Kertokaa, Äidit.

Ilmeisesti siis tarkoitat, ettei sinulla ole kiinnostusta tutustua vanhempiin senkään jälkeen, kun olette seurustelleet vähän kauemmin? Mikäpä siinä, ihmiset on erilaisia. Tuo kanta on ihan sallittu, mutta en ihmettelisi, jos poikaystäväsi kokee sen omituiseksi ja jopa loukkaavaksi.

Elämäni varrella minulla on ollut yksi sellainen suhde, jossa olin vastahakoinen tapaamaan poikaystävän vanhempia, mutta perimmäinen syy siihen oli, että minulle koko suhde oli vähän sellaista huoletonta tapailua ja sydämessäni tiesin, etten todellisuudessa halunnut sitoutua kyseiseen ihmiseen. Nykyinen mies vei saman tien niin täysin jalat alta, että oli itsestään selvää, että haluan tuntea myös hänen perheenjäsenensä ja olla heidän kanssaan mahdollisimman hyvissä väleissä. :)

Jep, ei ole kiinnostusta myöhemminkään.
Kuitenkin olen tosissani tämän miehen kanssa jonka kanssa seurustelen, että kyse ei ole siitä.
Olen ollut vain tätä mieltä oikeastaan aina. Tuolloin 15-vuotiaana oli vähän niinkuin pakko käydä pojan kotona kun ei talvi-iltaisin ollut muitakaan paikkoja oikein viettää aikaa yhdessä kuin jomman kumman kotona.
Olen myös miettinyt, että jos suhteemme jatkuu oikeasti pitempäänkin (jota tottakai toivon) ja menemme naimisiin, saamme lapsia, niin kyllä miehen vanhemmat ovat tervetulleita häihin, mutta tulisi sinne muitakin miehen sukulaisia joita en tuntisi, joten eikö se ole ihan sama vaikkei appivanhempiaankaan tunne.
Tottakai haluan varmaankin tavata heidät, mutta se voisi paremminkin tapahtua ihan ohimennen eikä millään järjestetyllä tapaamisella.
Lapsia jos joskus meille siunaantuu, niin lapset saavat toki tavata heidät, mutta siihen ei minua tarvita.
Voihan miehen vanhemmat tulla meilläkin käymään, mutta en aijo istua heidän kanssaan kahvipöydässä sitä koko aikaa, tottakai on kohteliasta tarjota pullakahvit ja vähän jutustella, mutta ärsyttää valmiiksi jos he heti katsovat vinoon jos avaan tv:n. Kavereiden kanssa on luonnollista kun tulevat kylään että katotaan samalla telkkaria. Sitä juuri haluaisinkin. Että tapaamiset kaikkien kanssa olisi luonnollisia ja rentoja, eikä mitään hienostelua ja typerien etikettien seurailua. Harmi vain että vanhemmat ihmiset pitävät minua tästä syystä jonain pellonkasvattina =)

Minusta on aika kummallista, jos 25-vuotias kutsuu kavereita kylään ja ilta kulutetaan telkkaria katsoen. Eikö teillä ole mitään puhuttavaa keskenänne?

Sanot, ettet ole kiinnostunut tutustumaan poikakaverisi vanhempiin, vaan mieluummin katsoisit telkkaria. Onko lapsuudenkodissasi menetelty samalla tavalla: kun joku on käymässä katsotaan telkkaria?

Ei rento oleminen tarkoita sitä, että istutaan tuppisuuna. Normaali aikuinen ihminen osaa ja haluaa seurustella ihmisten kanssa.

Osaatko puhua omien sukulaistesi kanssa?

Minustakin on vähän outo suhtautuminen muihin ihmisiin. Miksi olet juuri poikaystäväsi vanhempia kohjtaan noin ahdasmielinen? Luulisi että olet myös sitten muitakin ihmisiä kohtaan...

Kyllä kaikki riippuu omasta itsestä ja omasta asenteesta.

Meillä on miehen vanhempien kanssa todella hyvät välit. Voisi sanoa että enemmänkin kaverilliset. Saatetaan soitella kesken päivän anopin kanssa tapahtumista ja missä ollaan yms. Heidän luonaan saatan torkahtaa sohvalle hetkeksi ja he touhuilevat omiaan kodissaan. Tai he tulevat meille ja menevät hakemaan itse kahvikupin kun kahvi on tulossa. Ei millään tavalla ahdasmielistä tai että istuttaisiin pöydän ääressä hiljaisuudessa. Anoppi saattaa heittää pitkäkseen meidän sohvalle kun ovat käymässä. Pitää jopa wc:n oven auki kun käy pienellä hädällä vaikka olemme paikalla :D...

Et voi tietää teidän välejä jollet ota niistä edes selvää.

Kyllä meillä telkka on auki vaikka appivanhemmat ovat kylässä. Saattaa appi jopa surffata meidän telkan kanavia ilokseen ja ajan kuluksi

Jokainen tyylillään mutta kuuluuhan se hyviin tapoihin esitellä itsensä oli sitten kyse kaverisuhteesta tai parisuhteesta. Itse äitinä pidän siitä että lapseni uudet kaverit esittelevät itsensä meille tullessaan,tervehtivät jne. Haluan tietää millaisessa seurassa lapseni kulkee. Vaikka poikaystäväsi on jo iältään aikuinen,on hän aina omille vanhemmilleen jäkikasvua ja vanhemmat haluavat varmasti tutustua sinuun.
Varsinkin sitten kun olette pidemmän aikaa olleet yhdessä ja mietitte esim. perheen perustamista niin tokihan he haluavat tutustua tulevien lapsenlapsiensa äitiin. Kuuluthan avo/avioliiton ja lapsien myötä omalla tavalla sukuun.

Ehkä poikaystäväsi haluaa esitellä sinut vanhemmilleen siksi että on vakavissaan sinun kanssasi,eikai sitä joka jannua ja tyttöä omille vanhemilleen esitellä.

Itse ihmettelisin syytä,jos poikani tuleva avo/aviovaimo haluaisi missään vaiheessa tulla käymään meillä jotta voisin tutustua häneen. Itse sain lapseni isän äidistä hyvän ystävän ja olemme sitä edelleen vaikka hänen poikansa kanssa erosimmekin vuosia sitten. Ja on mukavaa lapsenkin kannalta että tunnemme toisemme hyvin :) Käymme vieläkin shoppailemassa ja syömässä yhdessä jne. Voin luottaa häneen ihmisenä ja mummona.

no kannattaa tutustua.. tunnet poikaystäväsikin paremmin sen jälkeen ja voit vielä pötkiä pakoon jos apivanhemmat ovat ihan kauheita..

että mikä kumman moukka sillä pojalla on ystävänään.
Näin siis rehellisesti.
Jos sinulla ei ole mitään pelättävää/salattavaa niin miksi et halua tutustua poikaystäväsi vanhempiin? Tällä käytöksellä ainakin annat itsestäsi todella kummallisen vaikutelman.
Aika lapsellisen kuvan annat itsestäsi vaikka olet jo 25v.

Onneksi meillä nuoret tuovat ihan kavereitaankin, saati tyttö- tai poikaystäviään, kyläilemään. Heistä suurin osa on hurjan kohteliaita ja muutaman sanasen välillä olemme vaihtaneet. He tulevat katsomaan kanssamme telkkaa ja syömään iltapalaa yms. normaalia mitä tekisimme ilman vieraitakin.

"Kiusallisiahan nuo tilanteet aina ovat..."
Tässä siis syy... Kyllä poikaystäväsi on tukenasi!
P.S. Itse en ole ollut koskaan tilanteessa, että uusien ihmisten tapaaminen olisi ollut "kiusallista".

Suoraan sanottuna vaikutat aika typerältä. Onneksi poikani on sen verran fiksu, ettei seurustele sinun kaltaisesi tytön kanssa. Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu kyky ja myös halu tutustua uusiin ihmisiin.

Täytyyhän työpaikallakin olla työkavereiden kanssa tekemisissä.

Taidat olla kovin epäsosiaalinen persoona ja käytökselläsi annat itsestäsi itsekeskeisen kuvan ja loukkaat toisia. Todennäköisesti et ole halukas muuttumaan, mutta voit olla varma, etteivät myöskään ympärilläsi olevat sosiaaliset normit tule muuttumaan. Tulet aina kokemaan olosi hyvin epämukavaksi hyvin monissa tilanteissa tai sitten elät omaa elämääsi omalla tavallasi sulkien pois sellaisia asioita, joiden arvoa ja joihin sisältyvää suunnatonta rikkautta et nyt kykene ymmärtämään ja se on kovin surullista. Toki olet "vapaa", mutta jos olet jossain vaiheessa rehellinen itsellesi, huomaat että elät kovin rajoittunutta elämää, joka täyttää sisimpäsi tyhjyydellä ja tyytymättömyydellä itseesi.

En usko, että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa, jos välität hänestä niin vähän, ettet halua tutustua hänen perheeseensä, vaikka se selväst on hänelle tärkeää. Sitäpaitsi, minusta hyvät tavat eivät koskaan muutu vanhanaikaisiksi.

Minun poikani on tuonut tasan kaksi tyttöä näytille ja tämä tarkoitti että oli tosissaan suhteessa. Molemmat aivan ihania tyttöjä ja halukkaita tutustumaan minuun. Eka tytöistä vieläkin tervehtii ja juttelee niitä näitä, jopa murheitaan kun harvakseltaan tavataan. Minusta sinun eli ap:n asenne on aika outo. En ymmärrä asennettasi enkä ajatuksiasi kun kyseenalaistat poikaystäväsi tarkoitusta esitellä sinua vanhemmille ja ehkä myös sukulaisille.

Olisi varsin outo tilanne, ettei lapsen seurustelukumppani haluaisi meitä tavata. Ilman muuta ajattelisin, ettei hän ole parisuhteessa tosimielellä liikkeelä.

Tuntuu, että ap on todella itserakas pissis, joka pitää itseään parempana ja fiksumpana ihmisenä, sellaisena, jonka ei tarvitse tyhmempien ja merkityksettomien appivanhempien vuoksi vaivautua tutustumaan. Appivanhemmat eivät kuitenkaan voi osoittautua mukaviksi, kiinnostaviksi ja hauskoiksi ihmisiksi; hehän ovat vain poikaystävän vanhemmat.

Provoko?