"Onko Suomi taas luokkayhteiskunta?
Torsti Lehtinen, 70,
filosofi, kirjailija
Minun lapsuudessani Pitkänsillan pohjoispuolella asui köyhää väkeä, Kallio oli työläiskaupunginosa. Talot olivat puusta, pihat vilisivät rottia. Meitäkin asui samassa 18 neliön hellahuoneessa kolme, nurkassa oli laskiämpäri. Kun meillä tuli äidin kanssa ahtaat paikat ensin isän ja sitten isäpuolen kanssa, menimme serkkujen luokse yöksi. Nukuttiin pöydän alla palttoiden päällä.
Köyhien yhteisöllisyys oli itsestään selvää. Olot olivat niin kovat, että omin nokkineen ei pärjännyt. Me olimme Sörkan kundeja, tämän päivän mittapuun mukaan huonosti kasvatettuja, mutta kun Bellan mammalle, mustalaisleskelle, tuli klapikuorma, me heitettiin puut liiteriin ennen kuin kukaan ehti aivastaa. Kesken ruskeankastikkeen teon äiti huomasi, että vehnäjauhot oli loppu, ja minä naapurin oven taakse kahvikupin kanssa, että vippaas vehnäjauhoja.
Marssivien työläisten rivistöt täyttivät kadut vappuna.
Piti olla pätevää asiaa ennen kuin kävimme Pitkänsillan toisella puolella. Raitiovaunulla mentiin äidin kanssa katsomaan Stockan kultakaloja tai itsenäisyyspäivän tilaisuuteen Senaatintorille.
Sillalla kuvittelin, että yli liitävä lokki on minun veljeni. Minulle oli sanottu, että niin köyhiin oloihin ei olisi voitu toista suuta ruokittavaksi ottaa, mutta veljeni hukkui Eläintarhanlahteen kaupunginteatterin eteen ennen syntymääni."
Torsti Lehtinen, 70,
filosofi, kirjailija
Minun lapsuudessani Pitkänsillan pohjoispuolella asui köyhää väkeä, Kallio oli työläiskaupunginosa. Talot olivat puusta, pihat vilisivät rottia. Meitäkin asui samassa 18 neliön hellahuoneessa kolme, nurkassa oli laskiämpäri. Kun meillä tuli äidin kanssa ahtaat paikat ensin isän ja sitten isäpuolen kanssa, menimme serkkujen luokse yöksi. Nukuttiin pöydän alla palttoiden päällä.
Köyhien yhteisöllisyys oli itsestään selvää. Olot olivat niin kovat, että omin nokkineen ei pärjännyt. Me olimme Sörkan kundeja, tämän päivän mittapuun mukaan huonosti kasvatettuja, mutta kun Bellan mammalle, mustalaisleskelle, tuli klapikuorma, me heitettiin puut liiteriin ennen kuin kukaan ehti aivastaa. Kesken ruskeankastikkeen teon äiti huomasi, että vehnäjauhot oli loppu, ja minä naapurin oven taakse kahvikupin kanssa, että vippaas vehnäjauhoja.
Marssivien työläisten rivistöt täyttivät kadut vappuna.
Piti olla pätevää asiaa ennen kuin kävimme Pitkänsillan toisella puolella. Raitiovaunulla mentiin äidin kanssa katsomaan Stockan kultakaloja tai itsenäisyyspäivän tilaisuuteen Senaatintorille.
Sillalla kuvittelin, että yli liitävä lokki on minun veljeni. Minulle oli sanottu, että niin köyhiin oloihin ei olisi voitu toista suuta ruokittavaksi ottaa, mutta veljeni hukkui Eläintarhanlahteen kaupunginteatterin eteen ennen syntymääni."
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Onko Suomi taas luokkayhteiskunta?"
Milloin Suomi ei ole ollut luokkayhteiskunta?
Minun nähdäkseni se on ollut aina.
Ennen jopa Vappu oli aatteen päivä, nyt liekö mitään muuta aatetta, kuin rahan aate?
Rahan ja itsekkyyden aikaa, jolloin ihminen tekee itsestään lähes jumalan, jota ihailee.
Tatuoi ja laittaa nenärenkaan, jotta voi olla yksilöllinen.
"Onko Suomi taas luokkayhteiskunta?"
Milloin Suomi ei ole ollut luokkayhteiskunta?
Minun nähdäkseni se on ollut aina.
Ennen jopa Vappu oli aatteen päivä, nyt liekö mitään muuta aatetta, kuin rahan aate?
Rahan ja itsekkyyden aikaa, jolloin ihminen tekee itsestään lähes jumalan, jota ihailee.
Tatuoi ja laittaa nenärenkaan, jotta voi olla yksilöllinen.
pahalta. En todellakaan käsitä, että niistä vielä ptää maksaa!
En ottaisi, vaikka saisin muutaman kymppitonnin siitä tempusta!
Rumia ovat!
Tatskatkin rumii, mutta läväreillä pilattu pärstä on joillakin niin hurja, ettei sikakaan vinkumatta, susikaan ulvomatta katselisi.
Totta, rumia ovat, suorastaan epämiellyttäviä, mutta onneksi, niin kerrotaan, ovat väistymässä muodista pois.
Mahtaa potuttaa, kun tatuoinnit jäävät pois muodista ja joillakin on iho pilattu koko kropan alueelta.
Jotkut sievät naisihmisetkin ovat tatuoineet käsivartensa kuvioita täyteen. Muutaman vuoden kuluttua kulkevat pitkissä hihoissa kesät talvet.
Jouduin vast'ikään pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Yksi mieleisimmistä hoitajista oli kovin tatuoitu, käsivarret melkoisen täynnä.
Nainen.
'Ei ole koiraa karvoihin katsominen.'
Se on sitten toinen asia, miten kokevat vanhemmuuten piirtelynsä.
olisikin piirtelyä, mutta leikkaus tarvitaan tatuoinnin poistoon.
täynnä noita rumia tatuointeja, niin he käyttävät lyhythihaisia paitoja ja koettavat näyttää niitä kaikille. Se tuntuu niin hullulta.