En olisi ikinä uskonut

eiköhän kaikki lähde siitä että istutat ukkosi pöydän ääreen ja puhut sille, jos hänelle sopii että lapset jää sinulle ei asiassa ole muuta kuin erohakemuksen täyttö kirkkoherran virastossa, vai oliko se maistraatissa en muista.
Sitten vaan kattilat jakoon ja ositussopimuksen tekoon puolet sille ja puolet sulle jos ei muuta ole naimisiin mentäessä sovittu.
sovitte kumpi lähtee talosta ja kumpi jää.
Tapaamisoikeudesta on hyvä tehdä lastenvalvojan kanssa virallinen paperi mitä on sovittu.

Kaikki asiat voi sopia keskenään ekana jos kykenette, viranomaiset voivat sitten kommentoida / kysellä asiasta lisätietoja tehdessään viralliset paperit sopimuksista.

samalla kun sovitte kuka saa lapset niin sovitte myös tapaamisista ja elareista, jos ette pääse sopuun niin lastenvalvoja auttaa ekana asiassa ja jos ei vielä sekään auta sitten käräjille riitelemään. Ja jos ratkaisuun ei olla tyytyväisia, voi tuomiosta valittaa hovioikeuteen.

jos ukkosi haluaa lapsen itselleen niin siitä se mukava soppa alkaakin, ja kestää pirun pitkään kaikkine oikeustaisteluineen.

Koska ette ole naimisissa, niin ero voi hoitua käytännön tasolla nopeastikin. Tärkeintä olisi juuri sinun saada puhuttua miehen kanssa ja että yhdessä mahdollisesti saisitte sovittua jutusta/eron käytännön asioista. Aina se ei välttämättä ole mahdollista. Asunto-asiat pitäisi saada kuntoon: kumpi muuttaa pois (yleensä katsotaan että se jolle lapsi jää, on enemmän asunnon tarpeessa). Jos asutte vuokralla, voi esim sinun lapsinesi kuitenkin helpompi saada uusi asunto, jolloin mies voisi jäädä tuohon (jollei halua muuttaa pois), niin kummallakin olisi katto pään päällä. Toki muutat vasta sitten pois kun sinulle on myönnetty uusi asunto. Lastenvalvojalla hoidetaan noi huoltajuus - ja elatussopimukset. Jos tulee oikeusjuttu jostain asiaan liittyvästä asiasta voit ottaa yhteyttä asuinpaikkasi oikeusaputoimistoon ja tilata sieltä ajan (heillä tulorajat asiakkuuteen). Sosiaalitoimistosta voit kysellä lisäneuvoa myös eron tiimoilta, he kyllä neuvovat sinua "oikeisiin osoitteisiin", kun olet selittänyt heille asiaasi. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen miehesi kanssa, jos ei muusta niin ainakin siitä, että ero voisi tapahtua sopimalla- ei riitelemällä. Voimia sinulle.

Ikävää että tilanne on edennyt noin huonoksi. Mutta eipä sille mitään voi.

Ainoa asia josta haluan muistuttaa on se, että yrittäkää pysyä ainakin kohtalaisissa väleissä ja pitää mielessä lapsen paras. Jos välillä pistää vihaksi, niin muistakaa että suuttumus on isän ja äidin välillä... ei isän ja lapsen tai äidin ja lapsen. Älkääkä mollatko toista vanhempaa lapselle.

Suurimmalla osallahan nuo erot menee ihan hyvin... todennäköisesti myös teillä...