Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi ulkomaalainen. Olen melkein koko ikäni kasvanut täällä ja suomalaisuutta minusta ei saa pois enää kirveelläkään. Facebookissa minulla on hirveä määrä sukulaisia, (niitä ulkomaalaisia) joita en edes kaikkia tunne. Nämä sukulaiset todella usein muistuttavat siitä kuinka tärkeä ja rakas olen heille. Monesti tulee virtuaalisia halauksia ja muita miellyttäviä huomionosoituksia. Niistä tulee oikeasti todella hyvä mieli ja olo piristyy aina kun kuulee jotain positiivista. Niiden merkitys voi olla eri kuin mitä vastaavien huomionosoitusten merkitys olisi Suomessa, mutta se ei vähennä niiden tehoa.
Todellisessa maailmassa olen todella yksinäinen ja kukaan ei ole minulle vuosikausiin sanonut mitään mukavaa. Kolme vuotta sitten yksi yhden yön juttu kehui rintakarvojani, siinäpä se. Kavereita ei hirveästi ole ja sukulaisista ei ole mihinkään, joten niitäkään en pahemmin näe. Olen tullut siihen tulokseen, että suuri syy suomalaisten masentuneisuuteen ja yksinäisyyteen on tämä kylmä kulttuuri. Kukaan ei tunne itseään tärkeäksi, koska kukaan ei sitä ääneen sano. Vaikka oikeasti näin tuntisi. En tosin itsekään ole yhtään sen parempi tässä asiassa. En ole hirveästi niihin ulkomailla asuviin sukulaisiinkaan yhteydessä, mutta se lämpö mitä saan heiltä pelkästään Facebookissa, saa minut tuntemaan itseni tärkeämmäksi kuin kymmenen vuotta suomalaisten lähisukulaisten ja ystävien läheisyydessä. Ei tuo Facebookista saatu huomio välttämättä yksin riitä, mutta se on saanut minut huomaamaan sen merkittävän eron näiden kahden kulttuurin välillä ja sen että Suomessa ei kenestäkään tunnuta välittävän. Ei ihme että minusta on tullut yksinäinen ihminen, kun en tunne itseäni arvokkaaksi edes omissa silmissäni.
Todellisessa maailmassa olen todella yksinäinen ja kukaan ei ole minulle vuosikausiin sanonut mitään mukavaa. Kolme vuotta sitten yksi yhden yön juttu kehui rintakarvojani, siinäpä se. Kavereita ei hirveästi ole ja sukulaisista ei ole mihinkään, joten niitäkään en pahemmin näe. Olen tullut siihen tulokseen, että suuri syy suomalaisten masentuneisuuteen ja yksinäisyyteen on tämä kylmä kulttuuri. Kukaan ei tunne itseään tärkeäksi, koska kukaan ei sitä ääneen sano. Vaikka oikeasti näin tuntisi. En tosin itsekään ole yhtään sen parempi tässä asiassa. En ole hirveästi niihin ulkomailla asuviin sukulaisiinkaan yhteydessä, mutta se lämpö mitä saan heiltä pelkästään Facebookissa, saa minut tuntemaan itseni tärkeämmäksi kuin kymmenen vuotta suomalaisten lähisukulaisten ja ystävien läheisyydessä. Ei tuo Facebookista saatu huomio välttämättä yksin riitä, mutta se on saanut minut huomaamaan sen merkittävän eron näiden kahden kulttuurin välillä ja sen että Suomessa ei kenestäkään tunnuta välittävän. Ei ihme että minusta on tullut yksinäinen ihminen, kun en tunne itseäni arvokkaaksi edes omissa silmissäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Suomessa vallitsee vihan kulttuuri. Täällä päin vastoin pyritään osoittamaan kaikille, kuinka heitä ei tarvita, he ovat huonoja, heitä vihataan ja väheksytään. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ulkopuolelle sulkeminen, syrjiminen ja syrjäyttäminen, toisen henkilön täydellisesti tarpeettomaksi tekeminen, (vartaa massatyöttömyys) muiden mitätöinti, vähättely, halveksunta, haukkuminen, sättiminen ja henkinen väkivalta. Jopa omat vanhemmat tekevät tätä lapsilleen ja tätä pidetään "normaalina", koska melkein kaikki ovat sitä kokeneet ja lapsena kasvaneet samanlaisissa oloissa. Ilmiön kärjistynyt ääriesimerkki on Eerikan tapaus, jossa hillitön henkinen väkivalta ja kotikiusaaminen huipentui äärimmäiseen kidutukseen ja lapsen murhaan.
Ihmiset kuolevat täällä rakkauden puutteeseen. Itsari on tällainen rakkauden puutteesta seurannut avitettu kuolema.
Tuo on vain se "suomalainen tyyli".
Voit kyllä kohdata Suomessa "toisenlaisenkin maailman" mutta tämä tarkoittaakin sitä että joko törmäät oikeanlaisiin ihmisiin tai sitten asiat sujuvat muuten niin hyvällä tolalla että sinusta on hyötyä useimmille ihmisille. Eli mitä enemmän sinusta on hyötyä ihmisille niin sitä useampi suomalainen haluaa olla tekemisissä kanssasi.
Mutta jos nuo ulkomaalaiset taustat ovat olemassa niin miksipä et lähde sinne kyseiseen maahan sitten pidemmäksi aikaa?
Eiköhän tuota naisseuraa myös tule helpommin "ulkomaalaisen näköiselle miehelle" kuin täysin suomalaiselle.
No jaa, ei tuo viimeinen kohta ainakaan ole minuun pätenyt, vaikka olen ilmeisesti ulkomaalaisen näköinen, ulkomaalaiset, kun ovat joskus kyselleet, että olenko minä myös ulkomaalainen, kun en näytä "klassiselta" suomalaiselta. Ei sen puoleen, en ole kyllä itseäni pistänytkään tyrkylle, ja merkittävin huomio ulkonäkööni liittyen on ollut syrjivä, ei tosin nykyään, mutta muinoin.
En tiedä minkä takia on niin vaikea edes läheisille ihmisille sanoa kuinka tärkeitä he ovat. Yksi syy taustalla voi olla jonkinlainen torjutuksi tulemisen pelko, joka on sitkeässä ja syvällä.
Monesti sitä tuntee olevansa aivan tarpeeton ja turha ihminen vaikkei näin olisikaan ja myönnän että tuntuu todella vaikealta sanoa toiselle ihmiselle että välittää hänestä. Tiedän miten paljon kyseiset sanat voi ilahduttaa tai jos niitä ei ikinä toiselle saa sanottua voi tulla väärä mielikuva että näin ei olisi.
Tietysti teotkin merkitsee mutta erityisesti masentuneelle olisi tärkeää osoittaa sanoillakin että hän on tärkeä. On tässä asiassa ainakin itselläni vielä paljon opettelemista.
Suomalaiset on ikäviä ja hirveän kilpailuhenkisiä ja jopa vihamielisiä. Itsekin olen tullut sellaiseksi vastoin tahtoani.
Kaiken huippu on olleet välinpitämättömät lähisukulaiset (selkä ja kylki) joista aina halusin ajatella hyvää ja yritin parhaani kannustaa, pitää yhteyttä jne. Aikansa kutakin. Kyllästyin kylmään kohteluun. EVVK enää. Pysyköön poissa minun elämästä.
Maailmasta löytyy mukavampiakin ihmisiä, joita kiinnostaa mitä minulle kuuluu ja minua kiinnostaa heidän hyvinvointi. Positiiviset ihmiset luo iloa elämään tietysti sillä edellytyksellä, että elävät myös epäitsekkäästi. Negatiiviset kilpailijat, karman katkerat ja itsekkäät ahnehtijat saa omankin maailman näyttämään hyvin synkältä. Pois sellaiset vaikka olisi kuinka omia sukulaisia!