa, hellyyttä ei ole puuttunut, leikkiä ja mitä ikinä onkaan halunnut on saanut aivan niin paljon kuin haluaa.... Toki aktiivisista harrastekoirista huomaakin että jotain on vialla ennenkuin koiralla on suuret kivut tai ovat jo suunnilleen toinen jalka haudassa...
Kipu on selvä piikin paikka mulla, jos se on sen luontoista, että koira siitä selvästi kärsii. Koira ottaa kuitenkin krämpät sun muut hiukan eri tavalla kuin ihminen. Ei se jää murehtimaan sitä että oikea jalka vähän lenkuttaa tai henki ei kulje niin hyvin kuin ennen. Kyllä puolikuntoinenkin koira nauttii elämästään vaikkakin rauhallisempaan tahtiin.
Eli kyllä hoidan koiraani, mutta joku järki siinäkin pitää olla. Jos lääkitys saa koiran voimaan pahoin niin sitten varmaan lopettaisin eläimen.
äitini kissa piti syöpä kyhmyjä sisällään 8 vuotta , eikä kukaan tienny, kunnes kissa vietiin sitte vanhempana rokotuksiin. Hyvin kissa esitti että kaikki on hyvin! Eläimet ,niillä on tunteet myös! Ei halunnu turhaan kertoa, että hei mua oikeesti sattuu. No eläinlääkäri lopetti :( mutta kyllä se sattu muakin, jo pelkästään se että toinen on kärsiny vuosia, eikä meistä kukaan tienny :(
Meillä oli tilanne chihuahua vs polkupyörä.
Koira hävisi.
Koiran kerrottiin olevan halvaantnut takajaloistaan.Ehdotettiin parin päivän seurannan jälkeen välitöntä piikkiä.Koiralla ei ollut kipuja.Ei reagoinut takaruumiillaan.
Tilannetta seurattiin kuitenkin tilanteesta huolimatta omistajan päätöksellä jatkohoitona kotona.En uskonut että koira saisi tarvitsemansa hoidon klinikalla.Lisäksi se kaipasi meitä mikä oli huono asia mahdollisen kuntoutumisen kannalta.Klinikalla koira ei suostunut syömään.
Koira nukkui kotona kaulani päällä parisen viikkoa ja annoin sille takaraajoihin vähitellen ajan kuluessa terapeuttista fysioterapiaa.Arnikkivoidehierontaa kotiutumisen yhteydessä ensihoitona säännöllisesti selkärankaan.Vähitellen koira alkoi seistä itse ja ottaa askelia.Ensimmäisiin askeliin kului kolmisen viikkoa.
Otin itse lomaa ja hoidin ko ajan koiraa.
Minusta asia oli sen arvoista.
Tosin yrittäjänä mieheni meni töihin puolestani.
Uskon että piikki on oikea ratkaisu jos koiralla on kipuja ja tämä silmin-nähden kärsii.Omassa tilanteessamme koiralla ei ollut kipuja.Eturaajat toimivat hyvin.
Kysymys onkin.Olisinko pitänyt koiran vaikka tämä olisi jäänyt halvaantuneeksi.
Varmaankin pitemmän päälle en.
Tai silloin tehtäväni olisi ollut arvioida olisiko koira saanut elämästään edelleen irti niitä nautintoja mitä ennen onnettomuutta.
Koira nimittäin viettää suurimman osan aikaa edelleen sylissä tai rintapussissa menossa mukana.Liikuntakyky on sivuseikka.Vaikka koira nauttiikin silmin-nähden lenkityksestä.Minulla on se mukana mm töissä.Side minun ja koirani välillä on erittäin vahva.Ymmärrämme toisiamme pelkistä liikkeistä.
Minulla on ollut muita koiria mutta ei koskaan tällaista koiraa ja luultavasti se tulee olemaan ainoa laatuaan.
Ja kyllä uskon koiran hoitamiseen,mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.En ole sellainen henkilö joka välttämättä uskoo ensimmäistä diagnoosia ja haluan kokeilla hoitamista omalla tavallani ennen kuin annan periksi.
Mutta kipu ja kärsimys on asia erikseen.Olisi itsekästä yrittää pitää mitään eläintä elossa jos tämä kärsii.
Koirallani on ehkä jäljellä 8v jos kaikki menee hyvin.
Toivon että tämä saa oikeuden kuolla kivuitta nukkuessaan vanhuuteen.
Jokainen meistä varmasti toivoo vastaavaa.