Ajattelin nyt kirjoittaa tänne ja kysyä, osaisiko joku kertoa, olisiko tässä vaiheessa minun syytä huolestua.
viimeaikoina on mietityttänyt mm. pakollinen ahmiminen. Lähinnä olen huvittunut pakkomielteisestä tavasta syödä elimistölleni luonnottomia määriä ruokia, jonka jälkeen tulee huono omatunto ja sairaalloinen halu oksentaa.
Olen sairastanut anoreksian läpi kerran, ja ollessani psykiatrisella osastolla n. 3 kk. sitten, ahmiminen alkoi kun stressin vuoksi oksensin syömäni ruoan pois.
Nyt olen siis siinä pisteessä, että mitä tahansa syön, syön sen liiankin hyvällä halulla jonka jälkeen saatan itkeä "lihavuuttani", josta on tullut totaalinen pakkomielle. (158/55)
Monesti syön myös "suruun", joka huolettaa minua, sillä monesti surut tuplaantuvat ahmittuani valtavat sokerikuormat.
Joten, hyvät ihmiset, mitä mieltä olette. Pitäisikö antaa ajan kanssa katsella että onko jokin ohimenevä juttu vai suosiolla keskustella psykiatrin kanssa? Ei muuten, mutta yritän varjella elimistöäni oksentamiselta, sehän ei mikään maailman mukavin kierre ole..
viimeaikoina on mietityttänyt mm. pakollinen ahmiminen. Lähinnä olen huvittunut pakkomielteisestä tavasta syödä elimistölleni luonnottomia määriä ruokia, jonka jälkeen tulee huono omatunto ja sairaalloinen halu oksentaa.
Olen sairastanut anoreksian läpi kerran, ja ollessani psykiatrisella osastolla n. 3 kk. sitten, ahmiminen alkoi kun stressin vuoksi oksensin syömäni ruoan pois.
Nyt olen siis siinä pisteessä, että mitä tahansa syön, syön sen liiankin hyvällä halulla jonka jälkeen saatan itkeä "lihavuuttani", josta on tullut totaalinen pakkomielle. (158/55)
Monesti syön myös "suruun", joka huolettaa minua, sillä monesti surut tuplaantuvat ahmittuani valtavat sokerikuormat.
Joten, hyvät ihmiset, mitä mieltä olette. Pitäisikö antaa ajan kanssa katsella että onko jokin ohimenevä juttu vai suosiolla keskustella psykiatrin kanssa? Ei muuten, mutta yritän varjella elimistöäni oksentamiselta, sehän ei mikään maailman mukavin kierre ole..
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Kokemuksesta" voisin kertoa sinulle, että apua kannattaa hakea. Jos ei psykiatrilta, niin joltakin todella läheiseltä henkilöltä, joka välittää sinusta koko sydämellään. Vakavasti syömishäiriöstä kärsivä siskonikin selvisi anoreksia/bulimiakierteestä perheensä eli meidän avullamme. Ensimmäinen askel on puhuminen ja sen jälkeen teot. Mitään shokkihoitoa ei kannata yriuttää, vaaan kärsivällisyys on avain. Bulimia on vaarallinen sairaus, joka tuhoaa elimistöä vähitellen, huomaamatta. Siksi se kannattaakin hoitaa, muuten bulimiasta seurauksena tullut peruuttamaton elimellinen vaurio voi todella saada miettimään, oliko järkeä. Näistä mainittakoon lapsettomuus. Ja todella toivon, että haluat varjella elimistöäsi, kuten viestissäsi kerroitkin. Se kannattaa.
Saat kaiken tukeni taistelussa sairauttasi vastaa. Ole avoin ja rehellinen.
Moi
Tasaisesta, noin 3 tunnin välein syömisestä voi olla apua. Tasaa aineenvaihduntaa ja pitää nälän kurissa. Samalla ahmiminen vähenee. Kuulostaa että välillä ahmit ja välillä paastoat. Rutiinisyömisellä voi auttaa katkaisemaan sen kierteen. Ei ole niin kova karkinhimo yms.