Koululääketiede
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koululääketiede tarkoittaa yleisesti hyväksyttyä ja lääketieteen oppilaitoksissa opetettua lääketiedettä, jossa sovelletaan luonnontieteellisiä menetelmiä[1][2] (luonnonlääkinnän, ihmeparannuksen yms. vastakohtana)[3]. Lääketieteestä käyttävät nimitystä koululääketiede etenkin uskomuslääkinnän edustajat.[4] Koululääketiede-termi on suomennos saksankielisestä termistä Schulmedizin, jonka piiriin luetaan se, mitä lääkärikoulussa opetetaan.[5]
Lääketiede perustuu tieteelliseen näyttöön. Se käyttää menetelmiä, joiden teho koetellaan tiettyjen mallien mukaan tehdyillä kokeilla, jotka ovat toistettavissa. Tulosten on oltava luotettavia ja merkittäviä, niin että riittävän suurella osalla tutkimuspotilaista on saavutettavissa hoitovaste. Yksittäistapauksessa tehoavalta vaikuttava menetelmä ei kuulu ”koululääketieteen” piiriin.[6] Oireiden lievittyminen liitetään helposti uskomushoitajan luona käyntiin, vaikka kyseessä olisi ollut esimerkiksi sairauden luonnollinen vaihe. Näennäisesti menestykselliset yksittäistapaukset eivät todista mitään hoitojen toimivuudesta.[7][8]
Nykylääketieteen keskeisintä suuntausta kutsutaan näyttöön perustuvaksi lääketieteeksi.[5][9] Näyttöön perustuva lääketiede[10] käsittää kaikki tieteelliseen näyttöön perustuvat hoitomuodot. Hoitomenetelmiä ei siis jaeta esimerkiksi koululääketieteen ja vaihtoehtolääkinnän menetelmiin, vaan ainoana arviointiperusteena on tieteellinen näyttö hoidon tehosta.[9] Tämän mukaisesti myös niin sanotun vaihtoehtolääkinnän hoitomuodot siis yhdentyvät osaksi lääketiedettä, mikäli ne läpäisevät tieteellisessä tutkimuksessa vaadittavat arviointiperusteet.[9]
Nykylääketieteeseen kuuluu osana myös palliatiivinen lääketiede, jossa hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairauden normaalit hoitomenetelmät eivät yksin enää riitä, esimerkiksi parantumattomien syöpäpotilaiden hoidossa. Palliatiivinen lääketiede on esimerkki näyttöön perustuvan lääketieteen hoitomuodoista, jotka eivät perustu ”koululääketieteen” tavoin vain luonnontieteisiin, vaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen ihmisen vointiin vaikuttavista monista biologisista, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä.[11][12]
[muokkaa] Lähteet
1.↑ Klinisches Wörterbuch. 258. uudistettu laitos. Walter de Gruyter, Berlin, New York 2001, ISBN 3110126923.
2.↑ Roche Lexikon Medizin Urban & Fischer. Viitattu 5.6.2009. (saksaksi)
3.↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
4.↑ Koululääketiede Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 5.6.2009.
5.↑ a b Louhiala, Pekka & Puustinen, Raimo: Lääketieteelle ei ole tieteen kriteerit täyttävää vaihtoehtoa Helsingin sanomat. 25.5.2009. Viitattu 5.6.2009.
6.↑ Koululääketiede Petra Foundation. Viitattu 5.6.2009.
7.↑ Aunola, Matias ym.: Fyysikkojen puheenvuoro Keskisuomalaisessa Keskisuomalainen. 10.6.1998. Viitattu 5.6.2009.
8.↑ Selin, Risto: ”Uskomuslääkintä”, teoksessa Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio.
9.↑ a b c Ryyppö, Jenni: Vaihtoehtolääkinnän oikeutus (PDF) (Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto) 2004. Viitattu 5.6.2009.
10.↑ engl. Evidence Based Medicine, EBM.
11.↑ Palliatiivinen lääketiede Suomen lääkäriliitto. Viitattu 5.6.2009.
12.↑ Palliatiivinen lääketiede – mitä se on? (PDF) Terveysportti. Duodecim. Viitattu 5.6.2009.
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koululääketiede tarkoittaa yleisesti hyväksyttyä ja lääketieteen oppilaitoksissa opetettua lääketiedettä, jossa sovelletaan luonnontieteellisiä menetelmiä[1][2] (luonnonlääkinnän, ihmeparannuksen yms. vastakohtana)[3]. Lääketieteestä käyttävät nimitystä koululääketiede etenkin uskomuslääkinnän edustajat.[4] Koululääketiede-termi on suomennos saksankielisestä termistä Schulmedizin, jonka piiriin luetaan se, mitä lääkärikoulussa opetetaan.[5]
Lääketiede perustuu tieteelliseen näyttöön. Se käyttää menetelmiä, joiden teho koetellaan tiettyjen mallien mukaan tehdyillä kokeilla, jotka ovat toistettavissa. Tulosten on oltava luotettavia ja merkittäviä, niin että riittävän suurella osalla tutkimuspotilaista on saavutettavissa hoitovaste. Yksittäistapauksessa tehoavalta vaikuttava menetelmä ei kuulu ”koululääketieteen” piiriin.[6] Oireiden lievittyminen liitetään helposti uskomushoitajan luona käyntiin, vaikka kyseessä olisi ollut esimerkiksi sairauden luonnollinen vaihe. Näennäisesti menestykselliset yksittäistapaukset eivät todista mitään hoitojen toimivuudesta.[7][8]
Nykylääketieteen keskeisintä suuntausta kutsutaan näyttöön perustuvaksi lääketieteeksi.[5][9] Näyttöön perustuva lääketiede[10] käsittää kaikki tieteelliseen näyttöön perustuvat hoitomuodot. Hoitomenetelmiä ei siis jaeta esimerkiksi koululääketieteen ja vaihtoehtolääkinnän menetelmiin, vaan ainoana arviointiperusteena on tieteellinen näyttö hoidon tehosta.[9] Tämän mukaisesti myös niin sanotun vaihtoehtolääkinnän hoitomuodot siis yhdentyvät osaksi lääketiedettä, mikäli ne läpäisevät tieteellisessä tutkimuksessa vaadittavat arviointiperusteet.[9]
Nykylääketieteeseen kuuluu osana myös palliatiivinen lääketiede, jossa hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairauden normaalit hoitomenetelmät eivät yksin enää riitä, esimerkiksi parantumattomien syöpäpotilaiden hoidossa. Palliatiivinen lääketiede on esimerkki näyttöön perustuvan lääketieteen hoitomuodoista, jotka eivät perustu ”koululääketieteen” tavoin vain luonnontieteisiin, vaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen ihmisen vointiin vaikuttavista monista biologisista, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä.[11][12]
[muokkaa] Lähteet
1.↑ Klinisches Wörterbuch. 258. uudistettu laitos. Walter de Gruyter, Berlin, New York 2001, ISBN 3110126923.
2.↑ Roche Lexikon Medizin Urban & Fischer. Viitattu 5.6.2009. (saksaksi)
3.↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
4.↑ Koululääketiede Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 5.6.2009.
5.↑ a b Louhiala, Pekka & Puustinen, Raimo: Lääketieteelle ei ole tieteen kriteerit täyttävää vaihtoehtoa Helsingin sanomat. 25.5.2009. Viitattu 5.6.2009.
6.↑ Koululääketiede Petra Foundation. Viitattu 5.6.2009.
7.↑ Aunola, Matias ym.: Fyysikkojen puheenvuoro Keskisuomalaisessa Keskisuomalainen. 10.6.1998. Viitattu 5.6.2009.
8.↑ Selin, Risto: ”Uskomuslääkintä”, teoksessa Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio.
9.↑ a b c Ryyppö, Jenni: Vaihtoehtolääkinnän oikeutus (PDF) (Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto) 2004. Viitattu 5.6.2009.
10.↑ engl. Evidence Based Medicine, EBM.
11.↑ Palliatiivinen lääketiede Suomen lääkäriliitto. Viitattu 5.6.2009.
12.↑ Palliatiivinen lääketiede – mitä se on? (PDF) Terveysportti. Duodecim. Viitattu 5.6.2009.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ai se onkin noin. Tunnenpa itseni nyt todella tyhmäksi, kun olen mennyt puolustelemaan ihmeparantajia ja höpsähtänyt, kun joku on kertoillut tunteisiin vetoavia juttuja guruista, niksauttajista ja vastaavista.
Pitäiskö tässä nyt alkaa puhumaan näyttöön perustuvista hoitomuodoista vastineena uskomushoidoille?
NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN "KOULULÄÄKETIETEEN" ELI NYKYLÄÄKETIETEEN NÄYTTÖ:
07.03.2008
MITEN PALJON LÄÄKETIETEELLISISTÄ HOIDOISTA ON NÄYTTÖÄ?
British Medical Journalin (BMJ) Clinical Evidence verkkojulkaisussa lehden asettama tutkijaryhmä arvioi kaikkiaan 2500 erilaista lääketieteellistä hoitoa ja niistä olemassaolevaa tutkimusnäyttöä. RCT-tason (satunnaistettu kaksoissokkotutkimus) vankka näyttö katsottiin selkeäksi osoitukseksi siitä, että hoidolla on muutakin kuin lumevaikutus.
BMJ:n tutkijaryhmän mukaan vain 13%:lla hoidoista on vankka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta, 23 % :lla hoidoista on todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 8 %:lla hoidoista haitan ja hyödyn suhde on epävarma, 6 % hoidoista ei ole todennäköisesti hyödyllisiä, 4 % hoidoista on todennäköisesti tehottomia ja jopa haitallisia, mutta suurimman ryhmän 46 % muodostivat hoidot, joiden tehokkuudesta ei ole mitään varmaa tietoa.
Tutkijaryhmän myöntää, että hoitojen jaotteleminen eri kategorioihin on erittäin vaikeaa vaikka käytettävissä on eri alojen asiantuntijoita, vertaisarvioitsijoita ja huippututkijoita. Hoitojen ryhmittely eri kategorioihin sisältää aina jossain määrin subjektiivista arviointia ja kiistanalaisia tulkintoja. Joka tapauksessa oheinen jaottelu kertoo tiedeyhteisölle sen, että paljon on vielä tutkittavaa ja useimmat päätökset hoidoista tehdään lääkärin henkilökohtaisten tietojen, taitojen ja asenteiden perusteella, myös potilaan ja lääkärin onnistunut vuorovaikutus on tärkeää.
Kirjallisuusviitteet
http://clinicalevidence.bmj.com/ceweb/about/knowledge.jsp
Miltä se tieteellinen näyttö näyttää sitten arkisessa näytössä?
http://www.anttiheikkila.com/blogi/terveydenhoidon_alamaki/
Heh. heh. Päätit sitten irvistellä Heikkilälle. Dojogurulle, joka laskuttaa heimolaisiltaan melkein 300 euroa vuosi avautumisistaan. Aika irvokasta, että Mestari on laittanut seuraajilleen lammaslauman kuvan....
Mistäs tuollainen esitys tuohon putkahti? Eikö varsinainen aihe kiinnostakaan?