Moips! Täällä kirjottelee 14 vuotias poika.
Esim näin käy usein:
Mennemme kauppaan. Kaupassa on ruuhka aika joten on paljon ihmisiä. Ihmismassasta johtuen minulle tulee huono olo. Seuraava vaihe on ahdistus hengittäminen tuntuu vaikealta. Ja vielä kolmas vaihe on se millonka pitää juosta kaupasta ulos sinne missä ihmisiä ei ole. Tätä on jatkunut noin 1, 5 Vuotta. Esim. Laivalla missä on paljon ihmisiä, Tuntuu tosi ahdistavalta ja tuntuu että minua tuijoitettaisiin koko ajan vaikka luultavasti näin ei ole. Kerran ahdistuin pahasti ja minulta tuli oksennus. En kestä isoa ihmis määrää. Tästä johtuen olen ruvennut pysyttelemään sisällä mikä ei ole tietenkään hyväksi. Onko muilla samoja kokemuksia ?
Ps. Joskus jopa joudun poistumaan luokasta vain sen takia että minua ahdistaa oppilas määrä. Luokallamme on siis 34 oppilasta.
Esim näin käy usein:
Mennemme kauppaan. Kaupassa on ruuhka aika joten on paljon ihmisiä. Ihmismassasta johtuen minulle tulee huono olo. Seuraava vaihe on ahdistus hengittäminen tuntuu vaikealta. Ja vielä kolmas vaihe on se millonka pitää juosta kaupasta ulos sinne missä ihmisiä ei ole. Tätä on jatkunut noin 1, 5 Vuotta. Esim. Laivalla missä on paljon ihmisiä, Tuntuu tosi ahdistavalta ja tuntuu että minua tuijoitettaisiin koko ajan vaikka luultavasti näin ei ole. Kerran ahdistuin pahasti ja minulta tuli oksennus. En kestä isoa ihmis määrää. Tästä johtuen olen ruvennut pysyttelemään sisällä mikä ei ole tietenkään hyväksi. Onko muilla samoja kokemuksia ?
Ps. Joskus jopa joudun poistumaan luokasta vain sen takia että minua ahdistaa oppilas määrä. Luokallamme on siis 34 oppilasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata jäädä eristätytymään. Ei maailma kaadu jos pyörryt ja oksennat. Olet voinut joskus vaikka lapsena tilanteisiin jossa olet pelännyt, jännittänyt hirveäsi ja on on tunne ollut niin hirveä että olet jopa mennyt kipsiin. Kun olet yksin niin koet että sinulla on määräämisvalta tehdä mitä haluat, kun on paljon ympärillä niin koet olevasi kuin toisten armoilla. Jokin tunne muisto saattaa olla taustalla. Itse epäonnistuin lapsena koulun juhlassa unohtamalla yksinlaulussa sanat. Nyt aikuisena on käynyt niin että ääneni kipsaantui ylirasituksesta ja toinen joutui laulamaan yksin vierelläni. Oli mahtava tunne jäkeenpäin kun asia ei enää jäleenpäin harmittanut vaikka yleisö sen huomasi. Se oli paras suoritus elämäni aikana .... olin selättänyt minua piinaavan pelkoni.
Kannataa jutella pelosta ymmärtävien henkilöiden kanssa.
Sulla on paniikkihäiriö.Mulla alko paniikkihäiriö suunilleen sun ikäisenä.pahimmillaan se oli varhais keskiiässä.Nyt olen 40 v. ja paniikkihäiriö lieventynyt. puhu asiasta kouluterveydenhoitajalle. Olet herkkä ja fiksu poika. Juuri sellaiset saavat näitä paniikkioireita.