Eli soittelen pianoa musiikkiopistossa nyt kolmatta tai neljättä vuotta, en muista tarkkaan, ja olen miettinyt soiton lopettamista. Olen 14 v ja 7. luokalla.
Olen puhunut asiasta vanhempieni aj opettajani kanssa. vanhemmat panivat aluksi vastaan, mutta ovat nyt hyväksyneet asian jotenkin. Opettajani on todella mukava ja pidän hänestä todella paljon ja hän sanoi että toivoisi minun jatkavan, mutta ei halua painostaa jatkamaan jonkun toisen puolesta.
Soitin pari ensimmäistä vuotta eri opettajalla ja hän oli todella ankara ja vaati harjoittelemaan todella paljon. Noina aikoina pelkäsin soittotunnille menoa ekä se ollut mukavaa. Kun opettaja vaihtui asiat muuttuivat helpommiksi, mutta minulle on jäänyt hirveän pakottava tunne tai pieni ääni päässäni joka huutaa "Soita, soita tai sinulle huudetaan" ja tämän takia harjoittelen hyvin paljon ja jos en harjoittele olen paniikissa ennen tuntia. Tuon takia soitosta on jäänyt ikävä maku suuhun ja soitan läksyni puoliksi väkisellä. Opettajani kehuu minua ja sanoo että edistymme hyvin nopeasti yms. yms. mutta silti jokainen tunti, tai tunnille meni on minulle tuskaa.
Tiedän haluavani aineenopettajaksi (ainakin tällä hetkellä) ja soittotaidoista voisi olla hyötyä. Olen laskeskellut että minulla olisi vielä vähintään 4 vuotta jäljellä, jos haluaisin saada todistuksen soitostani, mutta en tiedä jaksanko sitä jos asiat eivät muutu. Harrastan myös sulkapalloa ja treenit ovat kaksi kertaa viikossa ja siihenkin menee aikaa. Aloitin harrastukseni puoliksi vanhempieni tai oikeastaan äitini toiveesta ja puoliksi omasta tahdosta. äitini on epämusikaalinen ja hän puhuu minulle usein siitä että "kuinka hienoa olisi osata soittaa" yms. ja koen myös tämän painostavaksi.
Mitä minun kannattaisi tehdä, lopettaa keväällä vai sinnitellä loppuun? Antakaa vinkkejä, koska en itse tiedä mitä tehdä! Pidän soittamisesta, mutta...
Olen puhunut asiasta vanhempieni aj opettajani kanssa. vanhemmat panivat aluksi vastaan, mutta ovat nyt hyväksyneet asian jotenkin. Opettajani on todella mukava ja pidän hänestä todella paljon ja hän sanoi että toivoisi minun jatkavan, mutta ei halua painostaa jatkamaan jonkun toisen puolesta.
Soitin pari ensimmäistä vuotta eri opettajalla ja hän oli todella ankara ja vaati harjoittelemaan todella paljon. Noina aikoina pelkäsin soittotunnille menoa ekä se ollut mukavaa. Kun opettaja vaihtui asiat muuttuivat helpommiksi, mutta minulle on jäänyt hirveän pakottava tunne tai pieni ääni päässäni joka huutaa "Soita, soita tai sinulle huudetaan" ja tämän takia harjoittelen hyvin paljon ja jos en harjoittele olen paniikissa ennen tuntia. Tuon takia soitosta on jäänyt ikävä maku suuhun ja soitan läksyni puoliksi väkisellä. Opettajani kehuu minua ja sanoo että edistymme hyvin nopeasti yms. yms. mutta silti jokainen tunti, tai tunnille meni on minulle tuskaa.
Tiedän haluavani aineenopettajaksi (ainakin tällä hetkellä) ja soittotaidoista voisi olla hyötyä. Olen laskeskellut että minulla olisi vielä vähintään 4 vuotta jäljellä, jos haluaisin saada todistuksen soitostani, mutta en tiedä jaksanko sitä jos asiat eivät muutu. Harrastan myös sulkapalloa ja treenit ovat kaksi kertaa viikossa ja siihenkin menee aikaa. Aloitin harrastukseni puoliksi vanhempieni tai oikeastaan äitini toiveesta ja puoliksi omasta tahdosta. äitini on epämusikaalinen ja hän puhuu minulle usein siitä että "kuinka hienoa olisi osata soittaa" yms. ja koen myös tämän painostavaksi.
Mitä minun kannattaisi tehdä, lopettaa keväällä vai sinnitellä loppuun? Antakaa vinkkejä, koska en itse tiedä mitä tehdä! Pidän soittamisesta, mutta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on oikeestaan ihan sama ongelma.. oon soittanut 4 vuotta huilua ja opettajani kehuu mua ja olen kuulemma harvinaisen musikaalinen.. ite tykkään laulaa mut huilun soittaminen ja soittotunnille meneminen on tuskaa. vanhemmat kyllä antaa lopettaa mut soitonopettajani ei haluaisi.. ja oon vielä niin ujo etten kehtaa sanoa opettajalleni lopettavani. ymmärrän tuskas!! :d
Suosittelen että kertoisit opettajallesi heti, voisit ottaa rennommin kevääseen asti. Pelkäsin itsekkin sitä aluksi ja hyvä etten ruvennut itkemään opettajani edessä kun kerroin siitä. Ei se niin kamalaa sitten ollutkaan, omassa päässä suurin osa niistä peloista on. Toisaalta, oma opettajani on todella mukava, eikä ikinä huuda, tiuski yms. joten en osaa sanoa miten tiukampi opettaja suhtautuisi siihen. Mutta eihän se sen asia ole ja saahan se tietää kuitenkin viimeistään keväällä jos/kun laitat raksin ruutuun...