Keskittymiskeinot?

Pakottaudun kirjoittamaan jotain kohtausta eteenpäin, vaikka tulos olisi kökköä. Usein huomaa pian, että tulee jotain hyviä ilmaisuja ja saan muutenkin langan päästä kiinni. Optimaalitilanne.

Huonossa tilanteessa surffailen netissä, tuijotan tekstiäni, selailen sitä sieltä täältä, korjailen yksittäisiä sanoja ja ilmaisuja, mietiskelen kokonaisuutta, surffailen, tuijotan, selailen... Ota onkeesi tuosta optimaalista.

Joku kirjailija sanoi kerran, että pääsee aamulla työn alkuun, kun kirjoittaa ylös viisi ensimmäiseksi mieleentulevaa sanaa, ja käyttää niitä kohtauksessa. Toinen sanoi, että kirjoittaminen kannattaa keskeyttää edellisenä päivänä kohdassa, jossa se sujuu. Kolmas sanoi, että kirjoittaa joka päivä määräliuskat, vaikka tulos olisi alusta loppuun paskaa, koska rutiinin säilyttäminen on tärkeää.

tähän voiskin just kerätä kaikki ne jutut mitkä jotkut
kirjailijat
on sanonu tekevänsä missäkin tilanteessa.

Kiinnostaako ?

Hyvä, että joku muukin huomasi asian. Olen jo laittanut luotsille pyynnön poistaa dkjfldkjfd:n kommentista kaksi viimeistä kappaletta, ja harkitsemaan myös ensimmäisen poistamista, koska ne eivät ole vastaus alkuperäiseen kysymykseen, joka koski kirjoittajan OMIA keinoja KESKITTYÄ.

Minulla auttaa musiikki, kirjoittamisen paikka sekä aika. Olen ehkä tautologi, mutta esimerkiksi romaanin kirjoittamisprojektissa tarvitsen toisteiset, tutut ja turvalliset olosuhteet: kirjoitan kuunnellen tiettyä musiikkia, tietyssä huoneessa ja tiettyyn kellonaikaan. En etsi inspiraatiota, vaan yritän pysyä tasalaatuisena ja kulkea treatmentin puitteissa. Aina ei suju, mutta kirjoitan aina tietyn merkkimäärän per päivä. Pyrin siis olemaan hyvin määrätietoinen.

Jos olen väsynyt, lähden kävelylle. Pitkällä reissulla on aikaa käydä asioita lävitse jopa sanontoja myöten ja tankkaan tietoisesti itseni täyteen innostusta. Joskus kävelyltä tullessani on fiilis kuin Euroopan omistajalla.

Aloittamisen vaikeudesta olen päässyt eroon siten, että ensin annan itselleni luvan kirjoittaa tökeröä tekstiä jonka lupaan korjata jälkeenpäin. Tämän jälkeen alan vain kirjoittaa ja vartin kuluttua se sujuu ongelmitta. Rupeaman lopuksi palaan alkuun sujuvoittamaan tekstiäni. - Tämä aloittamisen tuska on ilmeisen monella kirjoittajalla ja itselläni se on joskus ollut ylipääsemätön.

Ai ulkoilua. No kieltämättä se saattaa hyvinkin olla vinkkinä hyvä, mutta ottanette huomioon, että täällä Stadissa nämä lumet ovat aika kammoisia kasoja ja entäpä
jäät sitten.
Suksia en aio joten tietäisikö se Sauri sitten missä on ne kadut kulkukelpoisia ettei tämähdä turvalleen tai jotakin muuta. Kun ei se hiipimistaktiikkakaan aina ole luotettavaa,

mikä neuvoksi ?

Treenikirjoittaminen on keino päästä alkuun. Jos ei inspaa kirjoittaminen ja tuntuu, ettei yhtäkään järkevää lausetta synny, käytä apuna treenikirjoittamista. Kun päätät itsellesi myös joka päivälle ajankohdan, jolloin kirjoitat, pidä siitä kiinni. Tai ehkä päätät, kuinka kauan kirjoitat, älä luista siitä.
Eli aloita urakkasi aina treenikirjoittamisella. Silloin voit kirjoittaa, vaikka pelkkää sontaa. Jos ei vieläkään tule mitään järkevää mieleen, kirjoita sillä kertaa vain treenikirjoittamista, kunhan et lopeta kirjoittamistasi ennen kuin päättämäsi aika on täysi. Säännöllinen kirjoittaminen on kaikista tärkein asia, koska se tekee sinulle sen rutiinin.

Tuo treenikrijoittaminen kuulostaa hyvältä. Vastaa sitä, kuinka urheilija "lämmittelee" ennen suoritusta.

Kokeile jotain fyysistä. Auttaa tyhjentämään päätä. Joskus ajatukset kiertävät loputonta kehää, ja kunnon rääkki katkaisee sen.